Aku Ankka -sarjakuvalehti

[Roomalainen kynttilä]

Ihan kelvollinen lehti tämä uusin. Olisi ollut vielä parempi, jos Rosa-sekoilun tilalla olisi ollut jokin harvemmin nähty tarina.
Tarinassa Sankareita kaikki Taikaviitta satuttaa kätensä. Eikö kukaan ankkalinnalainen epäile mitään, kun sekä Taikaviitalla ja Akulla on sama vaiva ja käsi paketissa?

[Gothicus]

Tarinassa Sankareita kaikki Taikaviitta satuttaa kätensä. Eikö kukaan ankkalinnalainen epäile mitään, kun sekä Taikaviitalla ja Akulla on sama vaiva ja käsi paketissa?

No jos tuollainen Taikaviitan tai Batmanin kaltainen sankarihahmo olisi todellisuudessa olemassa ja loukannut vieläpä puheena olleella tavalla kätensä, niin en mä välttämättä ensimmäisenä ajattelisi että naapurissa asuvan ja Datsunilla ajelevan Tero-Jarkon täytyy olla sama hahmo, vaikka hänelläkin sattuisi olemaan käsi paketissa.

Mitä jos Mikillä olisi ollut käsi kipsissä samoihin aikoihin, kuin Taikaviitalla? Ankkalinnalaiset olisivat varmasti menneet hämmenyksiin kun olisivat huomanneet, että Mikillä on sama vaiva, vaikka onkin hiiri.

[Koninkaulus]

Viime viikon Akkari eli vuoden kuudes numero sisälsi vaihteeksi erinomaista sarjakuvaa eli Ted Osbornen ja Floyd Gottfredsonin hupailun Retkue Hauennokalle. Mahtavaa Koninkaulus-meininkiä ja erinomainen tarina muutenkin. Minulla on tämä tarina myös englanninkielisenä ja suomennos ei kyllä aivan samalle tasolle yllä, mutta ei tässä mitään valittamista ole.

Huomattava on myös, että Polle esiintyy myös toisessa tarinassa tässä lehdessä, lyhyessä hollantilaisjutussa. Tätä ei ole tapahtunut aikoihin, kenties joskus 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa on Polle nähty samassa lehdessä pidemmässä tarinassa ja yksisivuisessa vitsisarjassa, mutta en mene siitäkään takuuseen. Tämä kolmesivuinen Frank Jonkerin ja Carmen Pérezin tarina nyt ei toki sinänsä ole oikein mistään kotoisin, mutta kaksi Koninkaulus-bonuspistettä kuitenkin tälle lehdelle. Ja Gottfredsonin tarina on tosiaan rautaa.

[OP]

Viime viikon Akkari eli vuoden kuudes numero sisälsi vaihteeksi erinomaista sarjakuvaa eli Ted Osbornen ja Floyd Gottfredsonin hupailun Retkue Hauennokalle. Mahtavaa Koninkaulus-meininkiä ja erinomainen tarina muutenkin.

Samaa mieltä, Gottfredson on rautaa. Viime lehdessä ei muuten ollut mitään sen kummempaa, mutta Osborne ja Floyd antavat sille roimasti plussaa.

[Roomalainen kynttilä]

Johtosarja oli sen tasoista kuraa, että harvoin olen mitään yhtä avutonta nähnyt. Onneksi Gottfredson oli pelastamassa kokonaisuutta.

[haplo]

Täytyykös se minunkin Gottfredsonin julkaisu kehua, että saadaan mahdollisesti kiittävät terveiset isolla joukolla toimitukseen saakka. Tarina oli ehdottomasti lehden paras, muista ei oikein voi puhuakaan. Tuli yllättäen tämä tarina, kiitos Jukalle neuvosta kiirehtiä kioskille jos aikoo omansa saada. Gottfredson tosin tulee aina yllättäen. Kaksi paikkaa olen nyt löytänyt joista Aku Ankkaa saa suhteellisen läheltä ja toisessa lehdet olivat ala-arvoisessa kunnossa ja toiseen jäi minun jälkeeni yksi lehti. Ei näitä tosiaan liikaa ole lehtipisteissä, mutta omani olen nykyisin tahtoessani saanut.

[Timo Ronkainen]

Gottfredson on tietty aina timangia. Ikävä vain, että se kutistuu tuossa Ankka-lehden koossa turhan pieneksi ja koneladonta istuu sarjaan aika huonosti.
Johdantosarjis oli silkkaa uuden animaation mainontaa, ei tainnut olla käsikirjoittajakaan kovin innoissaan. Tämähän ei ollut ensimmäinen tämmöinen kytkysarjis, jossa animaationurkan juttu ja päätarina liittyvät toisiinsa.

Timo

[Henendo]

Tänään nähtiin hieman erikoisempi tarina, nimittäin Maya Åstrupin ja Feriolin Olipa kerran... ja toisenkin, jossa... (VAROITUS! SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

...Aku ja Iines menevät naimisiin! (VAROITUS! JATKUU!)

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Vai menevätkö sittenkään...?

Aika rohkeasti Åstrup lohkaisi suuren palan, kunnioitan sitä. Tarina ei kuitenkaan ollut täysin onnistunut minun makuuni.

Ensi viikolle lupaillaan mahtavaa Suomi-yllätystä. Olisikohan vuorossa jo vuoden ensimmäisessä numerossa lupailtu yllättävän suomalaisen tekijän kirjoittama tarina?

[Henendo]

Akun ja Iineksen ystävänpäivätarinassa kuljetettiin yhtä aikaa kahta tarinaa, alkaen tapahtumasta, jota toisessa tarinassa ei tapahtunutkaan.

Tämä tyyli olikin aika hieno, sille täytyy antaa pisteet. Tarinan kulku juonellisesti onkin sitten asia erikseen.

[akuankka1313]

Maya Åstrupista on kehittymässä huippuluokan käsikirjoittaja, sen sanon. Van Hornien erilaisuutta yhdistettynä Antonella Pandinin tarinoiden herkkyyteen on se resepti, josta pidän.

[Timo Ronkainen]

Tänään nähtiin hieman erikoisempi tarina, nimittäin Maya Åstrupin ja Feriolin Olipa kerran... ja toisenkin, jossa...

Olipas tosiaan erinomaisen taitava, nokkela ja kiehtova tarina, jossa oli muotokokeilun lisäksi sisältöäkin ja sai lehden muut sarjat näyttämään entistäkin yhdentekevimmiltä. Toi mieleen Korhosen tarinat Uuudelleen ja uudelleen ja tietysti Karin oman Valentinen-päivän Iines-jutun Lemmen huumaa.
Maya Åstrup on kirjoittaja jota kannattaa pitää silmällä. Inducksin mukaan on tehnyt useita Mikki-tarinoita, joita ei ole pahemmin suomennettu. Tämä vaikuttaisi aika kiinnostavalta.  Muutoin Åstrup on ainakin vielä pääosin toimittaja.

Ensi viikolle lupaillaan mahtavaa Suomi-yllätystä. Olisikohan vuorossa jo vuoden ensimmäisessä numerossa lupailtu yllättävän suomalaisen tekijän kirjoittama tarina?

Kylläpä juurikin. Päätoimittaja ei suostunut paljastamaan kirjoittajan nimeä, joten jännitämme ensi viikkoon.

Timo

[akuankka1313]

Todellakin, toivottavasti Åstrupin käsikirjoituksia julkaistaan enemmänkin Akkarissa. Tuo viime vuoden lopussa esitetty Mikki ja aikakieppi-tarina oli vähintäänkin yhtä erikoinen kuin tuo, ja siksi lukeutuu suosikkeihini. Melkoista mannaa me nyt saammekin toimitukselta...

[haplo]

Inducksin mukaan on tehnyt useita Mikki-tarinoita, joita ei ole pahemmin suomennettu. Tämä vaikuttaisi aika kiinnostavalta.

Tässäkin Mikki-tarinassa huomio kiinnittyy siihen, että Ruotsissa tarina on julkaistu vastikään viime vuonna. Samoin Norjassa ja Tanskassa.

Åstrup ei nimenä sano mitään joten kehuista huolimatta jää lehti kioskille. Luen tarinan jostain muualta ja teen sitten päätöksen kannattaako alkaa ostaa tilaisuuden tullen. Ei ainakaan vaikuta huonolta sen suhteen.

[Henendo]

Tämä vaikuttaisi aika kiinnostavalta. 

Pelkään, että tämäkin hienolta näyttävä tarina on oikeasti sitten huonommasta päästä. Kymmenisen vuotta sitten Byron Erickson ja Ferioli tekivät tukun Mikki-dekkareita, jotka näyttivät hyvältä, mutta eivät lopulta olleetkaan mitenkään sen erikoisempia.

[VesaK]

Numerossa 8 on ensimmäinen suomalainen juhlavuosi-tarina, tekijöinä Johanna Sinisalo ja Hannu Mänttäri!


Hesarin uutinen aiheesta.

Kokemustahan S/M -productionsilla on jo ennestään.