Tex Willer vs. Ken Parker

[vekka_of_savo]

Ja se suuralbumi on kaikkien aikojen heikon suoritus mitä Texin parissa on nähty piirrosjäljen osalta.

Höpsistä, esim. Kauhun laakson Magnus tai Paholaisen Eskardoonan Cossu ovat aivan järkyn jäykkää kamaa vain pari mainitakseni. Ymmärrän kyllä, että enemmän teollisenoloiseen sarjakuvajälkeen tottunut ei välttämättä puolestaan tykkää Milazzon ilmavasta hiukan Hugo Prattin mieleen tuovasta tyylittelystä.

Onhan toki Texillläkin ihan hyviä piirtäjiä ollut, oma suosikkini on luultavasti Ticci.

[The Spirit]

Olen joskus aikaisemmin sanonut, että minulle tärkeä elementti on ensiksi piirrostyö ja sen jälkeen vasta tarina.

Jaa, minusta taas tarina on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin kuvitus. Jos tarina on surkea niin sitä ei lue Erkkikään, mutta kehnonkin kuvituksen kanssa pystyy elämään. Joskus jopa nauttimaan siitä.

Esimerkiksi Spiegelmanin Maus on karusti piirretty, mutta se vain sopii aiheeseen paremmin kuin huolitellumpi (=parempi?) kuvitus. Lukiessa tulee fiilis, että tämähän on raapustettu jossakin keskitysleirillä. Kaikista parasta olisikin kun tarina ja kuvitus löisivät saumattomasti kättä yhteen. On järkevämpi arvioida kokonaisuutta kuin tarinaa ja kuvitusta erikseen.

Tämä ei varmaankaan ollut sopivin esimerkki tähän lännenaiheiseen ketjuun, mutta joka tapauksessa lännensarjakuviinkin mielestäni sopii hyvin karskimpi ja ei-niin-viimeistelty piirrostyyli (Ortiz parhaana esimerkkinä tällä hetkellä). Liika huolellisuus sikseen, kysehän on miesten sarjakuvasta.

[VilleM]

Täytyypä tässä vaiheessa, kun noita Parkereita on taas liuta julkaistu, tuoda julki suuri ihmetykseni siitä, miksi Tex Willer ja Ken Parker on ylipäätään rinnastettu, niin erilaisista sarjakuvista on kyse.

Olen aika lailla samaa mieltä kuin Hannu. En ole edes äänestänyt, koska moinen vastakkainasettelu tuntuu jotenkin turhalta. Molemmat ovat lemmon hyviä sarjoja, kumpikin omalla tavallaan. Parhaissa Texissä on hienoa suuren seikkailun tunne huumorilla, vauhdilla ja suoraviivaisella toiminnalla höystettynä, kun taas Parkerit ovat parhaimmillaan koskettavan humaaneja ja valtavirrasta poikkeavan omaperäisiä (esim. Adah ja Boston).

Eipä ole näille kahdelle sarjalle seitsemän vuoden aikana eroa saatu edes aikaan, kun äänestys on liki tasan. Tuli mieleen, että pitäisikö polkaista pystyyn uusi, vähemmän provosoiva polli, jossa saisi äänestää ja keskustella yleisesti mielestään parhaista lännensarjoista. Kannatusta? Mielipiteitä?

[The Spirit]

Joo en minäkään äänestänyt. Tuskinpa omalta kohdaltani äänestystä helpottaisi, jos listalla olisi mukana Blueberry, Jonah Hex ja Lucky Luke. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä, mutta niin erilaisia. Välillä on mukava lukea toista ja välillä toista, mutta mitään kestosuosikkia ei ole.

[Czaba]

Tuli mieleen, että pitäisikö polkaista pystyyn uusi, vähemmän provosoiva polli, jossa saisi äänestää ja keskustella yleisesti mielestään parhaista lännensarjoista. Kannatusta? Mielipiteitä?

Erittäin kannatettava ajatus. Ehkä olisi hyvä myös jos otsikossa pyydettäisiin äänestämään omaa suosikkia eikä esim. parasta, aiheuttaisi vähemmän sauhuamista turhasta.

[Tom.A.Hawk]

Ken Parker on piirretty liian "harsomaisesti", kyllä vanha kunnon Galeb on paras, vai onko hornan kekäleet näin?

[VilleM]

All right, pistetään tämä lukkoon. Pohdiskelua mm. Texin ja Kenin paremmuudesta voi jatkaa uudessa osoitteessa:

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12770.new.html#new

[Mosabacka]

Minun mielestäni Hannun ja tmielosen käymä keskustelu Ken Parkerin uusimmasta niteestä oli oikein hyvä. Ei sarjakuvista keskusteluun tarvita suinkaan tieteen käsitteitä. Jos Kvaakin etusivulle kirjoittavien pitäisi käyttää kirjallisuuden tai jonkun muun läheltä liippaavan tieteen kieltä ja käsitteitä, tulisi varsin vähän lukemista. En ollut edes ajatellut tarinassa olevan mahdollisuutta fiktioon, mutta kun luen joskus samaiset tarinat toiseen kertaan, onpahan ajateltavaa.

Ken Parkerin ja Tex Willerin vastakkaisuutta en ymmärrä. Tex ja Ken ovat samalla puolella, eivät toisiaan vastaan. Tex Willer oli kerran kavereineen Parkerissa ja yhteenottoa ei tullut. Corto Maltesekin auttoi Texiä piipahtaessaan ohimennen jossakin tarinassa. Ainakin sarjakuvissa siis sankarit pitävät yhtä. Eikö näin voi olla myös todellisuudessa? Itse pidän todella paljon molemmista sarjakuvista.

[Curtvile]

Ken Parkerin ja Tex Willerin vastakkaisuutta en ymmärrä. Tex ja Ken ovat samalla puolella, eivät toisiaan vastaan. Tex Willer oli kerran kavereineen Parkerissa ja yhteenottoa ei tullut. Corto Maltesekin auttoi Texiä piipahtaessaan ohimennen jossakin tarinassa. Ainakin sarjakuvissa siis sankarit pitävät yhtä. Eikö näin voi olla myös todellisuudessa? Itse pidän todella paljon molemmista sarjakuvista.

se on fanit, ei hahmot.

Lännengenreen sopii osaan ihmisiä ihan yhtä hyvin se "kumpi voittaisi Hulk tai Teräsmies?" tai kuten se toisaalla esitetään " Kumpi voittaisi Sasuke vai Belldandy?"
Bedepuolella ilmenee ihan sama kanssa.

Oman sankarin kanssa on se "meidän isä on vahvempi kuin teidän isä"

Olemme sosiaalinen laji mutta tärkeintähän on olla oikeassa.
Tai kuten eilen juniori asian korrektisti ilmaisi:
"Tiedätkö miksei ikinä netissä kannata lähteä kommenttisotaan?"
"No miksi?"
"Koska se on kuin paralympialaiset, vaikka voittaisitkin olet silti vammainen"

[Hannu]

Palaan tuohon Hannun ja Teron vuoropuheluun. Tässä uudessa pokkarissa sinua, Hannu, vaivasi seikkailujen yletön väkivalta. Mikä sitten muutoin, silloin kun Kenin seikkailu on vähemmän väkivaltainen, sinua vierastuttaa Parkerissa? Tuntuuko se vain hitaalta ja arkiselta Texiin verrattuna? Olet kyllä kirjoittanut tästä jossakin aiemmin.

Kiitos kysymästä! Olen sinnikkäästi yrittänyt päästä sisälle Ken Parkeriin; silloin aiemmin (oliko 70 vai 80 -luvulla) en niitä lainkaan lukenut. Tähän pyrkimykseen minua ovat siivittäneet ne useat kommentoijat, jotka Kvaakissa ovat ylistäneet Parkeria. Yrityksistä huolimatta en ole missään vaiheessa saavuttanut minkäänlaista ahaa-elämystä tai sellaista innostavaa lukukokemusta, joka laittaisi vesi kielellä odottamaan seuraavaa opusta. Parkerin lukeminen on ollut koko ajan jonkinlaista pakkopullaa, väkinäistä sellaista. Vä'lillä puuduttavan tylsää; välillä taas vastenmielistä kuten nyt uusimmassa. Tämä on minun subjektiivinen kokemukseni, enkä oikein ymmärrä jos tästä joku ottaa nokkiinsa. Minulle Parker ei vain ole kolahtanut.

Se että Parkeria ja Texiä asetellaan vastakkain, on - niinkuin Jannekin vähän aikaa sitten totesi - aika hedelmätöntä. Itseäni kuitenkin aika usein ärsyttää (en voi sille mitään) sellaiset kommentit, joissa Parkeria nostetaan mollaamalla Texiä umpitylsäksi, väkivaltaiseksi, sadistiseksi ja ties miksi, joita mitään Parker ei tietysti ole. Tällaisia kannanottoja viljellään ilman mitään perusteita tai näyttöä. No, tuossa Teron ja minun arvostelussa pyritmme välttämään tämän tyylisiä kommentteja, joten poistimme lähes kaikki keskusteluissamme vilahtaneet vertailut Texiin; kahta lukuunottamatta. Tuo jälkimmäinen on minun loppupuheenvuorossani, jossa yksinkertaisesti vain kuvaan omia fiilksiäni: luettuani uusimman Parkerin ekan kerran otin sen jälkeen käteeni uuden Tex-kronikan, ja tuolta se tuntui. Siis: minusta tuntui. Varmaan tähänkin jonkun mielestä on asiaankuuluvaa esittää kommentti, että kokemukseni oli väärä tai että on 68 000 - 0 eri mieltä. 
 

[CryingBlueRain]

Itseäni kuitenkin aika usein ärsyttää (en voi sille mitään) sellaiset kommentit, joissa Parkeria nostetaan mollaamalla Texiä umpitylsäksi, väkivaltaiseksi, sadistiseksi ja ties miksi, joita mitään Parker ei tietysti ole. Tällaisia kannanottoja viljellään ilman mitään perusteita tai näyttöä.

Höh. Millaista "näyttöä" umpitylsyydestä muka voisi antaa? Sehän on puhtaasti makuasia. Tietysti voi huomauttaa, että Texin juonet ovat hyvin usein ennalta-arvattavia ja kaavamaisia, mutta voi joku niiden parissa silti viihtyä.

Mitä tulee väkivaltaisuuteen, niin herra paratkoon - Texissä tapetaan ja lyödään turpaan vähän väliä. Kävisikö se näytöstä? Kaunistelevan ja ihannoivan väkivaltakuvauksen sadistisuus tai höpönassuisuus ovat tietenkin katsojan silmässä. Itseäni Tex-tyylinen eskapistis-viihteellinen väkivalta tympäisee enemmän kuin kaunistelematon raakuus, mutta olisi kohtuutonta vaatia kaikkia lukijoita jakamaan tätä ajattelutapaa.

(Ajatus Texin sadistisuudesta liittyy ehkä siihen, että tosimaailmassa Texin tavoin käyttäytyvä ihminen olisi patologinen ja tunne-elämältään kuollut omnipotenssifantasioiden riivaama fanaatikko. Jokainen päättäköön omalta osaltaan, kaipaako sarjakuvalta uskottavaa henkilökuvausta.)

Parkerista löydän väkivaltaan liittyviä moraliteetteja, joita Texistä en pysty löytämään, kuten en yhtikäs mitään muutakaan ns. taiteellista tai älyllistä tasoa. Sellaisten kaipaaminen on tietenkin oma asiani eikä kenenkään Tex-fanin ongelma. Samalla se myös selittää, miksi en itse ole Tex-fani.

Luen toki Texejä satunnaisesti. Usein se jää kesken liian pitkäveteisenä, mutta joskus huomaan hieman jopa nauttivani. Ovathan piirtäjät mainioita, juonet parhaimmillaan viihdyttäviä - harvoin tosin kovin sytyttäviä - ja seikkailujen ajoittaminen vieminen kaikken perinteisimmän western-miljöön ulkopuolelle on ihan virkistävää.

[Gothicus]

Se että Parkeria ja Texiä asetellaan vastakkain, on - niinkuin Jannekin vähän aikaa sitten totesi - aika hedelmätöntä.

Ei se oikein tehtynä hedelmätöntä ole. Aku Ankkaa ja Mikki Hiirtäkin voi halutessaan vertailla rakentavasti - ja niin on tehtykin - eikä asetelmassa pitäisi lähtökohtaisesti olla mitään arveluttavaa. Tietysti jotakuta saattaa harmittaa, jos se oma lemppari osoittautuu kritiikkinsä kaltaiseksi, mutta ei siitäkään loukkaantua pitäisi. Kill Your Darlings ja sitä rataa...

Edit. Hyvä teksti CryingBlueRainilta. Olen samaa mieltä kaikesta, paitsi että itse kyllä luen Texiä - mainituista Texiin liittyvistä ilmiöistä huolimatta - säännöllisesti.

[Hannu]

Höh. Millaista "näyttöä" umpitylsyydestä muka voisi antaa? Sehän on puhtaasti makuasia. Tietysti voi huomauttaa, että Texin juonet ovat hyvin usein ennalta-arvattavia ja kaavamaisia, mutta voi joku niiden parissa silti viihtyä.

Mitä tulee väkivaltaisuuteen, niin herra paratkoon - Texissä tapetaan ja lyödään turpaan vähän väliä. Kävisikö se näytöstä? Kaunistelevan ja ihannoivan väkivaltakuvauksen sadistisuus tai höpönassuisuus ovat tietenkin katsojan silmässä. Itseäni Tex-tyylinen eskapistis-viihteellinen väkivalta tympäisee enemmän kuin kaunistelematon raakuus, mutta olisi kohtuutonta vaatia kaikkia lukijoita jakamaan tätä ajattelutapaa.

Juuri tätä tarkoitin. "Texissä tapetaan ja lyödään turpaan vähän väliä." Kirjoittajan mielikuva asiasta.

Parkerista löydän kuitenkin väkivaltaan liittyviä moraliteetteja, joita Texistä en pysty löytämään, kuten en yhtikäs mitään muutakaan ns. taiteellista tai älyllistä tasoa. Sellaisten kaipaaminen on tietenkin oma asiani eikä kenenkään Tex-fanin ongelma. Samalla se myös selittää, miksi en itse ole Tex-fani.

Luen toki Texejä satunnaisesti. Usein se jää kesken liian pitkäveteisenä, mutta joskus huomaan hieman jopa nauttivani. Ovathan piirtäjät mainioita, juonet parhaimmillaan viihdyttäviä - harvoin tosin kovin sytyttäviä - ja seikkailujen ajoittaminen vieminen kaikken perinteisimmän western-miljöön ulkopuolelle on ihan virkistävää.

Taiteellisuus ja älyllinen taso? Veikkaan, että käsityksemme siitä, mikä edustaa "taiteellista ja älyllistä tasoa" noin ylipäätäänkin saattavat hieman poiketa toisistaan; en kuitenkaan ajattele, että omani olisi sen parempi kuin sinunkaan.   

[Gothicus]

"Texissä tapetaan ja lyödään turpaan vähän väliä." Kirjoittajan mielikuva asiasta.

No eikö uusimmassa Texissä jo ammuttu hengiltä puolentusinaa konnaa ja ensi numerossa tulee ruumiita varmasti toinen mokoma lisää?

[Lurker]

Aihe avattu uudestaan. Muistakaa Gentleman Jimin herrasmies -säännöt.