Legendaarinen "Hullun divari" esittelyssä...

[Lönkka]

Mutta vakavasti ottaen, en ole ostanut  levyjä enää Black & Whitesta 15 vuoteen koska se niiden mulkkujen asenne tökkii pahasti, mieluummin vien rahat Fennicaan joka on huomattavan  ystävällinen levydivari.

En ole koskaan törmännyt epäasialliseen toimintaan B&W:n myyjien taholta eikä minulla ole mitään valittamista heidän toiminnastaan. Joskus tuli käytyä siellä liki päivittäin kun valikoimat oli (ja varmaan on edelleen) NIIN paljon paremmat kuin missään muussa Helsingin levydivarissa. Hinnat tosin ovat paikoitellen aika suolaisia mutta kenties sillä sitten taas on jonkinsortin korrelaatio tarjontaan.

Jos kävelee siitä Hakaniemen torin yli niin on divarissa jota pitää todella ilkeä setä (ei sarjakuvia vaan  hyviä kirjoja halvalla) mutta jotenkin sille annan anteeksi huonon asiakaspalvelun. 

Et kai tarkoita sitä Metallityöväentalon divaria? Sehän lopetti joskus viime vuonna. Jos kyseessä on sama mesta niin en kyllä luonnehtisi sitäkään kaveria ilkeäksi ehkä enempikin kovaksi selittelemään; kaverilta kun tuli juttua kuin sudelta pas... Mutta en koskaan muista tilannetta milloin en olisi pärjännyt hänen kanssa.

[VesaK]

Turun Brahenkadun divari on myös siitä karmea paikka, että siellä merkitään hinnat kuulakärkikynällä suoraan lehtiin!

Ostimme sieltä kerran lukukamaa Cosmic Comic cafeeta varten kaverin kanssa, kun sisään asteli herra, joka tahtoi pikaisesti vaihtaa rahaksi Akun vuosikerta -näköispainokset 1952, -53 ja -54. Myyjätäti katseli täysin siistejä opuksia ja ilmoitti maksavansa niistä 25 markkaa kappale! En voinut hillitä itseäni vaan tokaisin: "Kyllä minä maksaisin niistä 50 markkaa kappale." Täti suorastaan leimahti ja ärjäisi: Täällä eivät asiakkaat käy kappaa keskenään!!!
No, kieltämättä oli vähän tahditonta tuo minulta, mutta minkäs teet kun spontaanivaihde iskee. Pyytelin anteeksi ja jatkoimme albbarien pläräystä, herra puolestaan läksi Akut kainalossaan pois. Kun kaupat oli tehty, astuimme Brahenkadulle, ja siellähän tuo herra odotteli kysyen, että vieläkö maksan 50 mk kipaleelta. Kaupat tehtiin ja siellä ne ovat Cosmicissa näkkärit tänäkin päivänä.
"Herra" kertoi olevansa lähdössä etelään ja siksi tarvitsevansa pian käteistä. Jälkikäteen mietitytti, mitä mahtoi tuumia poikansa, jonka kirjahylly sai oheta isin matkakassan hyväksi... mutta tämä on tämmöinen ankka syö ankan -maailma, minkäs teet... 

[puro]

Palaten takaisin aiheeseen, viime perjantaina oli minulla mahdollisuus ekaa kertaa käydä "Hullun divarissa". Ja täytyy todeta, että meni meikäläisen Suomen divarit TOP 3:een. Valikoima oli hyvä ulkomaankielisessä, oli sekä uutta että vanhaa. Mukaan tarttui jos monenmoista. Tilasinpa vielä puhelimella postissa yhden albumin, joka ei ensisilmäyksellä tarttunut mukaan. Loistava palvelu.

Mutta itse asiaan. Minua ei ajettu ulos. Päinvastoin, turinoitiin mm. tästä ketjusta ja yleensäkin kylähulluudesta. Sarjakuvakeräilijälle tällaisia paikkoja, joissa on tarjolla hyvää keräilytavaraa (sekä filosofiaa), on Suomenmaassa liian vähän. Hyvä Paavo Suuronen! Tiedän, missä piipahdan seuraavankin kerran, tosin silloin täytyy visiitti suunnitella, että on paikalla "omituisten aukioloaikojen" puitteissa.

-P.

[pertti jarla]

Muistan iäti lähellä Lahden linja-autoasemaa olleen Vaihtari 2:n. Se myyjä ei turhia hymyillyt, lueskeli vain tiskillä levällään lojuvaa kovaa pornoa.

[VesaK]

Entäs onko kenelläkään kokemuksia Oulun suunnalta? Kaikenlaista ja monenmoista on puhuttu sikäläisistä antikoista.

[laureline]

Entäs onko kenelläkään kokemuksia Oulun suunnalta? Kaikenlaista ja monenmoista on puhuttu sikäläisistä antikoista.

Vastaanpa nyt tähänkin Oulua koskevaan kysymykseen: Joo, on.
Omat kokemukset: Rautatieasemaa vastapäätä oleva kirjadivari (saa sarjakuvia ehkä myäs), jonka on omistanut jo varmaan ennen sotia eräs mummu...

Eräänä kauniina päivänä menin k.o divariin katselemaan josko löytyisi mielenkiintoista perioidikirjallisuutta. Sanoin mummulle kohteliaasti päivää ja katselin kirjavalikoimaa. Mummu vain kälätti jonkun äijän kanssa, eikä ollut huomaavinaankaan. Yritin sitten kirja kourassa lähestyä mummua ostamismielessä, mutta mummu van kälätti edelleen ja se joku äijä sanoi että kaikenlaista kulukijaa täällä käykin. Noh, mummu sanoi että kaikenlaisia ostattelijoita... Noh, olin kyllä ihan siististi pukeutunut, ei minihametta ja verkkosukkia ... laitoin kirjan takaisin hyllyyn, menin ovesta ulos ja ajattelin mielessäni: "Melo akka #***¤¤¤%###: n" Eipä ole sen koommin tarvinnut k.o liikkeessä pistäytyä, mutta onneksi paremman valikoiman ja -palvelun omaavia liikkeitä löytyy jopa täältä sensuuri-Oulustakin.

[Tuukka Saturi]

Minulla taas on tapana vetää täyslaidallisella takaisin, jos myyjä alkaa päätään aukomaan. Kylähullu tai ei. Tämän sai kokea eräs grillitärkin (tosin tämä inha välikohtaus oli väsyneiden ihmisten sattumien summa). Juha Vuorisen sanoin, minulle ei vittuilla. Samalla tavalla käyttäydyin tosin itsekin myyjänä ollessani. Asiakas on oikeassa vain kun minä sanon niin.

Nykyään välttelen julkisia paikkoja. 

[laureline]

Minulla taas on tapana vetää täyslaidallisella takaisin, jos myyjä alkaa päätään aukomaan.

Olisin minäkin,  mutta en kehdannut tuollaiselle muumiolle kuin tuo mainitsemani kääkkä. Jos se pärjää hyvinkin ilman mun asiakkuutta.

[Jyrki Vainio]

Asiakas on oikeassa vain kun minä sanon niin.

Suomessahan tämä perinteinen asenne on kai mennyt juuri päinvastoin: asiakkaat ovat itsekin lähtökohtaisesti pelänneet olevansa väärässä. Good Fellowsin Laitinen kertoi, että kun hänelle tuli myyntiin tuhansien arvoisia Carl Barksin patsaita, mukana tuli allekirjoitettavaksi monikymmensivuinen sopimus, joka mm. takasi, että jos asiakas sattuu vahingossa tönäisemään jotain patsasta, tämä ei HAASTA DISNEYÄ OIKEUTEEN kivusta ja särystä. Laitinen koitti selittää, että kuulkaas nyt, jos Suomessa joku vahingossa tönäisee kallista myyntitavaraa, tämä puikkii äkkiä naama punaisena ulos huojentuneena siitä, että HÄNEN ei tarvitse maksaa korvauksia kenellekään.

[Tuukka Saturi]

Suomessahan tämä perinteinen asenne on kai mennyt juuri päinvastoin: asiakkaat ovat itsekin lähtökohtaisesti pelänneet olevansa väärässä. Good Fellowsin Laitinen kertoi, että kun hänelle tuli myyntiin tuhansien arvoisia Carl Barksin patsaita, mukana tuli allekirjoitettavaksi monikymmensivuinen sopimus, joka mm. takasi, että jos asiakas sattuu vahingossa tönäisemään jotain patsasta, tämä ei HAASTA DISNEYÄ OIKEUTEEN kivusta ja särystä. Laitinen koitti selittää, että kuulkaas nyt, jos Suomessa joku vahingossa tönäisee kallista myyntitavaraa, tämä puikkii äkkiä naama punaisena ulos huojentuneena siitä, että HÄNEN ei tarvitse maksaa korvauksia kenellekään.

Hehe. Käy niin sääliksi toisaalta kyllä jenkkejä. Tuollaiset sopimukset kun taitavat olla elinehto yritykselle siellä päin.

[marko70]

en kehdannut tuollaiselle muumiolle kuin tuo mainitsemani kääkkä. Jos se pärjää hyvinkin ilman mun asiakkuutta.

Mulla on kans Oulun "MUMMUSTA" joitain kokemuksia ostin siltä kadoneita buebloja 3 kpl ja tex:in 71/1 alkuperä liimauksessa...
Ei älynnyt raukka niiden arvoa ja myi kohtuu halvalla ja sitten joku oli kertonut sille hintojen noususta ja se ei enää mulle edes puhu mutta ei sillä enää ole mitään myytävääkään...
Myykööt loppuja buebloja sillä tasarahalla 100€...

editYlläpito. korjasin lainauksen.

[Antti Vainio]

En ole koskaan törmännyt epäasialliseen toimintaan B&W:n myyjien taholta eikä minulla ole mitään valittamista heidän toiminnastaan.

Ne on yrmeitä paskiaisia joihin verrattuna stevarit on ystävällisiä veijareita. Kai ne kohtelee hyvin niitä jotka on valmiita maksamaan yksiön hinnan jostain progevinyyleistä mutta käyn mieluummin Fennicassa tai Hämeentien toisella puolella Hippy Shakessa. Järkevät hinnat, ystävällinen kohtelu vaikka ostaisi vaimolle jotain tosi hävettä'vää kuten tässä yhtenä päivänä Suurlähettiläiden kootut teokset.

[Lönkka]

Ne on yrmeitä paskiaisia joihin verrattuna stevarit on ystävällisiä veijareita. Kai ne kohtelee hyvin niitä jotka on valmiita maksamaan yksiön hinnan jostain progevinyyleistä

Ihan peruskamaa aikoinaan tuli hankittua tuolta eikä mitään juustoisesti hinnoiteltua keräilykamaa ja minkäänlainen yrmeys ei ole jäänyt mieleen joskaan lipevää asiakkaan takamuksen nuolentaakaan ei esiintynyt -eikä sitä olisi kaivattukaan. Toisaalta hulluhan harvemmin on se joka pyytää.

Metsä vastaa useimmiten kun sinne huudetaan eli liekö mahdollista että ensikontakti myyjiin olisi alkanut jonkinsortin negatiivisissa merkeissä tyyliin "ei kai tämmöinen levy voi näin kallis olla"?

[Antti Vainio]

Ei, minä en ole mikään savolainen vaan ostan CD:n  ja poistun ja olen tyytyväinen kun ei tarvinnut jauhaa paskaa. Tuolla olen vaan sivusta seurannut kun ne tylyttää jotain ihmisiä joille vinyylilevyt ei olekaan se asia minkä ympärillä maapallo pyörii.

Se Fennican ystävällisyys on sitä että ne nyökkää kun tulee sisään, puhutaan jos on asiaa. Yleensä ne hymyilee mikä on ihan asiaa jos on ajautunut palveluammattiin

[Ilpo]

Turun Brahenkadun divari on myös siitä karmea paikka, että siellä merkitään hinnat kuulakärkikynällä suoraan lehtiin! Ei nyt ihan keräilykamaan mutta kaikkeen muuhun.

Tästähän on olemassa versio, jossa hintalappu liimataan superepoksilla lehden takakanteen ja mielellään puhekuplan päälle. Jos en olisi niin epäsosiaalinen, niin kysyisin mikä siinä oikein on.