Piko ja Fantasio

[tertsi]

Franquin on saanut moniin sarjakuviinsa ideoita Science et vie (tiede ja elämä) -lehdestä. Katsokaa vaikka!

[Antti Vainio]

Uustulkinnoista "Kone joka näki unia" on jäänyt mieleen, huipputeoksena. Siinä sekä visuaalisuus että tarina ja tunnelma ovat osuneet nappiin. Se on myös irtautui lähes täydellisesti P & F -perinteistä, ja hyvä niin.

Franquin on silti parasta, muut tulevat perästä.

Franquin ajatteli varmaan samoin, Piko ja Fantasio on kuin Aku Ankka jonkka voi tehdä hyvin tai huonosti. Se halusi itselleen oikeudet marsupilamista joka ei on varmaan sellainen henkilökohtainen ylpeydenaihe (ja syystä). Kone joka näki unia on multa lukematta, suomalaiset sarjakuvaharrastajat on valveutuneita. Tota on mahdoton löytää vaikka niitä kaikkia muita saa parilla kolikolla. Jos jollain on niitä liikaa niin ilmoitelkaa.

[Timo Ronkainen]

Franquin on saanut moniin sarjakuviinsa ideoita Science et vie (tiede ja elämä) -lehdestä. Katsokaa vaikka!

Tuo toi mieleen jonkun tieteenkuvalehden tapaisen lehden, jonka joku aika sitten luin, ja  jossa oli juttua gorilloista; siinä mainittiin miten Belgian kuningas itse(!) (se vähän järkevämpi jaune Albert) antoi käskyn teettää filmin vuoristogorilloista juurikin samana vuonna kuin Franquin teki albumin Kultakaivoksen gorillat. Jahka nyt jostain löytäisin tuon lehden, siinä oli elokuvan julisteestakin pikku kuva.

Timo

[tertsi]

Uusin CaseMate-aikakauslehti tuli tänään.
Viimeisellä sivulla on Franquinin 14-vuotiaalle Fabrice tarrinille lähettämä vastauskirje vuodelta 1986. Tarrin oli lähettänyt Franquinille näytteitä omista sarjakuvistaan ja piirroksistaan.
Franquin vastasi neuvomalla ja piirtämällä opastavia kuvia nuorelle piirtäjänalulle. Kaiken kruunaa vielä hieno Franquinin piirtämä Niilo Pielisen rintakuva.

Olen kateellinen.



Tuo kirje sisältöineen on siis uusimmassa CaseMatessa.

[VesaK]

Mutta se tuntui hauskalta ja mukavan absurdilta.

Niin, kyseinen albbarihan on kaikin puolin muuten pilkuntarkkaa historiaa.

Harmillista ettei Franquin koskaan käynyt Suomessa, mutta minkäs teet. Aikansa kutakin. Jos olisi elänyt 1400-luvulla olisi voinut lähettää fanikirjeen Leonardo da Vincille ja ehkä hän olisi vastannut piirroksen kera. Kyllä olisi hienoa jos sellainen olisi seinällä nyt.

[Lewis]

Uusin CaseMate-aikakauslehti tuli tänään.
Viimeisellä sivulla on Franquinin 14-vuotiaalle Fabrice tarrinille lähettämä vastauskirje vuodelta 1986. Tarrin oli lähettänyt Franquinille näytteitä omista sarjakuvistaan ja piirroksistaan.
Franquin vastasi neuvomalla ja piirtämällä opastavia kuvia nuorelle piirtäjänalulle. Kaiken kruunaa vielä hieno Franquinin piirtämä Niilo Pielisen rintakuva.

Ja ilmeisesti samoja juttuja löytyy Tarrinin blogistakin: http://www.fabricetarrin.com/blog/index.php?2010/12/27/691-les-conseils-de-franquin
(Seurasin kyseistä blogia pitkään hienojen kuvien vuoksi, mutta nyt jäänyt vähemmälle.)

Joonas

[tertsi]

Lewis: Just nuo samat kuvat oli Casematessa! Nuo linkin takana ovat vain paljon suurempia kuin lehdessä

[Timo Ronkainen]

Franquin kirjoitti nimen kuoreen "Tannin"  

Timo

[Lewis]

Viimeisin Piko ja Fantasio albumi tuli juuri luettua ruotsiksi. Yoanin ja Vehlmanin "Zarkonerna anfaller" ("Zarkonien hyökkäys", ranskaksi " Alerte aux Zorkons") vakuutti sarjan jatkajana. Toimintaa ja huumoria toimivana pakettina. Ihastuttavasti jälleen perinteisempää Pikoa, yllätyksettömästi Franquinin jalanjäljissä. Erityisesti Yoanin kuvitus on mieleeni. Tyylikästä ja kadehdittavan mutkatonta siveltimen jälkeä.

Ruotsinkielinen albumi oli toimivasti julkaistu; ei turhan fiini, mutta hyvälaatuinen kuitenkin. Suomipainokselta en enempää vaatisikaan ja hintakin oli ihan passeli (7,90€). Mikäli Egmont nyt julkaisee tulevaisuudessakin Pikoa ja Fantasiota.

[Jyrki Vainio]

Uustulkinnoista "Kone joka näki unia" on jäänyt mieleen, huipputeoksena. Siinä sekä visuaalisuus että tarina ja tunnelma ovat osuneet nappiin. Se on myös irtautui lähes täydellisesti P & F -perinteistä, ja hyvä niin.

Minulle se jäi mieleen aivan päinvastaisena. Ymmärsin pointin kokeiluna, jolla perinnettä yritettiin uudistaa, mutta minusta se meni pahasti metsään. Erityisesti tökki se, että oltiin niin paljon velkaa Katsuhiro Otomolle ja Akiralle.
Mutta minä olinkin tykännyt Tome & Janryn "perinteisistä" albumeista, minusta olivat siihen asti hyvin onnistuneesti jatkaneet Franquinin perinnettä tätä kuitenkaan kopioimatta - minusta he olivat jo valmiiksi saaneet päivitettyä sarjaa nykyaikaan.
(Tykkään Janryn piirrostyylistä tosi paljon, miten se on samanaikaisesti hyvin realistinen ja hyvin karrikoitu, sekä tekniseltä toteutukseltaan ihan mestaritasoa).

[tertsi]

"Zarkonerna anfaller" ("Zarkonien hyökkäys", ranskaksi " Alerte aux Zorkons") vakuutti sarjan jatkajana.

Luin Dupuisin sivuilla ekoja näytesivuja. Niiden perusteella tarina vaikutti oikein hyvältä. Ihan tuli Franquinmainen kohellus mieleen. Bra.

[Lurker]

Minulle se [Kone joka näki unia] jäi mieleen aivan päinvastaisena. Ymmärsin pointin kokeiluna, jolla perinnettä yritettiin uudistaa, mutta minusta se meni pahasti metsään. Erityisesti tökki se, että oltiin niin paljon velkaa Katsuhiro Otomolle ja Akiralle.
Mutta minä olinkin tykännyt Tome & Janryn "perinteisistä" albumeista, ...

P & F on osoittautunut yllättävän elinvoimaiseksi sarjakuvaksi, jossa on varaa kokeilla eri tyylejä ja tarinalajeja.

[Lurker]

Piko natsien valtaamassa Brysselissä
Modernit piirtäjät herättävät klassikkosarjaa henkiin.
Helsingin Sanomat

"Kerronta on vanhanaikaista sanan hyvässä mielessä: tarkkaa, monta lukukertaa kestävää sekä runsasta." Heikki Jokinen

Niin on.

[tertsi]

Painoasusta olisi Jokinen voinut mainita jotain. Kuluttajille kai näitä arvosteluja kuitenkin tehdään.
Varsinkin Bravon albumia nuo valkoiset viivat haittaavat merkittävästi.


Kyllä ne kuvatkin on tärkeitä, eikä vain juoni yms.

[haplo]

Mä oon pikkuhiljaa alkanut lämmetä näille uusien P&F:n kokoluokan albumien koville kansille. Onhan nämä komeampia kuin nuo Tempo-lehdet, tietenkin, ja ansaitsevat sen tosiaan. Kun nyt saataisiin ne muutkin asiat kuntoon, mikäli lisää tulee. Vaikken noissa olekaan tarkimmasta päästä, kyllä ne sapettaa jo ihan periaatteesta. Monesta lukukerrasta sen sijaan en mene varmaksi, kyllä itse luen mieluummin uusiksi vaikka samoihin aikoihin tulleen Blaken ja Mortimerin. Tosin Tummanvihreä pikkolopoika on päässyt vasta selailuasteelle ja odottaa siis lukemista.