Suomalaiden taidesarjakuva voi olla vaikka Ville Tietäväisen Linnut ja meret. Tai sitten Ville Rannan Sade.
Meinasin kirjoittaa aiempaan viestiini, siis siihen missä mainitsin ne taidesarjakuvat, että Feriolin faneilla lienee Ville Rannan albumit kirjahyllyssä kunniapaikalla. Siinä siis toinen artisti, joka saattaa ollakin ihan hyvä duunissaan, mutta ainakin mulla jäi Sade kesken parinkymmenen ensimmäisen sivun jälkeen. Sitä toista Villeä taas en ainakaan piirrosjäljen perusteella luokittelisi taidesarjakuvien kategoriaan.
Taidesarjakuva on siis minunkaltaiselleni maalaisjuntille sitä, että jossakin vaiheessa pitää ihmetellä että eikö tää osaa paremmin piirtää ja itse tarina on - no, vaikeaselkoinen ja vaatii keskittymistä auetakseen, jos edes koskaan täysin avautuukaan.
Tosin huonosti piirretty ja sekava Aku Ankan tarina ei kuitenkaan ole mielestäni taidesarjakuvaa - jaa niin, kiitos Timo kuvista. Se on vain halvalla ja nopeasti tuotettua viihdettä lapsille. Mutta ei lapsilukijoitakaan saa aliarvioida. Kersana luin Barksin ja Murryn tarinoita ja siitä se innostus sarjakuviin lähti. Mitähän olisikaan voinut tapahtua, jos isäukko olisikin ostanut minulle Turun rautatieasemalta talvisena päivänä matkalukemiseksi jonkin pelkkiä 90-luvun kökköpiirtäjien töitä isältävän Aku Ankan numeron? Ehkä jossakin rinnakkaistodellisuudessa näin pääsikin käymään ja jossakin toisessa maailmassa kaksoisolentoni kirjoittelee nyt jollekin nettifoorumille mielipiteitään video- ja tietokonepeleistä*.
*=pasianssi on ihan kiva, muut on pelkkää roskaa.