Tex Willerin suuralbumeista

[Mr. Font]

Pakko myöntää että pidin : )
Jos aloitetaan vaikka siitä tärkeästä tekijästä, joka on aina Texissä kulmakivenä ollut, eli hyvästä piirroksesta. Tässäkin albumissa, todella hienoa, kaikki plussat vaan herra Filippuccille. Kansikuvasta alkaen mahtavaa työtä. Hienoja maisemia ja yksityiskohtaista jälkeä. Tyyli toi mieleeni lähinnä Letterin vähäsen. En juurikaan keksi piirroksesta moitittavaa. En tiedä, ehkä odotukset olivat hieman liian korkealla Jannen ylistyksen myötä Tarina oli hyvä. Eka istumaltahan se meni, ja pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun, ja tarjosi muutaman yllätyksenkin, eikä ollut liian yksinkertainen, vaikkei myöskään monimutkainen. Kyllä D'Antonio tarinoita osaa kirjoittaa. Kokonaisuudessaan erinomaista työtä molemmilta, Ginolta ja Luciolta. Tällaista lukee mielellään. Ei ehkä mikään vuosikymmenen paras, mutta kuitenkin varmasti ainakin tämän vuoden Texeistä ihan sinne kärkipäähän.

[mkivimaki]

(On tosin yksi käännösasia, josta kitisen sitten myöhemmin.)

En nyt muista joko tuosta kitisit, mutta mitä tarkoitit tuolla? 

[AapoK]

Olen tässä aloitellut Arizona liekeissä-suuralpparia. De la Fuente on kyllä mainio piirtäjä, tykkään tyylistä. Vanhojen Korkkarien sivuilta herran tarinat ovat tulleet hieman tutuiksi ja kiinnostaisi kyllä etsiä käsiinsä niitä muita hänen piirtämiään sarjoja.

Rämejahdista pidin myös,Filippuccin luontokuvaukset vakuuttivat runsaudellaan ja yksityiskohdillaan sekä tarina rullasi kiitettävästi. Erikoismaininta komeasta kannesta ja sen värimaailmasta.

[Mosabacka]

En nyt muista joko tuosta kitisit, mutta mitä tarkoitit tuolla? 

Asiasta käytiin jossain toisessa ketjussa keskustelua, mutta kyse oli siitä, että Nyman käänsi "ne" tai "se", kun olisi pitänyt käyttää kirjakielisiä ilmaisuja "he" tai "hän". Tähän oli joku muukin kiinnittänyt huomiota. Mutta ei tästä sen enempää.

[AapoK]

Orjakauppiaat luettu. Manfred Sommerin kuvitus oli hienoa ja tarina suht menevä, vaikka ei loppujen lopuksi mikään kovin suureleinen ollutkaan. Albumi tuoksui yllättävän hyvälle kukkaistuoksulle, ehkä sen oli lainannut joku paremman sukupuolen edustaja aikaisemmin.

[Czaba]

Mies Atlantasta oli saapunut kaupan hyllylle. Nyt saa ihailla Bernetin jälkeä albumikoossa.

[AlkoTanko]

Kyllä, Bernetin kuvitus toimii paremmin isolla paperilla, vaikkei tyyli ihan sovikaan Tex Willeriin. Tarina itsessään on näitä tyypillisimpiä tusinajuttuja joista ei jää käteen juuri mitään.

[Janne]

Taannoin oli juttua söpöimmästä Tex-typykästä. Kyllä Bernetin loihtima Lola Dixieland kiilaa aika kärkeen, vaikka on ehkä aavistuksen yliampuva (varsinkin ensimmäisissä kuvissaan). Muistaakseni joissakin uusissa, Bernetin piirtämissä Jonah Hex -seikkailuissa joku typykkä oli tismalleen Lolan näköinen...

[Dennis]

Joo pakkoa sanoa, ettei oikein iskenyt, ekaa kertaa muuten näissä Tex-extrajulkaisuissa kun tuli tämä vastaan. Tarina oli keskinkertainen ja Bernetin jälki ei vakuuttanut, mutta toisaalta Tex on aina Tex, ehkä tämä kristalisoituu ajan myötä.

[Teukka]

Ugh!
Tismalleen samaa mieltä edellisen kanssa.
En kyllä tajunnut, miksi tämä jo julkaistu tarina nähtiin suuralbumin arvoiseksi.
Tuon tason tuherruksille olisi riittänyt ihan se normi-Texissä julkaisu (sekin on vähän kyseenalaista), mutta isossa koossa tuo näytti vielä kamalammalta.
Eikä se tarinakaan kyllä mikään kuolematon klassikko ole.

Toisaalta, eihän sitä ollut mikään pakko ostaa. Nappasin vain huoltoasemalta matkalukemista kiireessä mukaan ja pettymys oli hetken kuluttua valtaisa, kun huomasin minkä uudelleenjulkaistun kyhäelmän olin ostanut.
Ehkä saan sen vielä kaupattua jollekin hölmölle

[Janne]

En kyllä tajunnut, miksi tämä jo julkaistu tarina nähtiin suuralbumin arvoiseksi.

Monta kertaahan se on sanottu, mutta sanotaan taas; 90-luvulla toimitus upotti perussarjaan useita Italiassa alunperin albumikoossa julkaistuja tarinoita. Tämä on yksi sellainen tarina. Nyt Tex-toimituksella on kunnianhimoinen tavoite julkaista nämä tarinat uudelleen siinä koossa kuin ne oli tarkoitus julkaista. Muistaakseni yksi tarina vielä uusitaan, sitten on urakka valmis. Moni moittii, mutta minä kiitän! Kiitän senkin vuoksi, että näiden uusintojen ansiosta saadaan vuodessa kaksi suuralbumia yhden sijaan.

[AlkoTanko]

Vielä tästä uusimmasta albumista, en ymmärrä miksei Nizzi tarttunut tavallista aarrejahtia huomattavasti kiinnostavampaan ideaansa, eli Pohjoisen hallinnon haluun vaientaa ikävät äänet jotka muistuttavat sodan aikaisista rikoksistaan siviilejä kohtaan? Tähän mennessä Willerissä on vain näytetty etelävaltojen sotilaiden julmuuksia, mutta Unioni on lähes poikkeuksetta ollut se "sankarillinen" osapuoli. Tästä aiheesta olisi saatu varsin ajatuksia sisältävää materiaalia irti, mutta oliko liian polttava Bonellille? Melkein tekisi mieli itse kirjoittaa siitä Tex-tarina, tuleeko kukaan kimppaan.

[Hannu]

Tämä on nyt vähän off-topic, mutta kiinnostaisi tietää mikä siellä pohjoisen unionissa AlkoTankoa niin polttelee, jos saa kysyä?

[AlkoTanko]

Tämä on nyt vähän off-topic, mutta kiinnostaisi tietää mikä siellä pohjoisen unionissa AlkoTankoa niin polttelee, jos saa kysyä?

Ei tietääkseni mikään. Ajattelin vain lukijana että tuosta aiheesta olisi saanut kiintoisamman tarinan kuin tylsästä aarrejahdista, Nizzinhän onnistuneimmasta päästä olevat tarinat (Salaliitto Custeria Vastaan, Lincolnin Surmaajat) ovat molemmat poliittisempia piirteitä omaavia kertomuksia.

[Mosabacka]

Vielä tästä uusimmasta albumista, en ymmärrä miksei Nizzi tarttunut tavallista aarrejahtia huomattavasti kiinnostavampaan ideaansa, eli Pohjoisen hallinnon haluun vaientaa ikävät äänet jotka muistuttavat sodan aikaisista rikoksistaan siviilejä kohtaan? Tähän mennessä Willerissä on vain näytetty etelävaltojen sotilaiden julmuuksia, mutta Unioni on lähes poikkeuksetta ollut se "sankarillinen" osapuoli.

Tex Willerissä on ollut sisällissodasta kertovia tai siihen liittyviä tarinoita vähäisesti. Uskoisin, että tämä on tietoinen valinta, vaikka piakkoin ilmestyykin tarina, jossa tapaamme taas kaljupäisen Dick-herrasmiehen. Ehkä Texiä ei haluta sitoa historiallisiin yksityiskohtiin ja tosiseikkoihin, joihin väkisin joutuu jos tarina sijoittuu sisällissotaan. Ei sillä, etteikö minua kiinnostaisi myös sisällissotaan liittyvät tarinat ja etenkin kaikkien vääryyksien ja konnuuksien paljastaminen.

Onneksi on Blueberry sitä varten.