Ihan DuckTales-lehdestä tässä siis puhuttiin. Englannin kielisellä nimellä halutaan ehkäpä erottautua vanhoista Ankronikka albumeista ja korostaa sitä, että tässä tuodaan nyt jotain uuden uutukaista saatavillemme.
Roope-setä on ollut sellainen lehti, mikä jäi taannoin niin pahasti taskarin varjoon, että sen julkaiseminen lopetettiin muissa maissa vuosituhannen vaihteessa. Suomi on ollut siitä asti poikkeus näihin päiviin asti. Lehteä on uudistettu siitä lähtien, välillä hyvään ja välillä vähän vähemmän hyvään suuntaan.
Uusi suurempi koko ja sen mukana tullut korkeampi hinta aiheuttivat aikanaan närää, mutta pian kaikki unohtivat ne ja uutukainen Roope-setä sai kosolti kiitosta. Nyt sillä oli suurempi mahdollisuus erottua taskareista ja nousta niiden rinnalle tuoden vihdoin jotain uutta mukanaan. Sisällöltään Roope on silti ollut taskarin kanssa melko samaa kastia. Joo, pienempi sivumäärä mahdollisti sisällyttää lehteen ainoastaan murto-osan niistä tarinamääristä mihin taskarissa oltiin jo vuosia totuttu. Välillä lehti oli täynnä huonoja tarinoita, välillä taas todella hyviä. Hyvistä tarinoista koostetut lehdet jäivät helpommin mieleen kokonaisuutena, kuin paksut ja laadulliselta sisällöltään ailahtelevat taskarit lisäksi kiinnostavat artikkelit olivat parhaimmillaan oikein nautittavaa luettavaa.
Vuoden 2015 mukana tuomat Platinanumerot olivat mitä mainioin piristysruiske jälleen hieman kulahtaneelta tuntuvalle lehdelle. Valitettavasti julkaisutahdin tipahdettua kahdestatoista kymmeneen, neljä piirtäjäteemaista Platinanumeroa vuodessa vei ehkä sittenkin liian suuren siivun Roope-sedän vuosikerrasta. Rivilukija saattoi hyvinkin ajatella lehden ilmestyvän enää kuusi kertaa vuodessa kun oudot ja tylsästi yhteen (mahdollisesti jopa vieraaseen) piirtäjään keskittyvät platinat tuntuivat kuin omalta julkaisultaan. Eihän se ollut enää se tuttu ja turvallinen, monipuolinen Roope-setä-lehti.
Ehkä Platinanumerot olivat lopulta viimeinen isku pitkäikäiselle lehdelle jonka 40 vuotista taivalta olisimme päässeet ensi vuonna juhlistamaan ellei lehdelle olisi käynyt niin kuin sille nyt kävi.
Ehkä Roope-setä-lehden tekohengittäminen on hyvä lopettaa ja antaa tilaa uusille julkaisuille, mitkä eivät ole sidoksissa yhteen hahmoon. Viime vuosina tuntui välillä siltä, että Roope-setä on omassa lehdessään jäänyt toissijaiseksi, kaikenmaailman tarinasarjojen kiilatessa edelle. Jokaisessa perusnumerossa ilmestyvät tarinasarjat alkoivat olla rasite lehdelle.
Uuden julkaisun myötä on lupa valita tarinoita vapaammin kun lehden teema ei pyöri enää vain yhden hahmon ympärillä. Toki DuckTales antaa odottaa Ankronikka aiheisia tarinoita, mutta kuten vanhassa ja myös uudessa TV-sarjassakin, tarinat eivät ole riippuvaisia vain yhdestä hahmosta. Siten toimituksella on jatkossa mahdollisuus julkaista vapaammin tarinoita, kuin mitä sillä oli Roope-setää tehdessä. Erityisesti Platinanumerot kärsivät välillä siitä, että Roope olisi pitänyt väkisin olla niissä mukana.
Toivottavasti myös Platinat löytävät tulevaisuudessa uuden elämän jossain muodossa. Disneysarjakuvan valikoima kaipaa tekijäkohtaisia kokoelmia, sillä moni mestari on vielä kokonaan vailla omaa teema-alppariaan Suomessa.
Ikävä uutinenhan tämä on kaikille Roope-sedän pitkä-aikaisille ja miksei uusillekin ystäville, mutta loppujen lopuksi luulenpa tämän olevan ennemminkin palvelus kuin pelkkä suuri menetys.
Nyt meille tarjotaan uutta alustaa, monipuolisemmalla sisällöllä mikä tulee ennakkotietojen mukaan olemaan sekoitus jotain ihan uutta ja jonkin verran tuttuja ja turvallista. Miksei sellaiselle voisi ainakin antaa mahdollisuutta?