Maxi-Texit & paras Maxi-Tex- äänestys

[Janne]

Minulta tämä on mennyt vallan ohitse, onko tieto Askolta peräisin?

On tuosta tainnut joku maininta olla. Ja vahvin todiste kovankantisista luopumiselle on se, että niitä ei ole enää tullut. Jos niitä tehtäisiin, niin olisihan tuo Kaukomaille-tarinakin siinä formaatissa julkaistu.

Asiahan juontaa ainakin osittain siihen, että kun varsinainen Tex-toimittaja sai lopputilin, niin kellään ei ole enää aikaa venkslailla eri formaattien kanssa. Pääsääntöisesti otetaan vain sitä, mitä Italiasta tuupataan. Siinä mielessä on lähes ihme, että tuo Kaukomaille saadaan maxina. Ja kiitos siitä kuuluu Asko Alaselle, joka edelleen laatii Texin vuosittaisen julkaisu-ohjelman.

[]uho]

Kiitokset asiantuntijoille, kun avasitte vähän tätä mysteeriä. Piti vielä ihan tarkistaa, että kukas tuo Cossu olikaan, ja aavistukset osuivat oikeaan - eipä voi ihmetellä, jos hänen piirroksistaan ei pahemmin piitata, aika kliinistä ja tasapaksua jälkeä. Ensimmäinen suurempikokoinen maxi-Tex olisi ehkä ansainnut näyttävämpiä piirroksia.

E: Ainiin, kovakantisilla julkaisuilla varmaan tarkoitetaan näitä Luurankoylänköä yms. Minulla on vähän ristiriitainen mielipide noista, periaatteessa Kuuman Iltapäivän tai Muistojen Polulla-kirjan kaltaiset spesiaalimmat tex-opukset ovat hienoja, mutta sitten juuri Luurankoylängön kohdalla iski vähän kitkerä maku suuhun. Tarinahan on klassikko ynnä muuta, mutta ei siinä voinut välttyä ajatukselta, että 'olisihan tämänkin voinut julkaista kronikoissa'.

Tottahan kovat kannet antavat kirjaselle juhlallisen lisän, mutta toisaalta - myös kolminkertaisen hinnan. Eihän tuollaiseen nyt talous kaadu, mutta opiskelijabudjetilla eläessä joutuu pakostakin välillä miettimään, haluaako maksaa uudestaan samasta tarinasta uusissa (tai kovissa) kansissa. Sama koskee vähäsen tätä tulevaa uusintajulkaisu-maxia. Ehkä silti käytän sen 9 euroa mieluummin divareissa :/

[Janne]

Tarinahan on klassikko ynnä muuta, mutta ei siinä voinut välttyä ajatukselta, että 'olisihan tämänkin voinut julkaista kronikoissa'.

Kovakantisissa paras asia oli ilman muuta painojäljen hienous. Kronikassa on ajan patinaa vähän liiaksi minun makuuni. Luurankoylänkö siis tehtiin Italiasta tulleesta huippulaatuisesta digimatskusta, jota kronikoissa ei käytetä. Hyvän painojäljen voi onneksi toteuttaa myös maxeissa.

EDIT. Pakko lisätä, että eivät ne kovakantiset Texit missään nimessä syntyneet ahneissa mielissä periaatteella nyt viimeisetkin rahat pois klassikoiden livulla uskollisilta faneilta, jos joku näin ajattelee. Kyllä ne syntyivät rakkaudesta sarjakuvaan.

[hatinufer]

Nykyään tulee todella harvoin luettua Texejä. Verilöylyn hetki- maksi kuitenkin tarttui mukaan.
Tarina oli hyvä, vaikka juoni oli sinänsä ennalta-arvattava. Mutta tarinan sisällä oli mukavia oivalluksia, joilla rikottiin lukijan odottamia tapahtumakulkuja. Tyyliin: miehet ajavat karjaa, Tex lähestyy, mutta tyypit ovatkin karjavarkaita, jotka pamauttavat lyijyä sankaria kohti. Näin itse ennalta-arvattava pääjuoni sai mukavasti maustetta. Ja sivuhahmot: arkuntekijä, toimittaja, niin ennalta-arvattavia, ja silti jotain jäynää oli heissäkin. Tyyliin: ei pidä juoda tyhjään mahaan, sanoi lihava toimittaja... Pikku jutut tekivät tarinasta oivallisen.
Ja Ortiz tms. piirtäjä. 300 sivua kelpo jälkeä.
Vertailukohtia muihin tarinoihin mulla ei juuri ole, kun muistan ammoin lukeneeni kyllä sen Läpi lyijytuulen etc, ja pitäneeni, mutta en niin paljoa kuin tästä.
Tässä voisi lipua takaisin Texin aktiivilukijaksi...

[Janne]

Mauro Boselli on eräässä haastattelussa maininnut, että maxissa alkaa tulevaisuudessa vuorotella pitkät tarinat ja lyhyet tarinat. No, onhan niitä lyhykäisiäkin juttuja ihan kiva lueskella, mutta mielestäni maxi on justiin sopiva juuri pitkien tarinoiden formaattina. Ja ainakin kolme seuraavaa, piirtäjinä Repetto, Fernandez ja Diso, ovat tällaisia pitkiä jorinoita.

[Mosabacka]

Pääsi hieman yllättämään, mutta huomasin ilokseni tänään kaupan lehtihyllyllä uunituoreen Maxi-Texin: Vaarojen Panama. Lähti kyytiin, vaikka tarina on toki jo pokkarimuotoisena hyllyssä. Ostiko joku muu?

[The Spirit]

Lehtipiste.fi:n sivuilla kerrotaan, että Vaarojen Panama on ennen julkaisematon 320-sivua pitkä Tex-seikkailu No, vihreitä sattuu.

[Hannu]

Serkkupoika laittoi viestiä että oli uuden maxin ostanut, joten saunan päälle lähdin vielä kiireellä iltamyöhällä sitä metsästämään. Ja löytyihän se. Todella upea teos!

Sen verran haluan tähän kuitenkin kiroilla, että Egmontin sivuilla nämä julkaisukalenterit ovat kyllä täysin perseestä. Ketä kiinnostaa vuosi tai kaksi sitten elokuussa julkaistujen lehtien ilmestymispäivät??

Uusin julkaisukalenteri oli hiljan Egmontin sivuilla käydessäni loppuun kuluneen kuukauden ajalta. (Kävin tänään 3.10.2012 Egmontin sivuilla ja uusin julkaisukalenteri oli syyskuulta 2012. Ehkä lokakuun julkaisukalenteri ilmestyy jouluksi? Hienoa!) Kaitpa tuollaisessa lafkassa on jo hyvissä ajoin mietitty (ehkä puoli vuotta tai vuosi eteenpäin) mitä tehdään ja julkaistaan. Miksi ihmeessä näitä tulevia pantataan? Olettaisin että muutkin sarjakuvia ostavat ihmiset haluavat nimenomaan ENNAKKOTIETOA mitä on tulossa, ei niinkään historiatietoja. Mikä mättää siis Egmontilla?  

Katsokaa vaikka Italian Sergio Bonelli-kustantamon sivuja, kyllä sieltä löytyy 1-2 kk eteenpäin mitä on odotettavissa.  

[Janne]

Lähti kyytiin, vaikka tarina on toki jo pokkarimuotoisena hyllyssä. Ostiko joku muu?

Kannattaa ehdottomasti hankkia, sillä Suomen alkuperäisjulkaisu kärsii paikoittain kehnosta painojäljestä. Tässä homman pitäisi olla kohdallaan, sillä käytössä on ollut huippulaadukasta digimatskua. Tosin lopputulosta en ole vielä nähnyt, joten julkaisun upeutta en ihan vielä uskalla kirkossa kuuluttaa.

[Wladislaw]

Tosin lopputulosta en ole vielä nähnyt, joten julkaisun upeutta en ihan vielä uskalla kirkossa kuuluttaa.

Luin ensimmäisen osan tarinasta illalla. Hyvältä näytti näille väsyneille silmille. Pitää joskus kaivaa 1982 numerot kaapista ja vertailla.

[petro k]

 Hyvältähän tuo Vaarojen Panama ( Kaukomaille ) vaikutti. Fonttia oli muutettu, mutta onneksi Nikupaavolan alkuperäinen käännös oli silti säilytetty. Kovakantisena tyyliin Traaginen risti, tämäkin nide olisi saanut arvosanan 10+
Itselleni ja kuten voisin olettaa myös usealle muullekin tämä on yksi parhaista tarinoista ja ansaitsi päästä uusintakierrokselle jo nyt ( Kirjasto - tai kronikka - versiota kun olisi saanut odottaa jonkun aikaa ).

[Triarii]

Vaarojen Panama luettu ja oli kyllä mahtava seikkailu!  Tällaset julkasut on herkkua kun oman hyllyn tex-kokoelma alkaa noin vuodesta 1996, ja ne kaikkein parhaimmat tarinathan on kaikki vanhemmilta vuosilta.

[VilleM]

Vaarojen Panama oli kyllä yksi viime vuosien mukavimmista lukukokemuksista Tex-rintamalla. Painojälki oli täydellistä. Ja tarina tietysti parhautta myös. Hieno julkaisu!

Taisi muuten olla niin, että kuvitukseen on osallistunut myös Ticcin velipoika Alfio, sen Montin piirtämän viimeisen sivun lisäksi.

[Janne]

Näin olen joskus kirjannut omiin tiedostoihini: "Alfio Ticci on tehnyt tarinaan tussauksen. Monti on tehnyt osan lyijykynäluonnoksista sekä avustanut tussauksessa. Tarinan viimeinen sivu on ilmeisesti jälkeenpäin lisätty tarinaan, jotta seikkailu loppuisi pokkarin viimeiselle sivulle. Tyyliltään se on erilainen kuin muut sivut, joten sen piirtäjä ei ole Giovanni Ticci. Sivun on piirtänyt luultavasti avustajat, Monti on tehnyt lyijykynäluonnokset ja Alfio Ticci tussauksen."

En muista, onko tuo tarkentunut johonkin suuntaan.

[tertsi]

Tussauksen tyyli ja ehkä tasokin heittelee hieman seikkailun kuluessa.

En ole tätä Panama-stooria aikaisemmin lukenut. Ei ollenkaan hassumpi tarina.
Alkupuoli oli melkoista jahkausta, mutta lopussa sitten riitti ryminää ihan riittävästi meikäläisenkin makuun.