Ja nyt ryhdyn pilkunviilaajaksi (en pahuuttani, haluan vain tarkentaa alkuasetelmia niille jotka eivät sarjaa tunne).
Eli päähenkilö on vanhempansa menettänyt nuori tyttö, joka on asunut isoisänsä luona, kunnes lopulta päätyi tietyistä seurauksista väliaikaiseen ratkaisuun: teltta metsässä. Tietämättään hän kuitenkin asusti Sohman suvun tontilla. Asian paljastuessa hänelle selvisi että hänen luokkakaverinsa, koulun tyttöjen ûberfanituksen kohde, Yuki Sohma, asui tuolla metsässä vanhemman serkkunsa (Shigure) kanssa Sohman suvun omistamassa talossa. Pian selviää että talossa asuu vähän väliä kolmaskin suvun jäsen, impulsiivinen Kyo jolla on pakkomielle Yukin voittamiselle tappelussa. Kaiken tuoksinnassa Tohru pääsee vahingossa perille suvun kirouksesta, kuten iJusten kertoikin. Tapahtumien seurauksesta Tohru päätyy asuttamaan taloa heidän seurakseen kotitöitä vastaan näin väliaikaisesti. Siitä se sitten lähtee.
Tohru pääsee tutustumaan muihinkin suvun kirottuihin jotka näkyvät näin aluksi toinen toisensa jälkeen tulevan kylään oikein tapaamaan häntä. Tätä myötä hänelle selviää minkälaista eläinradan kirottujen elämä tosissaan on. Ja Tohrun tuntien (melkein kuin pyhimys) hän yrittää tehdä kaikkensa ollakseen avuksi, vaikka toisaalta kaikki tuossa suvussa eivät haluaisi sotkea tyttörukkaa tähän suruisaan sukuun. Samalla myös lukija pääsee pikkuhiljaa selville mikä tämä kirous oikeasti on, minkälaiset historiikit kullakin kirotulla on - ja kyllä Tohrun itsensäkin taustat tuodaan esille, samoin hänen ystäviensäkin. Mitä pidemmälle mennään, sitä epätoivoisemmaksi ja monimutkaisemmaksi hahmojen tilanteet päätyvät että ei voi kuin onnitella, jos sarjan tekijä saa kaiken loogisesti ratkottua vielä joskus.
Herkkänä ihmisenä sarja pistää itkemään ja ymmärtämään miltä kustakin hahmosta tuntuu milloinkin. Huumori tuntuu vain jo pikkuhiljaa katoavan sarjasta kokonaan.
~
Fruits Basket on itselleni tuttu kohta kahden vuoden ajalta - ja tällä hetkellä odotellaan kärsimättömänä sarjan kahdettatoista osaa (13.12, toivon mukaan) kun julkaisuvälit ovat nyt syksyllä venähtäneet ja kolmattatoista osaakin povataan Tokyopopin saitin mukaan vasta huhtikuulle. Japaneissa puolestaan ollaan menossa 18. kirjassa. Animen tapahtumat ylsivät vain sinne kuudennen ja kahdeksannen kirjan rajamaille (eri tapahtumajärjestyksiä).
Itse sanoisin että sarjan tarina alkaa purkautua niin moneen suuntaan että löytääköhän se enää sitä kultaista keskitietä. Anime tuntui keskittyvän enimmäkseen Kyohon, kissaan, kun taasen mangassa näyttää siltä että tekijä on päättänyt käydä kunkin eläinrataa edustavan henkilön (plus kourallisen muita) yhtä syvältä lävitse - ja syvemmältä. Välillä pyörryttää jo kun jokin vähäpätöinen sivuhahmo, millä ei olettaisi olevan mitään tekemistä kirotun suvun jäsenten kanssa, vedetäänkin 100+ sivun ajaksi valokeilaan ja sidotaan tekemisiin näiden kanssa. Minut ne ratkaisut yllättävät joskus täysin ja joskus ärsyttävätkin.
Ja mitä niihin hahmoihin nyt yleensä ottaen tulee, ne vain jaksavat allekirjoittanutta kiinnostaa yhä ja yhä. Vaan olen niin häiriintynyt ihminen että kaikista vähiten tämä pääkolmikko, Tohru, Yuki ja kyo, jaksaa kiinnostaa. Suurin kiinnostus kohdistuu tällä hetkellä Katsuyaan (Tohrun edesmennyt isä), Akitoon (suvun päämies), Hatoriin (lohikäärme) ja tämän naissuhteisiin, hevoseen ja kukkoon. Kahden viimeisen nimet jätin paljastamatta, koska he ovat suht uusia hahmoja - siksi kai janoankin heistä lisää tietoa.
Tarinan haarautuminen alkaa mielestäni jo karata melkeinpä käsistä, mutta silti luen. Minua jaksaa yhä kiinnostaa mitä uutta hahmoista ja näiden suhteista ilmenee. Ja yhä moni kysymys vaivaa päätäni - ja eritoten se miten sarja joskus aiotaan päättää. Joskus tosin kun alan pohtimaan vaihtoehtoja, ja lopulta turhaudun, tekee mieli yksinkertaisesti vain heittää atomipommi tapahtumien keskipisteeseen ja sillä selvä, ei tarvitsisi päätään vaivata. Kenties vain parempi olla ajattelematta, tekijä kuitenkin nakkaa jossain välissä kapuloita rattaisiin jollain uudella paljastuksella joka tuhoaisi aavistelut. Jos tarina jatkuu sinne asti kun Tohru, Yuki ja Kyo pääsevät lukion lävitse (kolmas lukuvuosi lähestyy jo) niin jonkinlaista klimaksia voisi niille tienoille aavistella. Mutta sarja jaksaa kuitenkin yllättää itseäni sen verran että en ihmettelisi tapahtuisi mitä tapahtuisi enää tässä pisteessä.
Eräs tuttuni vieläpä sanoi ettei pidä shoujo-sarjoista yleensä koska niistä näkee melkein aina heti alusta kenen kanssa päähenkilö päätyy yhteen jos on päätyvinään. Mutta Furuban kohdalla hän jaksoi yhä olla kiinnostunut, koska Tohrusta ei ainakaan tähän mennessä ole voinut sanoa että onko se oikea Kyo, Yuki, joku muu vai ei kukaan. Tässä hän mielestäni oli aivan oikeassa, ratkaisua odotan itsekin - jos sellaista koskaan lukijoille tarjotaan. Itse pelkään niitä faneja, jotka haluavat kivenkovaan parittaa Tohrun joko Kyon tai Yukin kanssa ja kilpakosijaa vihataan sitten hahmona.
Tarina on kuitenkin mielestäni punoutunut niin ettei voisi suoraan sanoa "Tohru ja Kyo kuuluvat yhteen" tai sitten Tohru-Yuki. No, kenties animen perusteella, muttei mangan. Animesta oli siinä määrin jätetty pois pieniä seikkoja (jotka paisuvat lopulta suuriksi mangassa) että parempi kai käsitellä animea ja mangaa eri tasoilla koska niitä eroja tosiaan löytyy.
Piirtojäljen taso laski mangassa tietyssä välissä, käsittääkseni koska piirtäjä rikkoi kätensä. Eikä ihmekkään.
Olen jo jonkin aikaa odotellut lisenssiuutisia että jokin Takayan vanhemmista lyhyistä sarjoista julkaistaisiin englanniksi, mutta mitään ei ole kuulunut ja saa nähdä että tuleeko koskaan kuulumaankaan. Kehtaavatkin vielä pistää tuolloin Tokyopopin versioon juttua ja luonnospätkiä noista sarjoista jos eivät aio julkaista.
.... miksi kirjoitin tällaisen romaanin? *tajuaa ja lähtee tekemään viimein muuta* Onnitteluni vain, jos joku jaksoi tämänkin lukea.
EDIT: Niin ja jos toistoa tiiliskivessäni ilmenee niin pistetään ne sen piikkiin että pyörin tätä kirjoitellessa muillakin foorumeilla ja ajatukset katkeilevat.
