Ja luettu. Odotukseni olivat etukäteen korkealla ja en onneksi odotusteni kanssa pettynyt. Mastantuono oli tuttu jo Magico Vennosta, mutta tyyli siinä, vaikka Villiin länteen sijoittuukin, oli aavistuksen synkempää. En olisi välttämättä tunnistanut samaksi tekijäksi. Hänen tyylinsä oli kerrassaan upeaa, mahtavaa! Ei voisi olla parempaa!
Nizzin teksti sen sijaan ei yltänyt ihan kultakanjonin tasolle. Varsinkin alussa oli hitusen liikaan puhetta ja rahtusen liian vähän toimintaa. Tuppasi haukotuttamaan! Vaan ensimmäisen n. 60-70 sivun jälkeen vauhti tempaisi mukaansa, enkä olisi malttanut lopettaa lukemista. Kiitettävän puolella ja reilusti!
Kiitoksia myös Askolle huolekkaasta toimittamisesta ja Rennelle mahtavasta käännöksestä, joka oli varovaista kuin piikkisian lempiminen
.
EDIT. Tarinassa oli ainakin kaksi poikkeavaa juttua. Ensinnäkin siinä puhuttiin selkeästi naisten raiskaamisesta. Ennen, jos on ollut siihen viittaava tilanne, tuota sanaa on varottu visusti käyttämättä. Toinen juttu oli se, että Manitaryn heilan rinta vilahtaa melko selkeästi, vaikka ihan nänniä ei näykään. Taitaa olla Mastantuono Bonellin suosikkipoika, kun on tuollainen päästetty tapahtumaan.
Yhden yön nukuttuani olen myös sitä mieltä, että tarina oli hiukan liian suoraviivainen. Eli tilanne selvitetään Texille ja kumppaneille. Tehdään toimintasuunnitelma ja suunnitelma toteutetaan. Pientä lisäkoukkua olisin kaivannut. Mutta silti tarina oli kiitettävän hyvä.
