Franquinin tuotannon löysin vasta nyt 2000-luvulla. Sarjakuvia olen kerännyt kuitenkin lähes koko ikäni, 5-vuotiaasta alkaen. Lapsena en kuitenkaan arvostanut pitkiä tarinallisia sarjakuvia, vaan yleisesti strippisarjakuvat ja muutamat poikkeukset olivat se kova juttu.
Kuitenkin Niilo Pieliseen olin tutustunut jo lapsena ja tietysti nyt vanhalla iällä oli pakko kerätä ne albumit takaisin (yhden ehkä omistin aikoinaan, mutta nyt koko suomenkielinen tuotanto löytyy hyllystä) ja tätä kautta sitten kiinnostuin myös Pikosta ja Fantasiosta. Franquin on minulle se sarjakuvien piirtäjä, kenelle nostaisin hattua.
Minun tapauksessani ei ole kyse mistään nostalgiasta, eikä varmaan monella muullakaan. Franquinin piirrostaidossa on vain jotain, mikä hätkähdyttää muita taiteilijoita enemmän.
