Alkujaan tarkoitin sitä, että Asterixin kaltaisiten sarjakuvien evoluutiolinja ei ole neljässäkymmenessä vuodessa kehittynyt miksikään, siinä missä jenkkilän supersankariskenessä on tapahtuntu radikaaleja suunnanottoja, ja kehitystä, edelleen voi nostaa Sienkiwiczin nimenä esimerkkinä tyypistä, joka on kehittynyt perussupersankaripiirtäjästä hyvin innovatiiviseksi kuvantekijäksi - ja se kehitys tapahtui supersankarisarjakuvan sivuilla!
Hieno näkemys, mutta hassaa sen että molemmissa tahoissa tapahtuu sekä kehitystä että jääräämistä.
on puristeja joista mitään ei saa muuttaa ja ennen kaikki oli paremmin ja niitä jotka yrittävät ottaa selvää mihin kaikkeen on mahdollista yltää.
Molempia jättää lukematta se kansanosa joka tyytyy vanhaan kantaansa.
rujohko sanonta "kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa äitiä ja kansantansseja" pitää hyvin paikkansa.
Minä olen kyllä kokeillut kansantanssejakin. Ei minun juttuni.
sarjakuvasivistystä on se että ottaa uusista ja vanhoista asioista selvää ihan itse mahdollisuuksien mukaan. sarjakuva on yksi tarinankerronnan muoto, kuten maalaustaide kirjallisuus elokuvat näytelmät jne.
sen arvottaminen korkeaan ja matalaan, hyvään ja huonoon on ennenkaikkea arvottajan itsetuntokysymys.
Ei tämä tarkoita yltiösuvaitsevaisuuttakaan, mistään ei ole pakko pitää. Asioita saa vihata, mutta perustelujen pitää olla kohdallaan ja mielellään perustua johonkin joka edes etäisesti muistuttaa jotain faktaa.
