Pelkäsin, että tulossa on pahempaa loanheittoa (koska kirjoittaja ei ole näillä palstoilla ilmoittautunut intomieliseksi Tex-fanittajaksi), mutta eipä kai tarvetta ollut, koska tarina on oikeasti laadukas.
Jos sillä on merkitystä, olen tainnut joskus kertoa taustastani sen verran, että aikanaan omistin kaikki Texit 1970-luvun alusta 1990-luvun vaihteeseen. Vieläkin kaduttaa niiden vieminen pois ja olen usein joutunut vastustamaan kiusausta aloittaa keräily. Toisaalta nykyisin keräileminen on enää yksin kustannuskysymys, mikä hieman laimentaa vanhan divareitten koluajan intoa. Muistelen, että 1970-luvun puolivälin keräileminen kävi vuosien harrastuksesta silloin joskus 1980-luvulla.
Sittemmin olen tyytynyt pääosin lukemaan Suuralbumit ja Maxit, mutta saattaapa vakiolehtiäkin tarttua kouraan. Texin suosion vakaata nousua olen seurannut tyytyväisenä.
Mikäli olisin kirjoittanut arvostelun willeristeille, se olisi painottanut eri asioita, mutta pyrin huomioimaan satunnaisetkin lukijat. Siksi summasin alussa suuralbumeiden taustaa ja korostin perinteiden vaalimista ym. Texiin kuuluvaa perusaineistoa. Lopussa vielä tuli esiin perussuhtautumiseni Texiin: kyse ei ole järin haastavasta materiaalista, mutta viihteenä Tex toimii aina. Kesälukemistona Texiä ei ylitä mikään.
Suuresta junaryöstöstä pidin kovasti. Koska Nizzin kerronta on asettunut jokseenkin tasaisen verkkaiseksi, intiaanikysymysten kaltaiset laajat aiheet saavat hieman epätyydyttävän käsittelyn, kun sivut eivät riitä.
Nizzi hallitsee mielestäni eritoten pienimuotoiset perustarinat, parhaimpiin hän lisää vivahteen lisämaustetta, joka antaa kummasti pontta kokonaisuudelle. Suuralbumeista tällaisia ovat tietenkin erityisesti Aavikon saalistajat ja Viimeinen kapinallinen. Aina ei tarvita karjaparoneja tai intiaanikahakoita, kiinnostavan tarinan voi koota yksinkertaisista aineksista. Lopulta sellaisen toimimaan saaminen on jo taito sinänsä ja sellaisena arvonsa ansaitseva.
Olen toki huomioinut jo aiemmin, että pidän keskimääräistä Texin lukijaa enemmän juuri Ortizin kuvituksesta, siksi esitin syyt erityisen huolellisesti arvostelussa esiin. Taitavia kuvittajia vakiomiehistöstäkin löytyy ja suuralbumeissa esiintyy erityisen taitavia vierailevia tähtiä.
Mitä arvostelemiseen ylipäänsä tulee, loka lentää raskaalla kädellä, mikäli tekijöillä ei ole homma hallussa. Keskimäärin Tex-tarinat ovat niin vakiintuneita, etten oikein osaa kuvitella millainen yhdistelmä saisi karvat oikein pahasti pystyyn. Epätyypilliset Tex-tarinat eivät kuitenkaan enää maistu samalta kuin parikymmentä vuotta sitten.
Nizzin kerrontaan liittyvät osin negatiivisetkin kommentit olivat omissa kirjoissani kohteen normikäsittelyä, jossa onnistumiset ja epäonnistumiset tuodaan sievistelemättä esiin. En ole tähänkään asti siloitellut mielipiteitäni, mitä nyt olen pyrkinyt kehittämään itseäni sen suhteen, että pyrin entistä paremmin tuomaan hyvätkin puolet esille, etteivät negatiiviset osuudet saisi ylivaltaa ellei niin ole tarkoitus. Minun on kuitenkin edelleen vaikea arvioida, milloin teksteistäni jää positiivinen, milloin negatiivinen perusmaku. Tässä tavoitteena oli positiivinen.
Muilta osin suuralbumit ovat myös formaattina vakiokamaa, eikä heilahtelua juuri esiinny. Niinpä niistäkään ei ole normaalisti sanottavaa, mitä nyt Arizona liekeissä nyppi, kun oikoluku oli pettänyt niin pahasti, että kirjoitusvirheet vain vilisivät. Suuren junaryöstön osalta ehkä voisin mainita, että vierastin sanan "gambler" kääntämättä jättämistä, mutta niinpä myös "peluri" esiintyi puhekuplissa, joten asia ei juuri häirinnytkään.
Arvostelun kuvitus oli hyvin valittu, ei tosiaankaan mitään valittamista.
Korvasin nyt tekstiä jaksottavat väliotsikot (tai kolme tähteä tms.) samankokoisilla, samaan kohtaan asemoiduilla kuvilla. Efekti ei ollut sellainen, mitä ajoin takaa, mutta kuvat tulevat tapahtumajärjestyksessä ja ne on valittu hieman tekstiä mukaillen - joskaan ei seuraten - siten, että ensimmäinen on esimerkki tunnelmoinnista, toisessa esiintyy ihmisiä ja kolmantena tulee maisemakuva. Viimeisessä on sitten pikkukuva sankareista satunnaisille lukijoille. Skannaus ei onnistunut kovin hyvin, erityisesti tuo pikkukuva meni pieleen, mutten huomannut sitä aiemmin, kun skannasin sivun rutiinilla useamman kerran.
