Kritiikin kritisoiminen ei sekään ole helpointa maailmassa.
Omia kulmakarvojani nostivat eniten seuraavat kohdat:
Urbaanin Tulenkantajat-ryhmän johtohahmona toimineesta Paavolaisesta on kirjoitettu valtavasti. Tässä kontekstissa tarvittaisiin ilman muuta korkeatasoisempaa piirrosjälkeä.
miksi ja miten korkeatasoisempaa piirrosjälkeä? mikä valitussa tyylissä on syy juuri tähän.
Itsellä on usein formaattia ja taiteellisia valintoja kohtaan kritiikkiä mutta nyt uupui syy.
Tämä ei ole syy:
Nyt Paavolainen on kasvoton ja harmiton heppu. Hänen olisi toivonut murtautuvan sarjakuvan sivuille sinä kaikkien aikojen röyhkeimpänä dandynä, jonka Väinö Kunnas ( Martti Syrjän isoisä) ikuisti 1920-luvun lopussa maalaukseen.
Jos Paavolaista ei kykenisi erottamaan hahmona Minna Craucherista se olisi syy. Se mikäli molemmat olisi piirretty identtisiksi peltohiiriksi se muuten olisi syy.
Mutta kun näin ei mitä ilmeisimmin ole.
Se että taiteilija on tehnyt oman versionsa ei ole riittävä syy. Varsinkin kun tästä ei ole tehty esimerkiksi sitä ainoaa lentävää marsilaista supersankaria muutoin realistisessa historiallisessa kerronnassa.
Itse lukisin mielenkiinnosta toki senkin, kirjallinen supermutantti sopisikin tulenkantajiin jo nimenkin perusteella, mutta sillä taitaa olla yhtä paljon asian kanssa tekemistä kuin sillä miten kriitikolla on laktoosi-intoleranssi.
Jos se ei liity asiaan, se ei kuulu kritiikkiinkään.
Sen enempää kuin perhekunta Kunnas-Syrjäkään.
Itsekin olen sukua Kaurismäille joka tietenkin tekee kritiikistäni aukottoman myös sarjakuvakritiikin kritiikin kannalta.
lainaan vielä kerran, aivan alusta, voi olla että
virhe on käynyt digitoimituksen päässä mutta oikeasti:
Aktiivinen sarjakuvabloggaaja Reetta Laitinen (s. 1982) on ollut vuodenvaihteesta alkaen sarjakuvaseuran Sarjainfo-lehden päätoimittaja. Laitisen ensimmäinen numero pitää Sarjainfon journalismin hyvin kuosissaan. Tämän hetken sarjakuvavaikuttajia siis.
Laitisen toinen oma albumi Kirjailija ja madame haukkaa megapersoona Olavi Paavolaisessa (1903-64) liian suuren palan.
Miten nämä liittyvät toisiinsa? tai mihinkään? jos esittää teesin sille pitää esittää perusteluja. Sarjakuvabloggaaja ei yksiselitteisesti tarkoita sarjakuvaa tekevää bloggaajaa, sarjakuvanlukija voi pitää sarjisblogia.
On myös täysin mahdollista olla journalisti ilman kykyä luovuuteen. Kriitikon ei tarvitse osata tehdä työtä itse superlatiivisesti tekijään nähden vaan nähdä teoksen kyvyt ja puutteet.
Ainoa mitä minulle jää käteen on henkilöön menevyys jonka tarkoitusta on vaikea nähdä.
Mikä osuus tekijän bloggaus tai päätoimittajuustaustaa on teokselle olennainen? Miten journalismin kuosissa pitäminen liittyy siihen miten käsitellä Paavolaista tai Craucheria?
Sarjainfon journalismin kuosissa pitäminen liittyy aiheeseen ylipäätään mitenkään, muuten kuin sen ollen ainoa sarjakuvaan keskittyvä asialehti.
(Tähtivaeltajan fokus ei ole vain sarjakuvassa ja Anime sekä JapanPop ovat mangaan erikoistuneita ja Ankkalinnan pamaus disney-puolen)
Selvästikään Kirjailija ja Madame ei ole Jussi Karjalaisen makuun. Ihan ok, ei tarvitsekaan olla, mutta tämän esitetyn tekstin perusteella mennään asiasta ohi vain koska itse teos ei viehätä kriitikkoa.
Siihenkin on silloin vaihtoehto: jättää kritiikki tekemättä.
Ammattitaidon merkki on paitsi tietää mitä osaa tehdä, myös mitä ei osaa ja sanoa jos ei asiaa osaa/halua/pysty tekemään.
Ikävä sanoa mutta Helsingin Sanomien pisteitä ja uskottavuutta tämä ei lisää.
Se tuskin lienee tarkoitus.
