Matsi Juggernautia vastaan onkin melkoinen klassikkoseikkailu ja Mörkön vuoksi opus alustaa mahdollisesti kaikkien aikojen hienointa vuosikertaa 1984. Oletettavasti ja toivottavasti sekin julkaistaan.
Mä innostuin näistä vuosikertajulkaisuista aika myöhään, mutta sain julkaisut 1980-1982 vihdoin haalittua hyllyyni. Vuoden 1980 näköispainoksen kanssa teki yllättävän tiukkaa, kun ei meinanut löytyä enää mistään. Ilokseni havaitsin, että vuoteen 1982 saakka omistan aika kattavasti myös alkuperäisnumerot. Muutamia hajanumeroita puuttuu, joten yhtään täyttä vuosikertaa ei taida kuitenkaan tulla alkuperäisnumeroina täyteen. Uusin vuosikerta odottaa vielä kaupassa, mutta nyt aion olla hereillä ja hankkia sen ajoissa.
Mahtavia nostalgiapommejahan nämä ovat olleet ja täynnä huikeita tarinoita. Kirjojen kuvitus edustaa parhaimmillaan hienointa jälkeä, mitä Hämiksessä on kautta aikojen nähty. Tarinoiden tunnelmassa on jotain sellaista, joka koukutti vahvasti pienenä poikana ja joka viehättää edelleen. Siis jotain sellaista outoa taikaa, joka syrjäytti tehokkaasti saman aikakauden Teräsmies-lehdet ykkössankarilukemiston paikalta. Hämähäkkimies oli supersankarisarjakuva, jonka sisällöltä jopa pieni poika odotti aina paljon muutakin, kuin pelkkää superhahmojen tappelua, mäiskettä ja toimintaa. Samaan ei tuolloin 80-luvun alussa yltänyt mikään muu sarjakuva. Hämähäkkimies oli täysin uniikki juttu.
