Kritiikki

[haplo]

Tuosta toisessa ketjussa ehdotetusta kvaak-kriitikkojen keskinäisestä sparrauksesta:
Ennen kuin esim. sarjakuva-arvostelu julkaistaan Kvaakin etusivulla, se on ollut esillä sisällöntuottajien puolella, jolloin halukkaat sisällöntuottajat voivat sitä kommentoida. Arvostelija sitten korjaa arvosteluaan annettujen kommenttien pohjalta, jos katsoo sen aiheelliseksi.

Varsinaisesta kriitikkojen välisestä kilpailusta en innostu, homma voi mennä ihan överiksi, jos kirjoittajan päämäärä on aina "ylittää" edellinen kritiikki jollain ihmekonstilla. parempi minusta keskittyä omaan tekemiseen ja arvosteltavaan teokseen. Hoitaa homma olosuhteisiin nähden mahdollisimman hyvin.

Minä kai tuon sparrausjutskan taisin aikanaan ehdottaa. Tuota kommentointimahdollisuutta en tietenkään tiennyt, vaikka luultavaahan tuollainen toiminta onkin ollut. Kilpailu voisi tietenkin mennä överiksi, siksi en sellaista ole halunnutkaan. Ja muutenkin kun tuosta ajatuksesta on aikaa kulunut, en tuonkaltaisia arvosteluja enää halua. Jossain muualla ne saattaisivatkin toimia, mutta arvosteluissa, joiden perässä on kytkös keskustelualueeseen, se tuntuu turhalta. Eli olen luopunut tuosta ajatuksesta.

Kuten tuolloinkaan, en yhäkään paljon lue arvosteluja kvaakista. Asiantuntevia ovat toki olleet ne, joita on tullut luettua. Ei ainakaan näin pitkän ajan jälkeen tule mieleen mitään varsinaista sanottavaa. Suurin asia jota arvostelulta odotan on luettavuuden arviointi, mutta sekin varmasti on mainittu jos jostain syystä luettavuus on kärsinyt. Turhahan tuostakaan on tyhjää jauhaa.

[Lurker]

Kuten tuolloinkaan, en yhäkään paljon lue arvosteluja kvaakista.

Lukisitko, jos ne tuotaisiin tänne foorumin puolelle leikkaa-liimaa -toiminnolla?

Arvostelut toki elävät hakukoneitten takia kauemmin kuin keskustelut. Akira 7:n arvostelu on saanut jo noin 4400 lukukertaa, taitaa olla Kvaakin vanhin arvostelu (16.05.2003).

Ensimmäisen vuorokauden aikana Kvaakin arvostelu luetaan noin sata kertaa. Artikkelit keräävät lukijoita puolet hitaammin.

Arvostelu on arvottamista, kuten nimikin sanoo. Sen paremmin tuo arvottaminen onnistuu, mitä paremmin arvostelija aiheensa tuntee. Olisi tietenkin hyvä tietää kaikista maailman asioista eikä vain sarjakuvista.

[haplo]

Lukisitko, jos ne tuotaisiin tänne foorumin puolelle leikkaa-liimaa -toiminnolla?

Olipa ovela koukku.  Ja vastaus on myöntävä, pakko tunnustaa että lukisin. Tietenkin sillä varauksella että se on osa ketjua jonka aihe kiinnostaa.

Suurin ongelma mun kohdalla tuossa on se, etten halua lukea useinkaan arvosteluja etukäteen vaan haluan ensin rauhassa syventyä itse siihen sarjakuvaan. Jostain vaan on jäänyt paha maku kun on tullut odotettua liikoja joltain teokselta. Tästä en syytä kvaakia, täällä ne muutamat luetut arvostelut ovat siis olleet mukavaakin luettavaa. Tosin lukukerrat usein tulevat vasta sarjakuvan luettuani. Katson löytyisikö teoksen tulkinnalle toista näkökulmaa, onko jollekulle tullut muita ajatuksia. Tätähän haen keskustelujenkin puolelta. Useinkaan asian tiimoilta en tosin ole tainnut suutani avata.

[Timo Ronkainen]

Suurin ongelma mun kohdalla tuossa on se, etten halua lukea useinkaan arvosteluja etukäteen vaan haluan ensin rauhassa syventyä itse siihen sarjakuvaan. Jostain vaan on jäänyt paha maku kun on tullut odotettua liikoja joltain teokselta.

Joskus arvostelu voi tosiaan ladata isoja odotuksia, jos on hehkutettu liikaa. Millä perusteella valikoit luettavaa? Itse näkisin hyvän arvostelun toimivan siinä apuna. Sen luettuaan voi tarkemmin aavistaa, onko tuo tai tämä juuri sellainen, josta pidän.

Timo

[haplo]

Luettavan valikoimisessa koitan olla mahdollisimman avoin kaikelle. Suurimmat kompastukset jonkin valinnalle taitavat olla taiteellisia ja siinäkin esimerkit ovat  vähissä. Lähinnä toisaalla mainitsemani Al Williamson -tyyli ei nappaa, mutta joskus tällaisiakin kokeilen, koska tarinahan voi olla hyvä joka tapauksessa. Noissa tilanteissa arvosteluista voisi olla kai hyötyä.

[Timo Ronkainen]

Kun ketjuun tuli eloa, niin tulipa luettua ihan alusta alkaen. Palaan siis kuuden vuoden taa hetkeksi.

Sarjainfon väki voisi ainakin vähän ryhdistyä. Aika huolimattomia vetäisyjä siinä lehdessä nimittäin nuo "kritiikit". {....] Vähän älyllisempää meininkiä välillä kaipaisi.

Joka paikassa toitotetaan nykyään tuota älyllistä meininkiä niin, että kohta lentää laatta.

Mikä ihme tekisi sarjakuva-arvostelusta älyllisen? Sivistyssanojen viljely vai nippelitiedoilla reteily? Arvosteluhan on vain jonkun hyypiön mielipide jostakin teoksesta. Kuinka älykästä kamaa aiheesta saa?
Ymmärrän toki jos tarkoitit tällä esim. tekstin tasoa (eli sitä, että teksti on elävää ja mielenkiintoisesti kirjoitettua),

Älyllistä ei ole nippelitiedon eikä sivisstyssanojen viljely, eikä elävästi ja nokkelasti kirjoitettu teksti.

Se on sitä, että osaa löytää arvioitavana olevalle teokselle paikan kulttuurin kentässä, peilata sitä muihin teoksiin, löytää siitä näkökulmia ja havaintoja, joita ei pintatasolta heti hoksaisikaan. S

arjakuvakritiikkiäkin kirjoittavan on hyvä tuntea muutakin kuin sarjakuvaa. Tex Willeristä hyvän arvion kirjoittaakseen on kirjoittajan tunnettava lännengenreä laajemmalti. Ei riitä että on lukenut kaikki Texit, on tunnettava lajityypin historiaa, elokuvia, kirjallisuutta, kulttuurihistoriaa, taidehistoriaa etc.

Mitä laajemmin asioita tuntee, sitä paremmin löytää ja hoksaa ja kirjoittaa sitä älyllisempää tekstiä.

Mutta mikään ei ole pahempaa ja ärsyttävämpää kuin kriitikon egotrippailu, nokkelasanaista ja kyynistä pakinointia lukee varmaan mielellään, mutta jos se ei kerro lopulta teoksesta mitään, on se turhaa.

Timo

[Lurker]

...että osaa löytää arvioitavana olevalle teokselle paikan kulttuurin kentässä...

Nyt on Timo asian ytimessä! Mutta, mutta. Se, että löytää sarjakuvasta viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja osaa sovittaa sen suurempaan kokonaisuuteen, vaatii jo melkoista tietopohjaa; mielellään populaarikulttuurin ja kulttuurihistorian ja yleisen kirjallisuuden vähän laajempaakin tuntemusta. Harvassa on heitä.

Arvostelijalle itselleen on myös hyvin palkitsevaa, jos kohteena olevasta teoksesta "hokaa" näitä juttuja.

Egotrippailua ja näsäviisastelua en ole Kvaakin arvosteluista, ainakaan viime aikoina, huomannut.

Mitä arvostelujen pituuteen tulee, niin ihan painetussakin mediassa on selvästi kahta kastia kulttuurisivuilla. On pitkiä ja hartaita tekstejä, sitten niitä nopeita makupaloja. Kvaakissakin on hyvä olla molempia.

Pitäisikö ne pitkät tekstit siirtää artikkelien puolille? Arvosteluissa voisi olla pikaruokaa, artikkeleissa slow foodia... Olisiko raja noin yhden näytön verran?

Artikkeleista näkyy vain kaksi uusinta, arvosteluista kolme. Sekin voi olla liian vähän silloin kun toimitus on ahkerimmillaan. Tekstit siirtyvät näyteikkunasta liian nopeasti arkiston puolelle. Näitä voi miettiä.

[Jarkko Sikiö]

En tiedä, miten Daada on menetellyt, mutta ensin kannattaa kysellä halukkuutta ja sitten vasta lähettää.

Daadan kanssa toiminta meni täysin asiallisesti ja arvostelukappaleista sovittiin etukäteen, kuten järkevää onkin. Daada-ketjussa avasin hieman taustaa sille, miksi katsoin parhaaksi julkaista kustantajan koko syksyn tuotannon yhdessä pötkössä.

On toki palkitsevaa arvion kirjoittajalle ja sen lukijalle, mikäli tekijä on laadullisesti ylittänyt itsensä, mutta kustantajat ja tekijät tarvitsevat myös oikea-aikaista huomiota julkaisuilleen. Tältä osin edustan hieman pragmaattisempaa suhtautumista arvostelemiseen.

[OM]

En tiedä mihin osioon tämä pitäisi laitaa mutta sanon nyt sanottavani. Minusta kaikenlaiset arvostelut kvaakissa ja muissa medioissa ovat täyttä roskaa. Jokainen arvosteleva ihminen on yksilö ja hän laittaa arvosteluunsa osan omaa mieltymystään  ja silloin ei voi sanoa ennakkoluulottomasta arvostelusta. Näin vaan on. Niistä on puolueettomuus kaukana. Jos itse tykkää jostakin, niin aivan varmasti se näkyy arvostelu tekstissä tavalla tai toisella. Ja käänteisesti myös.  Sen kyllä pystyy lukemaan rivien välistä.  Siksi erilaisten omakustanteiden ja muiden albumien arvostelemisesta pitäisi päästä eroon kokonaan. Ne ovat aivan jonnin joutavia juttuja. Ei se kerro kaikkea sajakuvallisesta sisällöstä. Jokainen lukija päättäköön näistä teemoista itsekseen.
Paras arvotelija on lukija itse. Hän voi ja tekeekin ostamastaan sarjakuvasta oli se sitten lehti tai albumi-formaatissa oleva painotuote- omat johtopäätöksensä. Sarjakuva oli joko hyvä, keskinkerainen tai huono.
Hyvin usein törmää aivan järjettömiin arvosteluihin, jotka ovat täysin epäoikeudenmukaisia kyseistä painotuotetta kohtaan. Jokin asia vain on sattunut kyrpimään arvostelijaa sarjakuvassa ja sitten hän pukee turhautumisensa sanoiksi.
MInä en enään lue minkään sarjakuva-albumin tai muunlaisiakaan arvosteluja. Ne tekevät vain hallaa sarjakuville. Emme me tarvitse arvosteluja.  Emme me tarvitse mitään ennakkoasenteita pilaamaan sarjakuvallista elämystä joka on juuri alkamassa ottaessamme lehden käteemme. Jokainen saa sarjakuvasta ainutlaatuisen, yksilöllisen lukukokemuksen eikä siihen tarvita ketään arvostelojoita mukaan hutimaan.

[tertsi]

Minä luen mielelläni arvosteluja. Ne saavat minut joskus huomaamaan juttuja,
joita en ole itse tullut ollenkaan ajatelleeksi.

Ja kyllä mua kiinnostaa ihan muuten vaan, mitä Sarjainfossa kirjoitetaan vaikkapa Tummanvihreästä pikkolopojasta.

[OM]

Annappa esimerkki Tertsi? Sarjainfosta joo olen ihan nopeasti vilkaissut joskus jotain arvostelua. Sarjainfohan on erittäin erinomainen lehti. Paras lehti omalla sarallaan. Varsinkin nyt kun koko yleisilme on minusta kerrassaan maittava. Mutta arvoetelut siinäkin saisi jättää kokonaan pois.

[tertsi]

Tuleepa mieleen Sauli Santikon arvostelu Valkoinen Tiikeri kakkosesta.
Albumi alkaa siitä, kun China Clipper saapuu synkeässä maisemassa Hongkongiin tuoden pahikset mukanaan.
Albumi loppuu kuvaan, jossa alastomaan Alixiin tatuoidaan Valkoinen tiikeri.
Ja, kas! Santikko huomasi, että auringon kajossa taustalla liitää sama China Flipper kohti korkeuksia, vapaana kuin taivaan lintu. Hieno ajallinen siirtymä (tai joku vastaava).
Minulta olisi koko homma mennyt täysin ohi, jos en olisi lukenut kyseistä arvostelua.

"Vasta loppupuolella koittaa päivä ja viimeisessä ruudussa Hongkong kylpee auringonvalossa ikkunoiden raosta. Pan Americanin China Clipper lentää taivaalla nyt pienenä ja kaukaisena toisin kuin alkuruudussa, jossa se laskeutuu pahaenteisenä Hongkonginlahdelle puhvelin hetkellä. Uhka on poistunut, ainakin hetkeksi."

[OM]

Hmm....en osaa sanoa tuosta mitään kun en tunne tarinaa. Mutta ei tuo sulje pois sitä tosiasiaa, että aika usein nykyään saa lukea arvostelijan henkilökohtaisia mieltymyksiä kolumnissa.  Huom! Tätä ei voida kuitenkaan yleistää koskemaan kaikkia ja kaikkea arvostelua.

[tertsi]

... ja vielä:
Joskus sitä vaan huomaa, että se ja se arvostelija on aika lailla samaa mieltä kuin minä tai muuten vaan fiksun oloinen tyyppi. Ja kas, hän on suositellut jotain sellaista, mitä en kuuna päivänä ole ajatellut ostaa, siispä kokeilen sitä kuitenkin!

Siispä tarkoitukseni on lukea Kolme varjoa vielä tässä syksyn aikana.

[MarkoT]

Ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tai tappaa keskustelua (hyvästä aiheesta), mutta homma alkaa tosissaan riistäytyä käsistä. Näillä jutuilla ei ole enää mitään tekemistä aiheen kanssa. Ylläpito voisi pikkuhiljaa puuttua asiaan. Itse toivoisin että tässä säikeessä kirjoiteltaisiin ennemmin Daadan julkaisuista (tai edes jostain vähän enempi läheltä aihetta). Varsinkin kaikenlainen palaute syksyn uutuuksista olisi aloitteleville artisteille mukavaa.