Itseäni kuitenkin aika usein ärsyttää (en voi sille mitään) sellaiset kommentit, joissa Parkeria nostetaan mollaamalla Texiä umpitylsäksi, väkivaltaiseksi, sadistiseksi ja ties miksi, joita mitään Parker ei tietysti ole. Tällaisia kannanottoja viljellään ilman mitään perusteita tai näyttöä.
Höh. Millaista "näyttöä" umpitylsyydestä muka voisi antaa? Sehän on puhtaasti makuasia. Tietysti voi huomauttaa, että Texin juonet ovat hyvin usein ennalta-arvattavia ja kaavamaisia, mutta voi joku niiden parissa silti viihtyä.
Mitä tulee väkivaltaisuuteen, niin herra paratkoon - Texissä tapetaan ja lyödään turpaan vähän väliä. Kävisikö se näytöstä? Kaunistelevan ja ihannoivan väkivaltakuvauksen
sadistisuus tai
höpönassuisuus ovat tietenkin katsojan silmässä. Itseäni Tex-tyylinen eskapistis-viihteellinen väkivalta tympäisee enemmän kuin kaunistelematon raakuus, mutta olisi kohtuutonta vaatia kaikkia lukijoita jakamaan tätä ajattelutapaa.
(Ajatus Texin sadistisuudesta liittyy ehkä siihen, että
tosimaailmassa Texin tavoin käyttäytyvä ihminen olisi patologinen ja tunne-elämältään kuollut omnipotenssifantasioiden riivaama fanaatikko. Jokainen päättäköön omalta osaltaan, kaipaako sarjakuvalta uskottavaa henkilökuvausta.)
Parkerista löydän väkivaltaan liittyviä moraliteetteja, joita Texistä en pysty löytämään, kuten en yhtikäs mitään muutakaan ns. taiteellista tai älyllistä tasoa. Sellaisten kaipaaminen on tietenkin oma asiani eikä kenenkään Tex-fanin ongelma. Samalla se myös selittää, miksi en itse ole Tex-fani.
Luen toki Texejä satunnaisesti. Usein se jää kesken liian pitkäveteisenä, mutta joskus huomaan hieman jopa nauttivani. Ovathan piirtäjät mainioita, juonet parhaimmillaan viihdyttäviä - harvoin tosin kovin sytyttäviä - ja seikkailujen ajoittaminen vieminen kaikken perinteisimmän western-miljöön ulkopuolelle on ihan virkistävää.