Maxi-Texit & paras Maxi-Tex- äänestys

[Janne]

Nyt tuntui todella konkreettisesti tuo, mitä Hannu juuri sanoi, Seguran epätietoisuus Tex-historiasta. Ei se kuitenkaan kauheasti haitannut. Tämä oli nyt toinen Seguran tarina putkeen, joka koostui episodesta. Edellisellä kerralla Segura onnistui paljon paremmin. Nyt jotkut episodit tuntuivat suorastaan turhilta. Jako episodimaisuuteen olisi pitänyt olla selvästi tiukempi tai sitten olisi pitänyt punoa jaksot yhteen sitova, tiiviimpi verkko. Nyt jäi ikävästi puolitiehen. En tiedä, onko Italian Tex-toimituksen lääke episodimaisuuteen ollut tautia pahempi. Todennäköisesti Seguralla on ollut jokin idea niissäkin sivuissa, jotka poistetiin. Ehkäpä juuri leikkauksista johtuen pari kertaa tuli tunne, että oho, kuinkas tähän jouduttiin. Esim. missä välissä Tex oli antanut hevosensa jalkapuolen sotaveteraanin hoidettavaksi? Ikävä kyllä Seguran viimeiseksi jäänyt Tex-tarina oli hänen kehnoimpansa.

Ja tämän kritiikin heitettyäni on pakko sanoa, että kyllä minä edelleen nautin erittäin kovasti Seguran ja Ortizin luomasta Tex- ja western-tunnelmasta.

[VilleM]

Ikävä kyllä uusin maxi ei lukukokemuksena herättänyt suuria intohimoja. Seguran kerronta oli jotenkin laiskaa ja tasapaksua. Perusidea oli kelvollinen, mutta toteutus lässähti siihen, että Texille tipahteli vihjeitä liian helposti ja sitten ratsasteltiin edestakaisin konnien perässä, jotka kävelivät suoraan Texin luotien eteen. Ylipäätään konnat jäivät henkilöiltään täysin persoonattomiksi pintaraapaisuiksi, vastaavia on nähty satoja kertoja ennenkin. Onhan sillä aina tiettyä viihdearvoa, että pahiksia mätetään läjäpäin hornaan hiiliä lapioimaan, mutta ei se rajattomiin kanna, jos juonessa ei ole mitään kekseliäisyyttä. Missä todellinen jännitys ja yllättävät käänteet?

Loppuratkaisukin oli ennalta-arvattava...
[spoiler]Lesken keikari"veli" herätti välittömästi epäilykset. Se pisti ihmetyttämään, miksi tämä velikulta sitten lähti nitistämään Texiä, vaikka Tex ei ollut siinä vaiheessa edes arvannut huijausta? Ja vaikka olisivat "pelanneet varman päälle" niin siinäkin tapauksessa oli itsemurha yrittää passittaa Tex saapaskukkulalle noin pienellä jengillä. Ei voi ymmärtää.[/spoiler]

Ortizin kuvitus oli ajoittain loistavaa, mutta kokonaisuutena enintään keskinkertaista.

[tolppis]

Itseasiassa kun luin tuon Cheyennen (ja muidenkin) arvostelun niin Seguran ongelmat käsikirjoittajana tulivat hyvin esiin eli "liika toiminta". Toisessa äärilaidassa - ja ainakin minusta se on tylsempi äärilaita - on Nizzi jonka kässäreissä menee aina putkeen tommoset väh. 4 sivua / kohtaus joissain väleissä joissa Tex & co vain istuvat ja KERTOVAT juonta eteenpäin ja tekstiä - erittäin tylsää sellaista - on järjettömästi. Ostin uusimman Tex-alpparinkin pitkällisen harkinnan jälkeen vasta koska oli Nizzin kynäilemä ja näytti taas olevan noita hirveitä tekstipläjäyksiä siinä. Kuvitus näytti niin hyvältä että oli pakko ostaa.

Tämä sivukaneettina ja vertailukohtana Seguraan.

[Veli Loponen]

Tää uusin Maxi oli ihan oiva. Sivujen poisjättämistä en ainakaan itse huomannut ja tarina toimi ihan hyvin, vaikkakin loppuratkaisu mentiinkin aika vauhdilla läpi (jäi miettimään, että mistä se Verilöylyn hetki -nimi tulee, kun ei ainakaan lopussa kovinkaan merkittäviin löylytunnelmiin päästy).
Juttu ois mun puolesta saanut jatkua pidempäänkin. Tossa ois kuitenkin jokaisen vankikarkurin kohdalla saanut aikaiseksi pidemmän jutun tynkää. Nyt enemmän huomiota sai vain se intiaani ja se yks huijari.

[mkivimaki]

jäi miettimään, että mistä se Verilöylyn hetki -nimi tulee, kun ei ainakaan lopussa kovinkaan merkittäviin löylytunnelmiin päästy

Mietin ihan samaa ja tulin siihen tulokseen, että tuolla voidaan viitata korkeintaan alussa sattuneeseen vankisaattueen väijytykseen.
Huomasiko kukaan sellaista pikkuseikkaa, että kirjoitusvirheitä oli aika lailla? Liekö jäänyt oikoluku tekemättä?

[Veli Loponen]

Joo, muakin vähän kirjoitusvirheiden määrä häiritsi.

[Asko AA]

...kirjoitusvirheitä oli aika lailla? Liekö jäänyt oikoluku tekemättä?

Alkaa tekstin tarkkuuden suhteen maineeni olla jo lohduttomasti mennyt, mutta kertokaapa silti ystävällisesti ja rakentavasti minkälaisia virheitä (sana, pilkku, kuplasekaannus?) ja kuinka paljon (viisi, kymmenen, viisikymmentä vai yli sata?) sieltä löytyikään. Lupaan sitten (taas) terhentyä seuraavaan.
Yksityisviestikin riittää, mutta en toki estä julistamasta totuutta kaikelle lukijakunnalle, kunhan näitä erheitä ei sekoiteta käsikirjoituksen tai käännöksenkään arviointiin niiden omilla meriiteillä.

[mkivimaki]

Alkaa tekstin tarkkuuden suhteen maineeni olla jo lohduttomasti mennyt, mutta kertokaapa silti ystävällisesti ja rakentavasti minkälaisia virheitä (sana, pilkku, kuplasekaannus?) ja kuinka paljon (viisi, kymmenen, viisikymmentä vai yli sata?) sieltä löytyikään. Lupaan sitten (taas) terhentyä seuraavaan.
Yksityisviestikin riittää, mutta en toki estä julistamasta totuutta kaikelle lukijakunnalle, kunhan näitä erheitä ei sekoiteta käsikirjoituksen tai käännöksenkään arviointiin niiden omilla meriiteillä.

Siis ihan pikkuvirheitä. Ainakin krijaimet oli menneet skeaisin. Olisko näitä ollut kymmenisen? Ei tullut laskettua, kun yritti ne ennemminkin skipata

[Hannu]

Askon toiveesta kävin Maxia uudelleen läpi krijotiusvirheitä etsien. Ensimmäisen 50 sivun aikana löysin kaksi:
s. 5, ensimmäisessä kuvassa  lause on keskeneräinen: "... saattamaan viisi vankia Phoenixiin oikeudenkäyntiä" (=oikeudenkäyntiin?)
ja
s. 7, alarivin vasen kuva: "Tulkaa sisään, minulla sattuu oleman kahvikin kuumana."
Eipä nämä paljon luetun ymmärtämistä haitanneet. Eivätkä ne ensi luennella edes silmiin osuneet. Niin että paljon porua tyhjästä.

Pidemmälle en jaksanut, kun näin lyhyellä ajalla uusluennassa Ortizin kuvitus alkoi tökkiä. Maisemat ja Tex on ihan ok, mutta suuri osa muista ihmisistä on kuin tunkiosta kaivettuja linnunpelättejä. Olen aiemmin esittänyt mielipiteitä, joiden mukaan Texin ei tarvitse olla niin kauhean realistinen sarjakuva. Näillä olen tarkoittanut esim sellaisia seikkoja kuin luodin osumista (veri roiskuu ja suolet lentää; tarkka kuvaus ei kuulu Texiin) tai sitä, että kuvattaisiin arkielämää tai "tosiasioihin" pohjautuvaa elämää lännessä. Mutta kyllä minusta Texiin kuuluu se, että ihmiset näyttävät ihmisiltä. Ortizin omituiset otukset eivät kyllä oikein hyvin Texiin sovi.    

[Jarkko Sikiö]

Ortizin omituiset otukset eivät kyllä oikein hyvin Texiin sovi.    

Tasan ei käy onnen lahjat: monen kuvittajasuuruuden kohdalla on ymmärtävästi täälläkin nyökytelty, että "ikä se jo painaa".

Ortiz on syntynyt vuonna 1932, joten tuskin hänenkään töitään enää kiusaksi asti riittää...

[Lurker]

Kävin Ärrällä ja ostin Ilta=Sanomat sekä uusimman Maxi-Texin Verilöylyn hetken. Myyjä katsoi naurahtaen ja kysyi: oletko lomalla?

[]uho]

Pitääpä nyt kirjoitella tähänkin ketjuun. 'Vuoren vartijaa' lukuunottamatta kaikki maxit hyllyssä moneen kertaan luettuna. Parhaan maxin tittelistä on kyllä kova mittelö, sillä oikeastaan kaikki kuusi ensimmäistä maxia ovat miltei parasta Texiä ikinä. Myös Pitkäsarvisten surmanajo on vallan loistava tarina, mutta loppujen lopuksi kovimman maxi-Texin sijan vie Seguran ja Ortizin mieletön Meksikon luotijuna. Hienosti polveileva, tyly ja näyttävä tarina, paljon hyviä sivuhahmoja - niin Texin tovereita kuin vastustajiakin. Erityisesti pistolero Butt Sullivan osoittautui tykästyttäväksi hahmoksi, ja tarinan loppuratkaisu hänen osaltaan jäi minua ihan oikeasti harmittamaan.

Hyvänä kakkosena tulee luottokaksikko Boselli/Fontin Läpi lyijytuulen ja luotituoskun. Uskomaton tarina, ja taas iso rosteri kiinnostavia sivuhahmoja. Ghost on mielestäni Tex-historian siiteimpiä pahiksia! Arvostan Fontissa sitä, että hän on kynänkäytössä lennokkaimmillaan juuri hahmojen kohdalla. Minuun on aina todella kovin iskenyt tuo miltei mangamaisen ylilyövä hahmotyyli, Ghostin ohella esimerkkeinä mm. paholaismainen sheriffi Langdon ja virnuileva tappaja Durango. Kaikkiin ei Fontin tyyli varmaan iske, vähän ollut havaittavissa täälläkin sellaista Font-vihaa Mutta minulle henk.koht. hän kuuluu suosikkipiirtäjiini.

Eksyin taas aiheesta. Noh, seuraava maxi-Tex on siis uudelleenjulkaisu 80-luvulta, näinkö on? Hm ja hm, mitäs tälle sarjalle on tapahtumassa, ihan kuin maxeihin ei panostettaisi kuten ennen vanhaan :/

[Mosabacka]

]uho: Italian päässä Maxeja on aina ilmestynyt vain yksi vuodessa. Suomen päässä "kulutettiin" originaalimaxit muutamassa vuodessa (2005 jopa kolme!) eli uutta maxiaineistoa on luvassa tästä eteenpäin vain yksi per vuosi.

Suomen Maxien erikoisuus on ollut ennenjulkaisemattomat tarinat. Niitä on ilmestynyt kahdeksan kappaletta, mutta nyt kaikki on julkaistu. Sieltäkään ei siis ole enää apuja ja Kirjasto-sarjakin painaa päälle. Kuitenkin kun kovakantisista julkaisuista on toistaiseksi luovuttu (harmillista, kerta kaikkiaan!), maxi-sarjassa voidaan julkaista suosittuja tarinoita ja siten maxeja ilmestyy ainakin kaksi vuodessa. On se ainakin jonkinasteista panostusta. Näin olen ymmärtänyt.

PS. Font on loistava piirtäjä!

[Janne]

Kaikkiin ei Fontin tyyli varmaan iske, vähän ollut havaittavissa täälläkin sellaista Font-vihaa Mutta minulle henk.koht. hän kuuluu suosikkipiirtäjiini.

Hm ja hm, mitäs tälle sarjalle on tapahtumassa, ihan kuin maxeihin ei panostettaisi kuten ennen vanhaan :/

Ensinnäkin totean, että jokunen vuosi sitten täällä oli näihin ketjuihin aktiivisesti  kirjoittelemassa nimimerkki Mr Font, jonka suosikkikuvittajasta ei siis ole epäselvyyttä.  Ihailijoita siis löytyy.

Juho on oikeassa, että maxeihin panosteta kuten ennen, mutta syyllisiä pitää etsiä Italiasta. Sarja on valahtanut B-tarinoiden foorumiksi, mihin kukaan ei oikeastaan halua tarinoita kirjoittaa (koska maxeja ei uusita, joten uusintakierroksilta ei siis ole rahaa tekijöillekään tiedossa, kuten muiden formaattien kohdalla...). Maxeihin umpataan tarinoita lähinnä sellaisilta kirjoittajilta, joita italialaiset eivät arvosta (Segura!) ja piirtäjiltä, joita yleisesti inhotaan (myöhempien aikojen Letteri, Diso ja Cossu). Siihen nähden kyseinen sarja on päässyt monesti yllättämään iloisesti ja se on jopa puhaltanut uutta henkeä koko sarjaan.

Arvostuksen puute on suuri sääli, sillä maxi-järkäleet ovat formaattina parasta Texiä, mitä ajatella saattaa. Aluksi tarinat olivat ilmavia ja upeita eepoksia. Jokunen vuosi sitten siihenkin sarjaan lyötiin määrämittaisuuden rasite, minkä seurauksena joissakin tarinoissa on ollut huomattavissa hätäisten lopetusten ongelmaa.

[Jarkko Sikiö]

Kuitenkin kun kovakantisista julkaisuista on toistaiseksi luovuttu (harmillista, kerta kaikkiaan!)

Minulta tämä on mennyt vallan ohitse, onko tieto Askolta peräisin?

Jannen tavoin myös minä pidän Maxeja parhaana mahdollisena Tex-formaattina, johon määrämittaisuuden kaltaiset rajoitteet lyövät ikävän kiilan.