Esitin jälkimmäisen kysymyksen todennäköisesti aamusta johtuen hieman epäselvästi. Taisin saada jo vastauksen, mutta varmistetaanpas vielä, kysymällä vähän selvemmin, nyt kun osaan muodostaa kysymyksen oikein:
Eli ymmärsinkö nyt oikein, että stripit eivät pääty vitsiin niinkuin esim. Fingerpori, Lassi ja Leevi tai Tenavat, vaan henki on enemmän Taika-Jimin ja Mustanaamion strippiseikkailusarjakuvien kaltainen, mutta tietysti kyseessä on Stan Lee ja Spider-Man, ja henki on sama kuin Leen ja Romitan The Amazing Spider-Manissa? Eli huumori on sitä Leen 4. seinän rikkomista ja melodraamaa ja muita Leelle ominaisia hauskoja kerronnan tehokeinoja?
Olen jo aiemmin sanonut, että ajattelen strippisarjakuvan erillisenä taiteenmuotona normaalista sarjakuvasta, vaikka sarjakuvaa sekin on, mutta se käyttää minusta eri tehokeinoja kuin nykyään totuttu normaali amerikkalainen 24 sivuinen sarjakuvalehti. Loistavana esimerkkinä käy Tenavat, jonka tarinat on tehty niin, että stripit voi ajatella sekä vitseinä, että tunteita herättävinä kohtauksina, jotka muodostavat tarinat, tai halutessaan molempina.
Sitten on tietysti strippisarjakuvien subgenre, seikkailusarjat,, jossa painotus on tarinalla, ja yksittäiset stripit eivät pääty vitsiin, vaan kuten saippuaoopperan jaksot, cliffhangeriin, joka ratkaistaan yleensä jo seuraavana päivänä.
Tämän takia minua kiinnostaakin erityisen paljon Leen Spider-Man stripit, koska ainakin oletusarvoisesti Leen persoonallinen tyyli tavallaan jo yhdistää nämä strippisarjakuvan lajit keskenään, luoden periaatteessa lähes aivan oman kolmannen lajin. Olisi myös kiinnostavaa joskus nähdä, että miten Leeltä sujuu strippisarjakuva, jonka on luonut alusta asti tuota varten. Tosin Lee taitaa olla juuri nyt kunnossa, jossa ei enää sarjakuvia tee, ellen ole väärin ymmärtänyt.
