Legendaarinen "Hullun divari" esittelyssä...

[MarkZero]

hröhöm..näin Suomea pitkin poikin samonneena voin sanoa, että Alfa Antikvaa käytin myös noin 7 vuotta. Omistaja muistuttaa ulkonäöltään jotenkin erään Seinfeld-jakson "soppanatsia" (ja vain myönteisesti) Hienot hyllyt täynnä upeaa tavaraa ja hieno palvelu, jos uskaltaa kysyä

[Lönkka]

Alfasta ei todellakaan ole pahaa sanottavaa.

Joskus 80-luvulla minäkin amerikkalaisten sarjojen ostelun sieltä aloitin Mail-manin Ihmenelosiin kirjoittamien mainintojen ohjaamina.

Sittemmin tuli siirryttä Helsingin liikkeitä käyttämään ja vaikken ollut käynyt Alfassa varmaan kymmeneen vuoteen myyjä vielä muisti minut kun Turbo-cityssä satuin käymään ja Alfassa piipahdin.

[roju]

Tämä viesti sitten kuulostaa ihan hirveän paljon pahemmalta kuin on: itse asiassa tämä asia on minusta kiehtova, ei esim. tyhmää tai inhottavaa.

Hum. Siis. Käsitykseni fanipoikien sielunelämästä muuttuu aina vain eriskummallisemmaksi. Itse en viitsi käydä kaupoissa joissa ei palvella/vittuillaan (Suurosen kanssa mulla ei ole ollut tuota ongelmaa). Mutta tässä ketjussa kirjoittavat siis ensinnäkin haluavat tulenpalavasti ostaa sarjakuvansa jostain sotkuisenhikisistä puljuista ja lisäksi kuunnella kuittailua. Eikö se ole... nöyryyttävää? Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista? En oikeesti tarkoita loukata, olen vain ihmeissäni. Ja vedän ehkä vähän liian freudilaisia johtopäätöksiä     

PS. ja oon tyttö. Ehkä se on se.

[Jyrki Vainio]

Eikö se ole... nöyryyttävää? Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista?

Ei ei, katso tässä on kysymys siitä samasta itsensä kehittämisestä (lue = hyväksynnän hakemisesta) kuin niissä kaikissa manga-sarjoissa, joissa suureksi kokkimestariksi tullakseen pitää ensin kuoria tuhannesti perunoita. Nuoren sarjakuvaharrastajapojan pitää ensin kestää vuosikausia tylytystä ja ivaa, jotta voi itse joskus kohota siihen korkeiden gurujen hyväksyttyyn sisäpiiriin, joka sitten vuorostaan saa tylyttää toisia. "Tämän päivän sorretut ovat huomispäivän sortajia".
Näillä uljailla aikamiehillä, joiden arkkityyppiseksi edustajaksi voisimme hyvin nostaa vaikkapa Simpsoneiden sarjakuvakauppiaan, ei ehkä ole elämää (guruthan tunnetusti elävät selibaatissa), mutta he voivat osoittaa nuoremmille harrastajilla kaapin paikan tietämällä näitä paremmin, kuka oli paras Rautamiehen tussaaja 70-luvulla. Sellaisille kavereille eivät divarin pitäjät kuittaile.
Todennäköisesti säälistä.

Mutta... onko siinä tietämättömien harrastajien ja vasta-alkajien tylyttämisessä (tai sellaiseen pyrkimisessä) sitten jotain seksuaalista...?
Aargh - nenästäni alkoi vuotaa verta!!

---Sensei-Jyrki (joka ei vielä ole perustanut omaa divariaan)

[roju]

  Hillitön vastaus! Kiitos Jyrki!

[Zippo]

---Sensei-Jyrki (joka ei vielä ole perustanut omaa divariaan)

Pistetäämpä yhdessä Suuroselle kilpailija.

-Tiäksä Lahessa sen "Kahen hullun divarin?"
- Ai ne kaks, jotka ei suostu myymään lehtiään?
-Just ne. Yritin eilen ostaa jonkun vanhan Hämiksen ja ne tenttas mua tunnin Peter Parkerin kirjottamista esseistä ennen kloonisaagaa. Sit ne rupes kinaamaan keskenään niin pääsin livahtamaan kakeen. Tulivat kyllä ovelle huuteleen perään...

Saat olla se hullumpi jos haluat 

 

[J. Suominen]

Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista? En oikeesti tarkoita loukata, olen vain ihmeissäni. Ja vedän ehkä vähän liian freudilaisia johtopäätöksiä     

PS. ja oon tyttö. Ehkä se on se.

Juu, tytöt ja naiset näkee kaikessa seksiä ja käyttää sitä nöyryyttämiseen.

Oikeasti minusta on hienoa, että voi toimia palveluammatissa kymmeniä vuosia ja silti olla niin antisosiaalinen kuin haluaa ja sillä hetkellä huvittaa. Ja kauppias, joka ei huoli ihan kenen tahansa euroja, on aina jännempi ja kivempi kuin se joka vie viimeiset pennoset keneltä tahansa.

Vai onko antikvariaatin isännöimisellä sittenkään mitään tekemistä palveluammatin kanssa? Työelämään tutustumiselta se vaikuttaa. Ja mukavalta tavalta tutustua toinen toistaan kummallisempiin ihmisiin.

Heikan Jussista kertovan kansanperinteen siirtämisestä esim. minun tietooni myös paljon irtopisteitä Paavolle. Jussi saattaisi hyvinkin olla sarjakuvan arvoinen henkilö...

[Janne Kuusinen]

Hyvin mielenkiintoinen aihe: onhan tämä "hullu" herättänyt ajatuksia suuntaan & toiseen - ilmaista mainosta! Ainakin meikäläinen tietää nyt tasan tarkkaan, minne suuntaan, mikäli joskus eksyn Laheen. Äiä on pelannut korttinsa oikein.

Periaatteessa perustelematon äksyily harmittaa, myönnän. Kerran olin Jyväskyläläisessä divarissa, sen omistaja alkoi kenkkuilla toiselle asiakkaalle, joka otti LP:n pois pussista tsekatakseen kunnon. Että ei niitä kannata ottaa pois, kyllä mä oon ne kaikki kattonu, ja jos ei kelpaa ni mee muualle. Sananmuoto oli muistaakseni semmoinen hieman avohoitopotilas-maisen sekava, mutta idea oli tuo.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että näitä "hulluja" tarvitaan tässä puoliorwelliaanisessa maailmassa, jossa ihmiset ovat  puhki hemmoteltuja. Meillä menee periaatteessa liian hyvin. Kaiken pitää olla niin keleen kliinistä, kukkasta ja marjasta, ja heti kun joku käy poikkiteloin, niin aletaan hokea sitä iänikuista palvelumantraa, että miksei kukaan ota suihin kun mä tuun divariin.

Kyllä millä tahansa liikkeellä on oikeus valita asiakkaansa. Ennemmin valitsen "hullut" myyjät, jotka sanovat suoraan, silmästä silmään kuin isommat supermarketit, joissa "hullun" hommat on ulkoistettu klanipäille poliisikouluhylkiöille, perjantaisin tuplamiehitys.

Me tarvitsemme enenevässä määrin ihmisiä, joilla on munaa ilmoittaa tunnoistaan suoraan ja just nyt, huomisen tekstiviestipalstan asemesta.

Lahteen. Ensi tilassa. Vaikka jonkun kanssa. Jos divareita on edelleen kaksi, voidaan matkalla soittaa repeattina Kirkan kappaletta "Kahden hullun matka".

[MarkZero]

Hum. Siis. Käsitykseni fanipoikien sielunelämästä muuttuu aina vain eriskummallisemmaksi. Itse en viitsi käydä kaupoissa joissa ei palvella/vittuillaan (Suurosen kanssa mulla ei ole ollut tuota ongelmaa). Mutta tässä ketjussa kirjoittavat siis ensinnäkin haluavat tulenpalavasti ostaa sarjakuvansa jostain sotkuisenhikisistä puljuista ja lisäksi kuunnella kuittailua. Eikö se ole... nöyryyttävää? Ja eikö nöyryyttävä ole jotenkin... seksuaalista?...

Itse en kyl löytänyt aiemmista puheenvuoroista ketään kuvausta vastaavaa, siis MIESpuolista kävijää, joka haluaa itselleen vittuiltavan divarissa? Ja mahdollisesti ruoskittavan päälle. Ehkä tämä onkin vain feministin märkä uni? Ei kai sarjiksia ostavat MIESPUOLISET ole kaikki vain häviäjiä?

Suurosen Lahden liike oli reilut kymmenen vuotta sitten ainoa ja ylivertainen paikka itselleni hankkia sarjiksia ja kirjoja. Samoin Alfa-antikva Turussa, jossa ei tosiaan ole huono palvelu, ehkä ilmeetön ja sanaton? Tässä ainoat omat syyni käyttää näitä kauppoja.

[Kapteeni Kenguru]

Lahtelaisissa divareissa en liene koskaan käynyt, enkä usko että tilanne tästä muuttuu tämän ketjun luettuani.
Normaalisti en juurikaan välitä kommunikoinnista tuntemattomien kanssa kuin ehkä muutaman pakollisen "päivää" ja "moro" -urahduksen verran, tosin riippuen ties mistä biorytmeistä ja tähtien asennoista saatan muuttua hetkellisesti sosiaalisemmaksi ja alentua vaihtamaan muutaman sanan jonkun kanssa, vaikkei hän vielä olisikaan saanut hyväksyntääni.
En muuten voi ymmärtää miksi sarjakuvien keräilijöitä pidetään hieman epäsosiaalisina ja syrjäänvetäytyvinä.


Kun täällä ei taida olla mitään "oudoimmat divarikokemuksesi" -ketjua, niin jospa lopuksi kertoisin eräästä tapauksesta Mikkelissä.
Olin siis joitakin vuosia sitten käymässä tuollapäin ja käväisin myös tutustumassa paikalliseen divaritarjontaan. Eräs paikka jäi hyvin mieleen hieman outona divarin ja pornokaupan risteytyksenä. Kyllähän divareissa usein pornoa näkee, mutta sellaista määrää pornovideoita en muista missään muussa divarissa nähneeni.

Tosin eihän tuossa vielä mitään, ehkä he olivat ostaneet jonkun edesmenneen pornonkerääjän kuolinpesän. Lisäksi liikkeessä oli joku känninen äijä, joka hoki mulle että "osta enemmän, osta enemmän." Koskaan mulle ei selvinnyt että oliko hän toinen omistaja, apulainen, kaveri, toinen asiakas vai mikä ihme. Siellä se vain istui tiskin takana omistajan seurassa ja haisi viinalle pitkän matkan päähän.

Lopuksi kun olin maksamassa ostoksiani kassalla, hän vielä päätti jakaa sukupuolivalistusta:
- Tieäkkös mistä tietää että pornoleffa on hyvä?
- No?
- No siitä että kyrpä alkaa seisomaan. Siitä tiiät.
- Aha. Täytyypä pitää mielessä.

Että näin Mikkelissä. Voi tietysti olla että tuo oli täysin normaalia sikäläistä asiakaspalvelua.

[Jarkko Sikiö]

Minulla tuskin kestäisi pinna ottaa mitään kettuilua keneltäkään jonka toiminta perustuu minun lompakkooni. Äksyilevä antikvariaatinpitäjä ehkä voisi olla sympaattinenkin tapaus.

Mutta yleisesti ottaen täytyy sanoa, että antikvariaatit ovat nykyisin siistiytyneet huomattavasti siitä, mitä ne vielä parikymmentä vuotta sitten olivat. Muistuu mieleen eräskin paikka (Suma Lappeenrannassa), jonne menin pikkuveljeni kanssa. Antikvariaatti oli toisessa kerroksessa vanhassa talossa ja siinä oli sellaista löytämisen riemua, kun kaikki oli iloisesti rempallaan ja lehdetkin vähän miten sattuu. Veli ei aurinkoisena päivänä meinannut uskaltaa seurata minua hämärään rappukäytävään, vaan piti palata poloinen erikseen hakemaan. Nykyisin kyseinen liike toimii siistissä tiloissa, viime vuodesta alkaen peräti kahdessa eri osoitteessa. Vaikka edelleen hyvä antikvariaatti onkin, samalla on mennyt se entinen tunnelma. Sama suuntaus on ollut muissakin kaupungeissa. Imatrasta en osaa enää sanoa, onko siellä divareitakaan, mutta aikanaan nekin olivat jossain syrjäisessä paikassa ja tarvittiin suurinpiirtein paikallistuntemusta, että tiesi niiden olemassa olosta.

[Antti Vainio]

Hum. Siis. Käsitykseni fanipoikien sielunelämästä muuttuu aina vain eriskummallisemmaksi. Itse en viitsi käydä kaupoissa joissa ei palvella/vittuillaan (Suurosen kanssa mulla ei ole ollut tuota ongelmaa).

PS. ja oon tyttö. Ehkä se on se.

Sun mielestä kaikki on fanipoikia jotka ei ole kiinnostunut epävarmasti piirustetuista kuvasarjoista jotka on päiväkirjoja epävarmojen (mutta toki fiksujen ja lahjakkaiden) tyttöjen kuukausikierrosta. Minusta Suurosen divari kuulostaa peräti mainiolta paikalta yo kommenttien perusteella.

Mutta vakavasti ottaen, en ole ostanut  levyjä enää Black & Whitesta 15 vuoteen koska se niiden mulkkujen asenne tökkii pahasti, mieluummin vien rahat Fennicaan joka on huomattavan  ystävällinen levydivari. Paskassa palvelussa ei ole mitään viehättävää.

Jos kävelee siitä Hakaniemen torin yli niin on divarissa jota pitää todella ilkeä setä (ei sarjakuvia vaan  hyviä kirjoja halvalla) mutta jotenkin sille annan anteeksi huonon asiakaspalvelun. Itse olen ollut kanta-asiakas 20 vuotta joten saatan saada jopa parin euron alennuksia. Silti se partaäijä yleensä sanoo moi kun tulee sisään ja kiitos kun maksaa, jos on hyvällä tuulella.  Ervastin ja Hiltusen divareissa on kuitenkin 1000 kertaa kivempi käydä kun siellä palvelee Helsingin mukavimmat herrasmiehet. Hulluissa divareissa ei minun nähdäkseni viehätys piile missään Rojun alistusfantasioissa vaan omistajien persoonissa ja englantilaistyyppisen rehellisen eksentrisyyden kunnioituksessa

[xml]

Helsingin Töölössä siinä vanhoja ratikkahalleja vastapäätä on kanssa yksi vastaavan oloinen divari jossa hyllyt ja lattiat on tupaten täynnä tavaraa niin ettei oikeasti sekaan mahdu.

Tuo on muuttanut tuosta kahteen erilliseen myymälään Mannerheimintien varrelle. Ensimmäinen myymälä on Oopperaa vastapäätä ja toinen lähellä Nordenskiöldinkadun risteystä. Oopperaan vastapäätä oleva oli auki iltapäivisin ja tuo toinen aamupäivisin. Kirjoja tuntuu nyt olevan kummassakin normaali määrä.

[Jyrki Vainio]

Oudoista divareista minun pitää mainita se ensimmäinen, jossa minä koskaan kävin. Se sijaitsee Turussa Brahenkadulla. Olen käynyt siellä pian 20 vuotta ja koko sen ajan on pysynyt täysin muuttumattomana sen erikoinen ominaispiirre: aina kun siellä käy, liikettä pitävät rouvat (nyt jo toisessa polvessa?) puoliääneen päivittelevät ja taivastelevat maailman menoa.
"On se kyllä kauheaa, että..." "Oli aivan käsittämätöntä..." "Mitä sekin on olevinaan, että..." "Kyllä tuommoisesta nyt pitäisi..." "On se hirveää..."
Aina. Koko ajan. Välillä tulee sarkastisia naurahduksia. Uusia kauhujuttuja odotetaan oikein vesi kielellä: hiljattain kun kävin, nuorempi myyjä aloitti kertomaan: "Kerroinko minä siitä, kun..." ja vanhempi siitä oikein valpastui ja sanoi innoissaan: "Nonni!"
Niin että kyllä tämä antikvaarinen ala kerää erikoisia tapauksia ihan ikään ja sukupuoleen katsomatta...

[Petteri Oja]

Turun Brahenkadun divari on myös siitä karmea paikka, että siellä merkitään hinnat kuulakärkikynällä suoraan lehtiin! Ei nyt ihan keräilykamaan mutta kaikkeen muuhun.