Luin eilen uuden Taika-Jimin loppuun, ja nyt perään vielä Kvaakin arvostelunkin. Ensimmäisestä tarinasta olen arvostelun kanssa samaa mieltä. Juoni on liian simppeli ja Nardan rooli ohuen ohut, varsinkin kun naisen mukaan tuloa Afrikkaan pohjustettiin niin paljon tarinan alussa.
Samoin olen samaa kieltä siitä, että Ihmetietokone Koljatti oli tarinoista paras. Itse asiassa albumi parani tarina tarinalta kohti loppua.
Toisesta tarinasta löytyi pari pientä virhettä. Tiikereitä ei elä Afrikassa ja toisekseen Taika-Jim soitti tarinan alkupuolella puhelimella saaresta, josta aiemmin kerrottiin ettei sinne ole puhelinyhteyksiä. Noh, sattuuhan näitä. Eivätkä nuo millään tavalla lukuelämystäni haitanneet, osuivatpa vaan silmiin.
Mukava lukuelämys, jonka kansiakin olisi ollut huomattavasti mukavampi katsella jo vaaleamman pohjavärin turvin. Nyt etukansi oli kovin synkeä.