Lainasin kirjastosta "Karthagon aaveen". En ihmeemmin välittänyt kyseisestä albumista, mutta enpä ole toisaalta ollut koskaan "Alixin" ylin ystävä, vaikka antiikin historia kiinnostaakin.
"Karthagon aave" oli seikkailuna aika yhdentekevä, enkä sanottavammin piitannut siitä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan tai kuinka tarinassa loppujen lopuksi tulee käymään. Paikasta toiseen poukkoileva Alix on sankarina aika mielenkiinnoton. Sama pätee myös muihin henkilöhahmoihin. Jonkun Samthon kuolema ei myöskään hetkauta suuntaan tai toiseen (sen enempää lukijaa kuin Alixiakaan), sillä eihän tämän visiitti albumin sivuilla kestä kuin viitisen sivua. Ei paras mahdollinen vaihtoehto dramaturgian kannalta, väittäisin.
Alix on kyllä sinänsä mielenkiintoinen sankari, kuten kylmä suhtautuminen edellämainittuun Samthoon osoittaa. Käyttääkö päähenkilö tyttöä vain hyväkseen pelastaakseen Enakin vai onko hänellä muka jotakin tunteita tätä kohtaan? Jälkimmäinen vaihtoehto ei oikein välity noista "Tule kanssani... Minä veisin sinut Roomaan, jossa taivas on maailman ihanin" -lepertelyistä huolimatta.
Ja kieltämättä tuo "Hän on siis noin tärkeä? Huulillasi on vain hänen nimensä" -repliikki kiteyttää aika hyvin sarjakuvan homoeroottisen pohjalatauksen.
Jatkossakin uudet Alixit tulee varmaankin luettua kirjaston kautta läpi, mutta taidan jättää kuitenkin ne hankkimatta omaan hyllyyni.