Aku Ankka -sarjakuvalehti

[haplo]

Melko tökeröä Iinekseltä 

Iineksen on nähnyt eri tarinoissa tekevän niin monia tökeröitä asioita, että tuotahan melkein jo odotti. En pidä hahmosta yhtään, niin inhottavaksi se on usein kirjoitettu. Ei muistu mieleen yhtään hyvää tarinaa jossa Iineksellä on suurempi rooli.

[mievaan]

mä olen 90- luvun lapsia, joten eka muisto joka tulee mieleen on don rosan tarinassa maailman rikkain ankka, bombi zombi kohtaus. Se oli silloin kyllä jotain niin pelottavaa, että näki pari yötä painajaisia  . Asiaan vaikutti vielä sekin, että olin alle kouluikäinen, oli nukkumaanmenoaika ja selailin lehteä pimeässä huoneessa taskulampun valossa. Etenkin jäi mieleen bombin tyhjinä  ammottavat silmät 

[Timo Ronkainen]

mä olen 90- luvun lapsia, joten eka muisto joka tulee mieleen on don rosan tarinassa maailman rikkain ankka, bombi zombi kohtaus. Se oli silloin kyllä jotain niin pelottavaa,

Jos olisit samassa iässä lukenut Barksin alkuperäisen tarinan, niin...huh..

Vähän sama itellä aikoinaan (olen vanha, 70-luvun alun lapsi) kun luin Vanhan linnan salaisuutta ja Koralliluolan kummitusta. Pelotti pirusti, mutta silleen kivasti. Aavistelen, että vähän samanlainen fiilinki oli kuin sulla.

Timo

[Roomalainen kynttilä]

Yksi parhaiten mieleeni jäänyt ankka-muisto on Marco Rotan piirtämä Harvinaisen paha päivä. Taisi olla Ankkalinnan raharuhtinas-kirjassa. Roope menettää omaisuutensa Karhukoplalle, joutuu läheistensä hylkäämäksi ja Kultu Kimalluksellakin on ketunhäntä kainalossa.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Sitten selviää, että Roope onkin vain kuvitellut kaiken ollessaan Milla Magian hypnoosissa.

Nyttemmin luettuna juttu tuntui melko yksioikoiselta, mutta silloin aikanaan se jäi mieleen.

[Darzee]

Luin tuon taskarin hiljattain. Kyse oli esinäytöksestä, johon Romano Scarpan sarjan Roopea huijannut lordi oli pantu esiintymään laajemmin.

Tämä oli taskarin 21 (Roope-setä voittaa pelin) esinäytös, ja jäi elävästi myös omaan mieleeni ehkä viisi- tai kuusikesäisenä. Ihmettelin, kuinka ankkasarjakuvassa, jossa eläimet puhuvat ja ihmisen näköisillä hahmoillakin on musta koirankuono, voi esiintyä tyyppi, joka on kotoisin jostain ihan oikeasta valtiosta.

Ennen tätä silmiini oli jostain syystä sattunut vain tarinoita, joissa vieraillaan mielikuvitusmaissa, ja tämä tuntuikin mielestäni ainoalta oikealta ratkaisulta.

Toinen mieleeni jäänyt irrallinen juttu ovat 90-luvun alun akkareissa julkaistut Ankronikka-tarinat, joissa Roope ja ankanpojat matkustavat villiin länteen, ja siellä vain yhä ratsastetaan hevosilla ja intiaanit vaanivat matkustavaisia. Vasta myöhemmin hoksasin ihmetellä moista anakronistisuutta.

[Henendo]

näki pari yötä painajaisia 

Pelotti pirusti, mutta silleen kivasti.

Oma ensimmäinen muistikuvani pelottavasta Ankka-sarjasta on tämän sarjan ansiota. Mukava (?), että muillakin on tuollaisia muistoja.

[hdc]

mä olen 90- luvun lapsia, joten eka muisto joka tulee mieleen on don rosan tarinassa maailman rikkain ankka, bombi zombi kohtaus. Se oli silloin kyllä jotain niin pelottavaa, että näki pari yötä painajaisia  . Asiaan vaikutti vielä sekin, että olin alle kouluikäinen, oli nukkumaanmenoaika ja selailin lehteä pimeässä huoneessa taskulampun valossa. Etenkin jäi mieleen bombin tyhjinä  ammottavat silmät 

Se zombi jäi pienenä mieleen nähtynä ihan yksittäisestä kuvasta joka oli jossain omassa nurkassa tai liitteessä tai jossain vastaavassa, hyvän aikaa ennen kuin olin lukenut sen Barksin tarinan (ja Rosasta ei silloin oltu vielä kuultukaan).

[Timo Ronkainen]

Oma ensimmäinen muistikuvani pelottavasta Ankka-sarjasta on tämän sarjan ansiota. Mukava (?), että muillakin on tuollaisia muistoja.

Rota osaa tehdä noita barksmaisen tummasävyisiä kuvia, joissa on fiilistä.

Timo

[Heippa]

Yksi mieleeni jäänyt kokoelmistani löytyvä (70-luvun?) tarina on sellainen jossa ankat lähtevät etsimään nuoruuden lähdettä, löytävät kylän jossa ihmiset asuvat laivojen näköisissä taloissa, Roope pulikoi lähteessä liian kauan muuttuen lopulta munaksi ja sitä rataa. Oli jännät paikat, löytääkö Aku Roopen jostain munakorista ja saako palautettua ennalleen. Vai menikö Roope-muna jo rikki. Hyytävää jännitystä 

Toinen muistiin tuleva tarina on Mikin ja Hessun seikkailu sombrerot päässä jossain kalliolabyrintissä etsimässä jotain kelloa. en muista sen tarkemmin, mikä oli jutun juoni.

Kolmas on puhuva luu -seikkailu jossa taisi olla Herlokki Solmunen Mikin ja Hessuna apuna. Ja Pluto oli tärkeässä roolissa.

Yksi suosikkini, ehkä 80-luvulta oli tämä Akun intoilu jonkun hepun kirjoittaman terveysruokakirjan tiimoilta: voikukkateetä johon kaarnakorputkin sulivat ja lihapullia jotka pomppivat kuin superpallot ja joiden pureskelu muutti naaman vihreäksi.

Hassua miten alkaa palautua lisä juttuja mieleen. Taiaakin olla aika puhalllella kokoelmista vähän pölyjä ja etsiä vanhat suosikit kehiin.

[Timo Ronkainen]

Yksi mieleeni jäänyt kokoelmistani löytyvä (70-luvun?) tarina on sellainen jossa ankat lähtevät etsimään nuoruuden lähdettä, löytävät kylän

Se oli varmaankin tämä Vicarin piirtämä juttu. Muistan hyvin.

Hassua miten alkaa palautua lisä juttuja mieleen. Taiaakin olla aika puhalllella kokoelmista vähän pölyjä ja etsiä vanhat suosikit kehiin.

Toivottavasti ei käy niin kuin usein, että ne vanhat lapsuuden suosikit paljastuvat (toisinaan - ei suinkaan aina) sellaisiksi vähemmän hyviksi tai eivät ainakaan ihan niin erityisen mainioiksi, mitä muistikuvat antavat ymmärtää.  

Timo

[Heippa]

Toivottavasti ei käy niin kuin usein, että ne vanhat lapsuuden suosikit paljastuvat (toisinaan - ei suinkaan aina) sellaisiksi vähemmän hyviksi tai eivät ainakaan ihan niin erityisen mainioiksi, mitä muistikuvat antavat ymmärtää.

Niinhän siinä vähän tuppaa yleensä käymään. Mutta uskon että ankkaseikkailujen kohdalla ei riski ole aivan yhtä suuri kuin esim. vanhojen tv-sarjojen tai elokuvien kanssa vaan vanhoja suosikkeja silmäillessä ne tietyt asiat piirroksissa, tarinoissa sekä tunnelmissa joita nousee mieleen rivien välistä palkitsevat yhä riittävästi. Ja jos juttu on Vicarin piirtämä ei voi mennä pahasti ojaan.

Tuli muuten mieleen myöskin sellainen vanha tarina jossa Aku ryhtyi jonkinmoiseksi  piirakkayrittäjäksi ja värväsi Iineksen ja veljenpojat hommiin. Oli itse autolähetti ja käytännössä muut tekivät raskaat työt. Sen muistan, että piirrosjälki ei todellakaan ollut mitän Vicarin tasoa, mutta mikä lie jutussa kiehtoi kun se on jäänyt mieleen. Ehkä juuri tarinan arkisuus ja antiseikkailumeininki. (Jos verrataan esim. nuoruudenlähdejuttuun.)

[haplo]

Intouduin minäkin muistelemaan, ja vuonna 2000 Aku Ankassa julkaistu Erään Ankan nousu ja tuho on yksi viime vuosikymmenen mieleenjääneimpiä tarinoita. Täytyy myöntää, ettei se nyt enää aivan kirkkaassa muistissa ole, mutta on jäänyt silti jollain tavalla mieleen. Yllätti tuolloin sen takia, ettei muistaakseni tuolloin vähään aikaan ollut tullut suosikkiartistien lisäksi juurikaan hyviä tarinoita. Eli puun takaa tarina tuli ja osaltaan siksi jäi mieleen. Olisikohan tuo enää niin mukava kokemus?

Inducks: http://coa.inducks.org/story.php?c=D+99171&search=er%E4%E4n%20ankan%20nousu%20ja%20tuho

[hdc]

Intouduin minäkin muistelemaan, ja vuonna 2000 Aku Ankassa julkaistu Erään Ankan nousu ja tuho on yksi viime vuosikymmenen mieleenjääneimpiä tarinoita. Täytyy myöntää, ettei se nyt enää aivan kirkkaassa muistissa ole, mutta on jäänyt silti jollain tavalla mieleen. Yllätti tuolloin sen takia, ettei muistaakseni tuolloin vähään aikaan ollut tullut suosikkiartistien lisäksi juurikaan hyviä tarinoita. Eli puun takaa tarina tuli ja osaltaan siksi jäi mieleen. Olisikohan tuo enää niin mukava kokemus?

Tuo oli kyllä hieno sarja, ja myös siitä syystä että se tuli niiltä tavallaan perusvääntäjiltä. Joskin tuon jälkeen siihen Andreas Pihliin on alkanut kiinnittää enemmän huomiota, ja Colomer on toki myös mainioita juttuja tehnyt...

[Darzee]

Lapsena tuli luettua Roopen ja Millan mittelöt-jättikirjaa, josta yhden tarinan loppu kiehtoi mieltä niin kovasti että muistan sen yhä. Tarinan lopussa Aku ja pojat taisivat yhdessä Millan kanssa suuttua Roopelle jostain ja yhdessä sitten jotain kai kihisivät tekevänsä. Sitä en kuitenkaan muista, mikä se tarina näistä oli. Järkevintä kai olisi jos se on tuo viimeinen eli Roope huiputtaa. Tarinan lopetus kuitenkin kiehtoi pienen pojan mieltä sillä siihen saakka Milla oli aina ollut pelkästään paha noita, jonka kanssa Aku ja muut eivät voineet olla muissa tekemisissä kuin vastakkain.

Tarkoittamasi tarina on juuri tuo mainitsemasi "Roope huiputtaa". Itsekin muistan pitäneeni sitä kummallisena ja sellaiselta se vaikutti yhä, kun selasin sen pari viikkoa sitten ohimennen läpi Pasilan kirjavarastossa. Jutussahan ei oikeastaan tapahdu paljoakaan ja se loppuukin oudosti töksähtäen. Olisi voinut jäädä julkaisematta kokonaan.

[haplo]

Jutussahan ei oikeastaan tapahdu paljoakaan ja se loppuukin oudosti töksähtäen. Olisi voinut jäädä julkaisematta kokonaan.

Oliskos kuitenkin eri tarina? Ei ihan vastaa muistikuvia, mutta muistelen että joku mainitsemani kanssa hieman samankaltainen on joskus tullut.

Muistelisin tuossa kuitenkin olleen ihan kunnon juonikaaren, jossa tuttuun tapaan lopussa Aku töpeksii ja palaa takaisin arkeen.

Tekijöiden tuolloinen tuntemattomuus pisti silmään silloin, ja ovat he yhäkin mulle aika tuntemattomia. Voisi koittaa kaivella jonkun muunkin tarinan molemmilta.