Muësli se vain paranee...
Sain lopultakin luettua kauan odottamani kakkososan. En osaa antaa järkevää kritiikkiä, mutta ohessa muutama hajanainen kommentti ensivaikutelmistani:
Tertsi: Edellisen numeron ruotsinopettaja-seikkailun jälkeen odotukset olivat korkealla, enkä toki pettynyt. On mukava lukea sarjakuvaa jossa on paitsi hauskat pää- ja sivuhenkilöt (varsinkin sivuhenkilöt, kuten vanha ruotsinope edellisessä, ja kärttyinen eläkkeellä oleva kenraali/ylimetsänhoitaja/varavuorineuvos tässä), vetävä juoni, ja joka on niin hienoa ja viimeisteltyä piirrosjäljeltään. Tekstauksesta ja yksityiskohdista lisäpisteet.
Kreivi Karstén: Kuningas on ihqu! Odotin yskänlääkettä vastaavaa kuningasmaisuutta enkä suotta

Merkillistä kyllä ainakin minun silmääni Karsténin viiva näytti hieman hennommalta tässä kuin edellisessä. Sama pätee myös Tertsin sarjikseen. Painopuolen juttu?
Holle: Hyvin piirrettyä, huumoria ja tunteita mestarillisen minimalistisella kerronnalla. Raskaana oleva ystävättäreni purskahti itkuun...
Gretchen: Mukava yllätys sekä aihevalintansa että piirrosjäljen puolesta. Kehitystä on tapahtunut viime Muëslistä. Pinnat/tekstuurit on työstetty taidolla, mutta aikaa voisi käyttää myös käsien ym yksityiskohtien piirtämisen opetteluun. Ei järin omaperäinen tarina, mutta hyvin kerrottu. ”Sehän on kauppa-Perkele!” on uusi suosikkisitaattini
O.K.: Tarinasta en niin välittänyt, mutta taidolla piirretty. Hyvää mustan ja valkoisen käyttöä. O.K. on mielestäni parhaimmillaan kuvatessaan luontoa, esm sivun 8 muuri, kallioseinämä ja vesi ovat silkkaa mannaa, mutta ihmishahmot ovat välillä hieman jäykkiä, ja liikkeen kuvaaminen (esm sivu 7) paikoin staattista. Kuvakulmien hyödyntäminen on ikäänkuin jäänyt puoliväliin, ja kamera käyttää koko ajan lähes samaa etäisyyttä. No, kunhan tässä horisen. En toki nillittäisi ellei O.K. olisi mielestäni niin taitava tekijä...
Niin, nämä tällaiset ensi lukeman huomiot, varmaan löytyy lisää kiittämisen/nillittämisen aihetta kun on luettu pari kertaa uudestaan. Kaikki tarinat puolustavat paikkaansa, vaikka menikin ehkä hieman fantasiapainotteiseksi tällä kertaa...