Viikon aikana tuli luettua vain kaksi sarjakuvaa:
Valerian, Pariisista Kassiopeijaan. On se hieno sarjakuva. Arvoituksellinen juoni, Pariisin oikeat maisemat taustalla, Valerianin ja Laurelinen häiriöinen telepatiayhteys kuvitettu upean näyttävästi. Samaten kohtaamiset monstereiden kanssa. Albumin sivut vain ovat irronneet liimauksesta, mikä haittaa lukemista.
Toinen luetteu sarjis: Blueberry, OK corral. Hyvin piirretty joskaan ei loistavasti, juoni tuntuu jo pitkittämiseltä Spede Pasasen tyyliin. Blueberryn päätä rapaisee luoti kuin Tex Willeriä konsanaan. Mielestäni todella kökköä, tästä dramaturgisesta ratkaisusta pyyhkeitä Giraudille. Plussaa siitä, että ruutuja ja tekstiä on paljon. Albumin lukemiseen menee paljon aikaa(osittain myös heikon ranskankieleni takia), mikä on hyvä asia, mielestäni. Nykyään tuppaavat sarjakuvat sisältämään isoja kuvia ja vähän tekstiä. Lukukokemus näin ollen mitätön, kuten esim. uuden Ankardon kohdalla.
Jään odottelemaan uutta Blueberryä vesi kielellä. Giraud voisi kyllä lopettaa tämän Tombstone-tarinan seuraavaan, viidenteen albumiin.
Rupesin eilen piirtämään uutta 35-sivuista palkkatappajatarinaa, tänään jatketaan.
Vielä pitäis ideoida yks sarjakuvastrippi ennen iltaa.
