Alix - Jacques Martinin antiikin sankari

[pappa-sami]

Viimeinen alppari, missä hän olisi ollut luontevasti assisteeraamassa, olisi juurikin ollut tuo Apollon Kosto.

Viime viikolla hain postista massiivisen Avec Alix -tietoteoksen, joten tässä tulee vähän Leloup-triviaa.

Leloup aloitti uransa Kultaisen sfinksin värittäjänä. (joissain lähteissä ekaksi albumiksi mainitaan Kirottu saari).

Oribalin kruunussa Leloup sai piirrettäväkseen ensimmäiset taustat. Martinin ohjeet eivät olleet tarkkoja ja Leloup oppi yrityksen ja erehdyksen kautta. Jos jokin ei ollut mestarin mieleen niin se piti piirtää uudestaan. Leloup sai apua ja arvokkaita neuvoja Bob de Moorilta.

Leloup oppi nopeasti, joten Mustasta kourasta eteenpäin hän vastasi Alixien ja Lefrancien taustoista. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan piirtänyt hahmoja, mikä oli eduksi hänen oman tyylinsä kehittymiselle.

Iorix suuren eka sivu on viimeinen, jonka tekemisessä  Leloup oli mukana. Se ilmestyi heti Apollon koston jälkeen, joten Anssin arvio osui melkein oikeaan.

[tertsi]

Onkohan tämä mainittu jo aikaisemmin tässä ketjussa? Kysyn kuitenkin.

Miksi Apollo kustannus aloitti Spartacuksen pojasta eikä Iorix Suuresta?
Iorixhan ei ole ilmeisestikään ilmestynyt suomeksi?
Myös Niilin prinssi näyttäisi jäävän väliin...



10. Iorix le grand (1972)
11. Le Prince du Nil (1974)
12. Le Fils de Spartacus (1975)

[Jarkko Sikiö]

Miksi niin, nythän julkaisupolitiikka Alix-tarinoiden kohdalla noudattaa WSOY:n käytäntöä, eli parhaimmiksi katsotuista lähdetään.

Eiköhän taustalta löydy jotain sellaista, että mitataan suosio tällä ja katsotaan jatkoa sitten.

[tertsi]

Kyllä tuo WSOy:n julkaisupolitiikka tuntuu aika kronologisesti etenevän. Kakkosesta niin pitkälle kuin kysyntää riitti.

http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/alix.html

[Jarkko Sikiö]

Kyllä tuo WSOy:n julkaisupolitiikka tuntuu aika kronologisesti etenevän.

Katsohan tuota linkkiäsi tarkemmin. Jos tuo pitää paikkansa, Viimeinen spartalainen ja Etruskien aarre poimittiin julkaistavaksi ennen aikojaan ja vieläpä toisiinsa nähden käänteisessä järjestyksessä.

[tertsi]

Totta.
Suomi-julkaisut eivät edenneetkään kronologisesti.

Auna sitö oppii uutta, kun elää vanhaksi.

[Czaba]

Miksi Apollo kustannus aloitti Spartacuksen pojasta eikä Iorix Suuresta?
Iorixhan ei ole ilmeisestikään ilmestynyt suomeksi?
Myös Niilin prinssi näyttäisi jäävän väliin...

10. Iorix le grand (1972)
11. Le Prince du Nil (1974)

Nuo olivat ilmestyneet ruotsiksi 70-luvulla ja harrastajat olivat ne ehkä jo hankkineet.  Näin Pappa-Sami perusteli aikaisemmin tässä ketjussa.

[tertsi]

Nuo olivat ilmestyneet ruotsiksi 70-luvulla ja harrastajat olivat ne ehkä jo hankkineet.  Näin Pappa-Sami perusteli aikaisemmin tässä ketjussa.

Jotain tämän suuntaista ounastelinkin.
Itselläni noita ei ole ruotsiksi, mutta ehkäpä joskus voisi Tukholmasta yrittää löytää...

[Timo Ronkainen]

Jotain tämän suuntaista ounastelinkin.
Itselläni noita ei ole ruotsiksi, mutta ehkäpä joskus voisi Tukholmasta yrittää löytää...

Ne oli sen hintasia että jäi ostamatta pikkubudjetilla.

Timo

[tertsi]

Ne oli sen hintasia että jäi ostamatta pikkubudjetilla.

Timo

Sitten ei kai auta muu kuin mun hankkia nuo puuttuvat Alixit ranskaksi normaalihintaan.


Hitto, kun sitä tekstiä on niin paljon!!

[pappa-sami]

Sitten ei kai auta muu kuin mun hankkia nuo puuttuvat Alixit ranskaksi normaalihintaan.

Jos jaksat odottaa vielä muutaman vuoden niin sitten ei tarvitse. Ensin on tarkoitus julkaista nykyisen sopimuksen puitteissa kronologisesti ainakin Alixit 13-15. Jos  sopimus uusitaan, niin sitten jossain välissä julkaistaan myös nyt ohitetut osat 10-11.

Syitä oharille on monia ja ne ovat kaikki huonoja.

[tertsi]

Jos jaksat odottaa vielä muutaman vuoden niin sitten ei tarvitse.

Jaksan mä. Hyvää kannattaa odottaa.

Kiitoksia tiedosta.
Ei mene rahat hukkaan turhiin ruotsalaisiin tai ranskalaisiin albumeihin.

[Darzee]

Nyt on Spartacuksen poika luettu. Kuten joku täällä aiemmin totesikin, ei juoni ehkä ollut ihan sarjan terävintä kärkeä; selkeä huippukohta jäi puuttumaan ja tarina loppui jättäen monta asiaa avoimeksi (ellei Spartaculus ole myöhemmissä stooreissa tehnyt paluuta). Monien muiden täällä kommentoineiden tapaan itseänikin hätkähdytti tarinan pederastiprefekti, lieneekö kirvoittanut keskustelua  alkuteoksen julkaisuaikana?

[Jarmo]

Helsingin Kahvilatapaamisen sarjakuvanpläräjäisissä Alix sai ns. ristiriitaisen vastaanoton. Raskas tekstipainotteinen kerronta ei ole kepeää luettavaa. Mukaanhyppäämistä sarjan 12 osassa vaikeutti, ettei ketään koskaan esitellä. Epäselväksi jäi mm. kuka on Alix, mistä hän tulee ja mitkä ovat motiivinsa ja ilmeisen omaisuutensa perusta? Kuka on Enak? Ovatko kaksi parrakasta miestä kaksosia, mikä on Galva miehiään?

Tarinassakin oli puutteensa, kertaamallakaan emme keksineet miksi äiti kaatoi viinin? Mistä petturi tiesi odottaa juuri siellä pylvään takana kun reitti sinne oli ilmeisestikin sattumalta valittu eikä toinen petturi siihen vaikuttanut.

Kuvituksenkin katsottiin olevan jäykkää ja monotonista, kaikilla toistuu koko ajan pari perusilmettä. Perspektiivivirheitäkin löytyi. 

Tällä otannalla ei voi ratkimahtavaa menestystä sarjalle ennustaa.

Omasta puolesta kuitenkin parhainta historiallista seikkailua jota kieli pitkälläni odottelen lisää.

[pappa-sami]

Nyt on Spartacuksen poika luettu. Kuten joku täällä aiemmin totesikin, ei juoni ehkä ollut ihan sarjan terävintä kärkeä; selkeä huippukohta jäi puuttumaan

Juuri sain oikoluettua maaliskuussa ilmestyvän Karthagon aaveen suomennoksen. Pitää sivumennen taas kehua Kirsi Kinnusta. Kyseinen albumi edustaa paluuta hieman perinteisempään seikkailuun ja selvä huippukohtakin löytyy. Paino sanalla hieman sillä Alix ei taaskaan hallitse tapahtumia.

Miinuksena mainittakoon, että aikaisempiin Karthago-seikkailuihin viitataan. Niiden lukeminen ei tosin mielestäni ole välttämätöntä tarinan seuraamisen kannalta.

ja tarina loppui jättäen monta asiaa avoimeksi (ellei Spartaculus ole myöhemmissä stooreissa tehnyt paluuta).

Lopun jättäminen avoimeksi on ollut selvästi tarkoituksellista.

Monien muiden täällä kommentoineiden tapaan itseänikin hätkähdytti tarinan pederastiprefekti, lieneekö kirvoittanut keskustelua  alkuteoksen julkaisuaikana?

Yllättäen isoimman haloon nosti vasemmisto, koska Martin oli "tahrannut heidän sankarinsa Spartacuksen muistoa". Mutta Martin otettiin tämän tarinan jälkeen selvästi Tintinin toimituksen erityistarkkailuun. Sen verran kekseliäästi on alastomuutta jatkossa peitelty.

Raskas tekstipainotteinen kerronta ei ole kepeää luettavaa. Mukaanhyppäämistä sarjan 12 osassa vaikeutti, ettei ketään koskaan esitellä.

Totta. Mutta ekojen osien paljon tekstipainotteisempi kerronta olisi sekin vaikeuttanut mukaanhyppäämistä.

Epäselväksi jäi mm. kuka on Alix, mistä hän tulee ja mitkä ovat motiivinsa ja ilmeisen omaisuutensa perusta?

Jep, aukkoja on. Mutta yllättävän monet, ei sarjakuvaa harrastavat, ovat kertoneet muistavansa Alixin lapsuudestaan/nuoruudestaan. Alix on saanut tasaisesti fanipostia. Huono perustelu, myönnän.

Tarinassakin oli puutteensa, kertaamallakaan emme keksineet miksi äiti kaatoi viinin?

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Koska hän oli laittanut siihen myrkkyä Galvaa varten, joka ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa (katso ed. sivu). Nyt oli vaarana, että Fulgor tai joku muu maistaisi pikarista.

Mistä petturi tiesi odottaa juuri siellä pylvään takana kun reitti sinne oli ilmeisestikin sattumalta valittu eikä toinen petturi siihen vaikuttanut.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Maia ja Fulgor olivat ennalta sopineet reitin katakombeihin. "Sattumalta" kohdattu Fulgor toimi oppaana.

Tällä otannalla ei voi ratkimahtavaa menestystä sarjalle ennustaa.

Kustantamisessa on riskinsä, etenkin sarjakuvan kustantamisessa. Omia lemppareita ei missään nimessä pidä kenenkään ryhtyä kustantamaan.