Maxi-Texit & paras Maxi-Tex- äänestys

[VilleM]

Uusimman maxin kaksi ensimmäistä tarinaa oli melko keskinkertaista settiä eikä niitä tule sijoitettua uudelleen luettavien tarinoiden listan kärkipäähän ihan piakkoin. Opuksen nimikkotarinan, Patakuningattaren, kaliiberi olikin sitten ihan toista maata. Siinä yhdistyivät hienosti keskenään tuttu konnajahti ja hyytävät kauhuelementit. Tarina oli kelpo muistutus pappa Bonellin maagisista kyvyistä soveltaa mm. kauhua umpiperinteisiin lännen maisemiin. Ja mikä parasta, Muzzi oli elämänsä vireessä Patakuningattaressa! Mikään ei piirroksissa häirinnyt. Ihmetyttääpä vain, mikseivät hänen kaikki tarinansa näytä tältä?

Lisäksi pitää jakaa tunnustusta Nymanin mahtavasta käännöksestä. Opusta tuli luettua monessa kohtaa suu messingillä.

Vielä yksi pikku huomio: Irlannin poika Pat -maxissakin oli tarina nimeltä Patakuningatar.

Edit. Patakuningatar lisätty äänestykseen.

[Hannu]

Kiinnitin huomiota tuohon samaan. Kaiketi tämä uusi olisi pitänyt olla Patarouva (la dama di picche) ja se mikä oli Irlannin pojassa Patakuningatar (regina da picche). Pääasia ettei kummassakaan ollut sitä rahvainta nimikettä.

Samaa mieltä Cheyennen kanssa tuosta kolmannesta tarinasta, mutta ei minusta ne kaksi ekaakaan hullumpia olleet. Ja pääasia, että nekin näkivät päivänvalon Suomessa. Ja vaikka Muzzi kolmannessa tarinassa oli parhaimmillaan, niin kahdessa ekassa kyllä tuli hieman välillä Galepia ikävä; kyllä nämä toisaalta Nicolon päihittävät, nyt kun vertailukohteena on tuore Kronikka (No joo, siinä ja siinä)

[VilleM]

Kaiketi tämä uusi olisi pitänyt olla Patarouva (la dama di picche) ja se mikä oli Irlannin pojassa Patakuningatar (regina da picche). Pääasia ettei kummassakaan ollut sitä rahvainta nimikettä.

Taitaa itse asiassa olla niin, että tuon Pat-Maxin "Patakuningattaren" alkuperäinen nimi kuuluu "La regina dei fuorilegge". Sen kirjaimellinen käännös olisi "Lainsuojattomien kuningatar". Siinä Hannu on oikeassa, että la dama kääntynee parhaiten juuri rouvaksi. Mutta ehkä "Patakuningatar" sittenkin on vaihtoehdoista se iskevämpi titteli, vaikka siitä tulikin toistoa.

Taisikohan tämä jorina muljahtaa vähän sekavaksi? Nyt eikun pehkuihin.

[The Spirit]

Juhuu! Sain Patakuningattaren joulupukilta.

Edit: Patakuningatar-Maxi tuli luettua joulupyhien aikana. Kovin mautonta oli kaksi ensimmäistä tarinaa ja niistä uupui loppukuorrutus. Olivat jopa hieman raakoja, kun ammuskelua oli niin paljon. Mutta kolmas tarina olikin sitten maltettu kypsentää kunnolla loppuun asti ja siinä oli huomattavasti enemmän täytettä, eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloon.

[Dennis]

Seuraava Maxi on Karibian verikoirat  niminen eeppos.

Adlibriksen mukaan pitäisi ilm.  toukokuussa. Tekijöinä mainitaan: Faraci ja Diso!

Huom! Tämä siis perustuu Adlibriksen infoon ja on siis alustava!

[Janne]

Meneepä yllättävän myöhälle. Italiaksi olen jo opuksen lukenut ja pelkään, että kaikki eivät siitä pidä. Minä tykkäsin.

[AlkoTanko]

Karibian Verikoirat luettu, ja harmikseni on todettava että hieman tylsin hampain olivat hurtat liikenteessä. Idea itsessään ei ole lainkaan huono, olen aina pitänyt ihmismetsästysjutuista, ja tässä olisi ollut ainekset oikein kunnon jännitystarinaan.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Valitettavasti näin ei oikein käy, asetelma käännetään aivan liian nopeasti ympäri Texin muuttuessa saalistajaksi ja Ruckerin ollessa jahdattu. Lisämiinusta siitä että Texillä on yksinkertaisesti liikaa liittolaisia: on toinen takaa-ajettu Samuel, sitten on saaren kyläläiset ja lopuksi intiaanit rämeellä. Näin hommasta tulee tyypillinen "ison pampun nujertaminen" joita on nähty jo satoja kertoja, viimeksi nyt Boselli/Torricellon tarinassa. Myöskin Carsonin muistinmenetysjuttu oli todella irrallinen vaihe ja Carsonin olisi voinut muutenkin jättää tarinasta täysin pois.

Positiivista oli tosin Samuelin hahmo joka "otti" Carsonin paikan apusankarina ja piti paikkansa varsin pätevästi. Myöskin Rucker on suoraan sanottuna isoimpia kusipääkonnia mitä tämän sarjakuvan historiassa on ollut, täydellisen halveksuttava ihmishirviö.

Disonkaan kuvitus ei nyt ollut mitenkään silmiäraastavaa jälkeä, mutta ei häntä oikein voi kutsua Texin terävimpään kärkeen kuuluviksi piirtäjiksi. Moogin käännös oli oikein nasevaa sanailua paikoitellen.

Jos käytetään tähtiasteikkoa, niin sellainen kahden, kahden puolen arvoinen seikkailu, jossa olisi ollut potentiaalia kunnon selviytymiskamppailuun.

[Lurker]

AlkoTanko, muista spoilerin käyttö! Laita juonikuvaus sen alle.

[AlkoTanko]

AlkoTanko, muista spoilerin käyttö! Laita juonikuvaus sen alle.

Ai niin, tässä ketjussa ei ollut spoilerit vapaana. Mun moka, sori.

[Hannu]

Minä pidin kovasti Karibian verikoirista, oli niin mukaansatempava tarina että jopa Dison piirros jäi taka-alalle. Arthur Rucker oli kyllä täysin kusipää, ja sai jopa hieman liika kesyn lopun. Mutta hieno tarina, voi olla että tulee luettua vielä joskus toistekki. 

[Nikopol]

Minä pidin kovasti Karibian verikoirista, oli niin mukaansatempava tarina että jopa Dison piirros jäi taka-alalle. Arthur Rucker oli kyllä täysin kusipää, ja sai jopa hieman liika kesyn lopun. Mutta hieno tarina, voi olla että tulee luettua vielä joskus toistekki. 

Itse pidin myös oikein kovasti ja luin tämän yhtä soittoa. Piirrosjälki pisti alussa silmään, mutta kun tarina vei mukanaan, niin siihen ei tullut enää niin paljoa huomiota kiinnitettyä. Samuel lienee hahmo, johon vielä tulevaisuudessa palataan, koska huolimatta Texin synninpäästöstä, hän ei päässyt missään vaiheessa kertomaan asioiden todellista laitaa tälle.

[Ville70]

Disonkaan kuvitus ei nyt ollut mitenkään silmiäraastavaa jälkeä, mutta ei häntä oikein voi kutsua Texin terävimpään kärkeen kuuluviksi piirtäjiksi. Moogin käännös oli oikein nasevaa sanailua paikoitellen.

Täytyy sanoa, että minusta Dison jälki, varsinkin kasvot, oli niin hirveää että jäi tämä Maxi kaupan hyllylle. 

[trendkiller]

Täytyy sanoa, että minusta Dison jälki, varsinkin kasvot, oli niin hirveää että jäi tämä Maxi kaupan hyllylle. 

En jätä divarin hyllylle mutta järkyttävän näköstä kasvogalleriaa Diso tarjoilee. Kauhua tarjolla kuvituksen puolelta.

[*Mika*]

Minä pidin kovasti Karibian verikoirista, oli niin mukaansatempava tarina että jopa Dison piirros jäi taka-alalle. Arthur Rucker oli kyllä täysin kusipää, ja sai jopa hieman liika kesyn lopun. Mutta hieno tarina, voi olla että tulee luettua vielä joskus toistekki.  

Pidin myös tarinasta. Verikoirat jäivät hieman taka-alalle, mutta säpinää muuten Karibialla oli  

Oisin toivonut, että Arthur olisi kokenut lopussa yllätyksenä veljensä tapaamisen ja veli olisi ollut se, joka olisi joutunut kaksintaisteluun Arthurin kanssa, mutta kaikea ei voi aina saada.

Piirrosjälki nyt ei ollut maailman parasta, mutta minua se ei willeristinä (en ole piirtäjä) haitannut. Menee 21 maxin paremmuusjärjestyksessä lonkalta heitettynä noin 6-8:ksi parhaimmaksi.

[Teukka]

Piirrosjälki pisti alussa silmään, mutta kun tarina vei mukanaan, niin siihen ei tullut enää niin paljoa huomiota kiinnitettyä.

Samat fiilikset. Tarinan alussa sitä ihmetteli taas, että mistä näitä piirtäjiä revitään, mutta kai noihin kierosilmäisiin kummajaiskasvoihin tottui, kun tarinan edetessä ei tullut niinkään kiinnitettyä enää esim. Texin pärstään juuri mitään huomiota.
Juoni oli mainio, vaikka olikin lainatavaraa, niin hienosti oli taipunut Willer-maailmaan.
Ehkä vähän kiperämpään tilanteeseen olisi Tex saanut joutua, kuten joku mainitsikin jo. Loppujen lopuksi vähän turhan iisisti hän selvitti koko sotkun, mutta tarina eteni hienosti ja aivan mainioita oivalluksia se sisälsi. Itse pidin eniten kuspää-Ruckerin vaimon ja veljen ymppäämisestä kuvioihin mukaan.
Carsonin lyhyet vilahdukset esitettiin vähän omituisissa kohdissa tarinaa ja olivat kyllä periaatteessa vähän turhanpäiväisiä, vaikkakin tietysti tarpeen lopun näyttämölle saapumista varten.
Kokonaisuutena kuitenkin hieno tarina ja ilman muuta lukemisen arvoinen!