Kritiikki

[Ilja Rautsi]

Vaikka miten jutun aihe tai konserttiarvostelun kohde vituttaisi niin silti se vain pitää jättää ne omat mielipiteet taka-alalle ja keskittyä kertomaan aiheesta, eikä itsestään. Jokela kirjoittikin tästä muutama viesti ylöspäin erittäin hyvin, että nykyään kriitikot keskittyvät ennen kaikkea tuomaan itseään esiin.

No jaa, eipä paljon kiinnostaisi lukea mielipiteistä riisuttuja arvosteluja.
Minusta olisi muuten itse asiassa hauska lukea suosikkibändini keikasta tuollainen kuvailemasi arvostelu.

[Wilpuri]

Uskaltaudun taas tänne piiskan sivallusten ja miekan kalskahtelujen keskelle.  8)

Mielestäni ei ole onnistunutta journalismia, jos joku tekee arvion/artikkelin bändistä, jota vihaa sydämensä pohjasta. Vitsinä voi olla hauska lukea, mutta vakavasti sellaista ei voi ottaa. Mitä hyötyä olisi esimerkiksi klassisen musiikin arvioista, joita tekisi sellainen tyyppi, joka vihaa kaikkea Popedasta poikkeavaa ja harrastaa viulistien rääkkäystä autotallissaan?

Mielestäni toimittajan paineiden ja traumojen purkaminen paperille on turhaa puun tuhlausta. Kyllä hekin voisivat tulla avautumaan vaikka jollekin nettifoorumille...

...mutta asiasta saa jälleen olla myös eri mieltä.

[Ilja Rautsi]

Eli maailmassa saisi olla vain positiivisia arvosteluja?
...ja eiväthän klassisen musiikin ystävätkään välttämättä kaikesta klassisesta musiikista pidä...

[Wilpuri]

Eli maailmassa saisi olla vain positiivisia arvosteluja?

Nyt ollaan asian ytimessä. Juuri tätä minä tarkoitin...  

[Ilja Rautsi]

Pointti oli se, että ei ole mitenkään mahdollista tai järkevää että aina arvostelijana toimii henkilö jonka varmasti tiedetään etukäteen pitävän lopputuloksesta.

[bgt]

Oma suosikkibändinne, olkoon se mikä vain mutta kaikilla ON joku suosikki, pitäisi konsertin mutta syystä tai toisesta ette pääsisi paikalle.

Onko tämä vain hypoteettisen argumentin lähtökohta, vaiko väite? Itse en ole helpolla pystynyt juuri missään asiassa nimeämään "parasta"/"suosikkia". Musiikissa esimerkiksi pidän Popedasta, Dire Straightista, ATB:stä, J.M.Jarresta ja monesta muusta, mutta en osaa arvottaa näitä keskenään. Popeda ja Dire Straights nyt ovat vähän samoilla suuntaviivoilla, mutta kuitenkin toinen on suomalainen, soittaa mm. suomennettuja covereita ja on energisempi.

Muista en tiedä mutta itse en pitäisi tuollaista kovinkaan hääppöisenä todisteena toimittajan ammattitaidosta.
Jos kerran tienaa leipänsä, tai edes joskus kaljarahoja, sillä että työskentelee toimittajana niin sitten myös toimitetaan.
Vaikka miten jutun aihe tai konserttiarvostelun kohde vituttaisi niin silti se vain pitää jättää ne omat mielipiteet taka-alalle ja keskittyä kertomaan aiheesta, eikä itsestään. Jokela kirjoittikin tästä muutama viesti ylöspäin erittäin hyvin, että nykyään kriitikot keskittyvät ennen kaikkea tuomaan itseään esiin.

Tässähän olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Tosin, toki ymmärrän, että jos jollakin kriitikolla on tunnettu persoona, että millaisesta tavarasta hän pitää, niin tuolta pohjalta voidaan arvioida hänen arvostelujaan niistäkin asioista, joista hän ei pidä. Mutta tämä on hankalaa ja virhealtista.

[Otto Sinisalo]

Kiitos, mutta jos ensin pitäisi lukea kaikki 576 viestiänne (tilanne kirjoitushetkellä) ja varmistua että ymmärsin ne oikein, niin taidanpa jättää väliin.

Linkitin vain yhteen viestiin. Kuinka vain, kuitenkin.

Älä ymmärrä väärin, keskustelen mielelläni kritiikistä - etenkin sarjakuvakritiikistä - koska se sattuu olemaan rakas harrastukseni. Jaksaisin väitellä vaikka kuinka pitkällisesti hyvä kritiikin merkityksestä kulttuurille.

Jos vain saisin mielekkäitä vastaväitteitä, siis.

[Wilpuri]

ei ole mitenkään mahdollista tai järkevää että aina arvostelijana toimii henkilö jonka varmasti tiedetään etukäteen pitävän lopputuloksesta.

Näin on. Kyllähän kritiikissä/arviossa saa haukkua ja parjata, mutta se pitäisi tulla ns. neutraalilta taholta, ei sellaiselta, joka jo valmiiksi hieroo käsiään päästäkseen purkamaan tuntojaan ja heittämään lokaa jonkin asian ylle. Sellainen ei mielestäni vain palvele yhtään ketään.

Jos joku menee arvostelemaan jotakin keikkaa, niin pitäähän siinä edes jotenkin ottaa huomioon se, että sinne menevät ihmiset, jotka pitävät siitä, eivät ne jotka haluaisivat ajaa rekalla koko bändin yli... pitäisi siis mielestäni ottaa sellainen näkökulma, että miten bändi onnistui täyttämään yleisönsä tarpeet ja pistikö bändi parastaan. Sama asia sarjakuvissa. Mitä hyötyä olisi lukea Marvel-arvioita ihmiseltä, joka avoimesti halveksuu kaikkea arkielämän realismista poikkeavaa?

Sehän ei toki aina ole kriitikon oma vika, jos hänet värvätään tekemään juttua jostakin, jota hän itse pitää vastenmielisenä.

[bgt]

Kai se on keskustelulle kiva, että pistän tästä viestistä kopion tännekin. Kinkkinen cross-over.

Ja heti velvoitetaan. No minusta Kahvizombi oli hauska, tuli instasamastus vaikken enää kahvia aamuisin juokaan (sanotusta syystä). Hyvä tunnelma. Ei ehkä ihan minun lempitussaustyylini tämä kulmikas ja lihaksikas musta viiva, mutta en minä sitä osaa kritisoidakaan, ihan pueno. Äijät anatomisesti vähän puisevia, mutta ei se tässä tyylissä varsinaisesti häirinnyt.

Pein hassu juttu. Viimeisen kuvan mieheltä puuttuu oikea nänni...

Muutenkin olen havaitsevinani pientä tönkköyttä sun ukkeleissa ja akkeleissa. Ehkä sun kannattaisi lainata joku hyvä anatomian järkäle ja lähteä tutkistelemaan sitä ja erityisesti miten ihmisruumis väännetään eri asentoihin. Toisaalta mistä minä tiedän vaikka piirtäisit elävästä mallista kuin enkeli.

No sieltäpä tuli virkistävän ammattilaismaisen oloinen analyysi! Tällaista minä ja Sihvonen (täällä) olemme täällä peräänkuuluttaneetkin.

Disclaimer: Ei siis toki, etteivätkö pelkät kehutkin olisi tervetulleita.

Disclaimer 2: Vastaukset tähän viestiin taas mieluummin ketjuun Kritiikki

[ökpö]

No sieltäpä tuli virkistävän ammattilaismaisen oloinen analyysi! Tällaista minä ja Sihvonen (täällä) olemme täällä peräänkuuluttaneetkin.

Ohhoh, oli täälläkin saakka kiitelty. Naiviisuusprojektini vuoksi (uskon että pieni yksinkertaisuus tekee onnellisemmaksi) en lähde ilelläkään haistelemaan mitään sarkasmia.

Pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino näiden kahden asian välillä:

1) Kriitikko on vain ihminen.

2) Kriitikko on jumala.

Piirtäjä piirtää aina katsojalle, oli se vaikka sitten itse. Ja siinä mielessä katsoja on jumala: vaikutelma on kaikkivoipa, siinä ei selittelyt auta. Toisaalta se on vain yhden ihmisen vaikutelma. Kuinka paljon painoarvoa sille pitäisi antaa? Voiko sanoa että tavallisia talliaisia tarvitaan 5 sanomaan että jokin on pielessä, mutta Millereitä tai Miyazakeja saattais riittää yksi?

Eikä ole arvostelijallakaan helppoa. Pitäisi hahmottaa milloin tarvitaan selkääntaputtelua ja milloin kritiikkiä. Parhaimmillaan arvostelu vähentää sitä aikaa, mitä menee oppia asia X. Pahimmillaan se voi estää sen kokonaan. Mitäs tässä sitten enää pystyy tekemään... paitsi olemaan rehellinen ja ystävällinen.

Kaikki eivät ole hyviä opettajia. Omalla nokkeluudellaan loistaminen on yleensä aika hyvä merkki siitä, ettei jonkun mielipiteisiin kannata tuhrata aikaa. Jos jonkun mielestä on tärkeämpää vaikuttaa hyvältä kuin kommunikoida minun kanssani, niin eipä jaksa kiinnostaa.

Ja tuosta "tee itte parempi" -jutusta vielä sellainen mielipide, että en minä ainakaan piirrä pelkästään toisille piirtäjille. Siksi myös ei-piirtävien kommentit kiinnostaa. Teknisiä kommentteja otan tosin mieluiten toisilta piirtäjiltä. Harvempi maallikko osaa esim. sanoa, mikä tarkalleen ottaen tussauksessa menee pieleen. Saattaapa tuo kuitenkin huomata, että "jotenkin väärin tässä nää valot ja varjot".

[tolppis]

Ja taas tulee aiheen vierestä todella asiantuntevaa kommenttia  

Enhän minä teidän kaikkia uikutuksia jaksa lukea kun on tässä muutakin tekemistä (miksi edes siis kirjoitan tätä? Hmmmm...) mutta sanon vaan että teillä on YKSI etu puolellanne minuun nähden ja siksi en voi olla ITSE kovin julma kritiikissäni...sori, KAKSI etua ("nobody expects the spanish inquisition..."):

1) Osaatte kaikki piirtää - toisin kuin minä

2) MUTTA olette kuitenkin ( ) "amatöörejä" (öööh, I suppose...?) joten teitä kohtaan pitää olla hellävarainen kun sen sijaan voin arvostella ihan jo "establisoituneita" (Häh?) kaupallisia piirtäjiä ja tekijöitä huomattavasti kovemmalla kädellä koska HE saavat kovaa (?) liksaa tekemistään sarjakuvista - ja yleensä asuvat kaukana Suomesta jos ovat siis ulkomaalaisia (yh, joinkohan minä liikaa kahvia...). Tai siis...tuota...hmmm...

Taidan ruveta taas töihin

[Sarjis-ihme]

Mut...eikös täällä ole ammattilaisiakin....vai onko?

[Hazart]

Mut...eikös täällä ole ammattilaisiakin....vai onko?

On ainakin siinä tapauksessa, jos ammattilaisuus mitataan sillä, että sarjakuvista ja kuvituksista saa elantonsa. Tai sillä, että voisi aivan hyvin saada.

Minusta sanaa ammattimainen viljellään turhan paljon kvaakin kynsiketjussa. Toisaalta lehdissä kyllä julkaistaan myös aikamoista huttua, joten raja on aika häilyvä. Ei millään pahalla...

On täällä ammattilaisia siis muutama. Itse olen amatööri, vaikka tienaankin mukavasti sivutuloa muutamasta lehdestä.

 8)

[jokela]

Ohhoh, oli täälläkin saakka kiitelty. / ... /  Ja tuosta "tee itte parempi" -jutusta vielä sellainen mielipide, että en minä ainakaan piirrä pelkästään toisille piirtäjille. ...

Siinäpä oli vasta nasevaa ja järkevää juttua!! Ja Welcome Onboard!!

En malta olla hiukan vitseilevä ja travesteeraan väitettäsi :

1) Piirtäjä / tekijä on (yleensä tietääkseni?) vain ihminen.

2) Piirtäjä / tekijä haluaa (joskus kylläkin) olla jumala.

Paradoxaalinen yhtälö. Jos kriitikko oleettaakin että 1. on tosi mutta tekijälle se tosi on 2. niin .. no jaa. Kuka tahansa joka tekee luovaa työtä (taidetta, kirjoittaa jne.) potee määrättyä kunnianhimoisuutta ja haluaa senmukaisesti tietenkin jonkinlaista tunnustusta.
Mieleeni on etsautunut yksi tallenettu hetki ´Boss´in (springsteen) konsertista aikoja sitten. Hän introaa jotakin biisiä, selitellen : Ei nää mun biisit oo yhtikäs mitään jos niitä en saisi soitella teille, jos te ette kuulisi niitä [hear them live.] Jolloin joku kuulijoista huutaa : We hear you! Johka Springsteen vastaa : I hear you too!!
Luova työ on mielestäni siis myös kommunikointia. Mielummin tässä ja nyt.

No, takaisin yhtälöön. Kunnianhimo voi kylläkin ilmaantua vaatimattomasti pelkästää esim. : Kato, mää piirsin yhen sarjiksen, mitäs tykkäät .. Joo, on kiva! -- Ja tekijä on tähän tyytyväinen [1.] ..

Tai sitten valtavana kunnianhimoisuutena : Hei kuunteles, mä tein juuri 35 tuntisen mega-hevy-rock-ooperan. S´on Rautaa .. Dääng!! (jatkuu 35 t. ) .. Jaa-ha, tota joo. Mut mää tykkään Alatalosta -- Ja tulos olisi ehkä väkivaltaa [2.] ..

Niin, tahdon siis tällä hienostuneella tavalla kärjistää mielipidettäni -- Kritiikki ON vaikeata!
Tekijöitähän löytyy näiden yhtälöiden ääripäistä ja enimmäkseen puitteiden välistä. Ja omasta mielestäni yksi Kvaak´in parhaita puolia on juuri että täälä ON sekä amatöörejä ja ammattilaisia, valppaita keskustelemaan omista ja muidenkin töistä.

No jaa. Enpä tiedä oliko tuossa mitään järkeä. Mieleen tulee Ed Wood joka jätti jälkiä filmihistoriaan. (Suosittelen Tim Burton´in filmiä!) Teki mielettömän määrän filmejä, kaiketi kaikki täysin paskaa. (?) Mutta aina yhtä kunnianhimoisena ja energisenä. Olisiko kukaan häntä muistanut jos olisi tehnyt vähääkin parempaa kamaa?

´I´m Chevy Chase .. and you´re not ..´

-- j --

[Reima Mäkinen]

Tämä keskustelu saattoi lähteä ihan jostain muusta(enkä jaksa nyt käydä väijymään)... mutta olisiko mahdollista käyttää tätä Kvaak-säiettä kritiikkien kritiikkiin? Siis siirtää puhe yleisistä suuntaviivoista yksittäisiin tapauksiin. Kriitikot ja arvioitsijat saavat sangen vähän palautetta tekemisistään. Ehkä tällainen palautekeskustelu tuottaisi myös parempia kritiikkejä? Haluaisin kuulla teidän lukijoiden ajatuksia ja kommentteja siitä miten jotkut tietyt kritiikit on koettu. Mikä on jäänyt mieleen mistäkin syystä? Arvosteluthan ovat julkisia ja sillään myös itse alttiina arvioinnille.

Viitaten aiempaan keskusteluun tässä säikeessä. Itse koen kirjoittavani arvioita sarjakuvan potentiaaliselle yleisölle, niille joita teos saattaisi (syystä tai toisesta) kiinnostaa. Motiivit arvioiden kirjoittamiseen ovat varmaankin moninaiset (ei kuitenkaan raha), enkä niitä itsekään täysin ymmärrä.