Hargh. Luin juuri koko ketjun läpi. Mietteitä:
Taiteilijan, eli tekijän vastuu on luoda, kokijan vastuu on yrittää ymmärtää luomusta. Toki se voi olla vaikeaa, mutta siksi meillä on nämä aivoiksi kutsutut hommelit raksuttamassa. Jos minä teen sarjakuvan, jossa tiukkaan toppiin ja minihameeseen pukeutunut nainen raiskataan, en ole teoksen innoittamasta raiskauksesta sen enempää vastuussa kuin yllämainittuun asuun pukeutunut nainen olisi tosielämässä. "Se kerjäsi sitä!" ei oikein päde. Siinä missä tällä naisella on oikeus pukeutua miten haluaa joutumatta raiskatuksi, on minulla oikeus käsitellä raiskausta taideteoksessa. Kellään ei ole oikeutta raiskata. Jos sitä ei ymmärrä, se ei ole taiteen syy.
Eri asia olisi, jos ottaisin selvää raiskauksesta tuomittujen osoitteista ja lähettelisin teosta heille kirjeellä varustettuna, jossa lukee "Tässä olisi teille vähän toimintamalleja, ja voisitteko kuvata seuraavat tekonne ja lähettää ne minulle niin saisin entistä realistisempaa materiaalia aikaan?"
Toki jos raiskaus tapahtuisi teoksen innoittamana, tulisi siitä erittäin kurja olo, joka saattaisi sensuroida mahdollisia tulevia töitä - ja tämä jos mikä olisi ikävää. Luovuuden rajoittamisessa ei ole vain kertakaikkiaan mitään järkeä, niin kauan kuin itse teoksen tekeminen ei vahingoita ketään. Ei taiteilijan tehtävä ole istua jokaisen olan takana valmiina selittämään, mistä juuri koetussa teoksessa oikein olikaan kysymys. SIlloin koko teos olisi tarpeeton, ja taiteilija voisi yhtä hyvin jättää sen tekemättä ja sen sijaan kiertää ovelta ovelle ja selittää ihmisille, mitä hän haluaa sanoa. En minä halua lukea David Lynchin esseetä siitä, onko Blue Velvetin päähenkilö utelias etsivä vai kiero tirkistelijä. Tai mikä on Lost Highwayn perimmäinen sisältö. Minä haluan katsoa ne elokuvat ja kokea.
Ja Ei, Natural Born Killersin murhille yms. ei ole oikeutusta missään abc-mielessä. En tajua, miksi teokseen, joka satirisoi kuluttajien ja median suhdetta väkivaltaan ja sarjamurhaajiin pitäisi sellaista saada. "Tuo murha ei ollut oikeutettu, en saanut siitä asiaankuuluvaa tyydytystä!" Murhat eivät todellakaan aina ole oikeutettuja, joten en tajua miksi niiden elokuvissa pitäisi olla. Murha on kauhea asia, mutta sen esittäminen ilman itsestäänselvää tuomiota teon vääryydestä ei ole mikään kannustus murhaan, se on yksi osa laajempaa fiktionaalista taideteosta. Tähän on turha kysyä, ovatko Stallonen leffat taidetta yms. jauhantaa. Fiktioväkivalta on juuri siksi kiehtovaa ja toisinaan hauskaa ja viihdyttävää, koska se on fiktionaalista. Tosielämän väkivalta on ahdistavaa, pelottavaa ja väärin. Fiktiossa sen voi esittää ahdistavana tai hauskana. Mutta en minä lapsenakaan näitä sekoittanut keskenään, koska hei, minulla on aivot.
