Ainakin viimeisimmät Powerit ovat jääneet arvostelijalta lukematta.
Oikeassa olet, silmäilin kyseistä sarjaa nimittäin toisen pokkarin alkupuolelle.
Seuraan tyttösarjoja pääosin sen, mitä siskon hyllyssä ja kirjastossa sattuu olemaan. Pääosin olen kiinnostunut kuvailmaisusta ja ruutujaosta, sisällön osalta en oikein ole kohderyhmää. Uskon silti, että genrestä löytyy mielenkiintoistakin luettavaa, onhan Maison Ikkoku – sekin romanttiseksi komediaksi laskettava – edelleen suosikkisarjojani.
Aikanaan tyttömanga yhdessä korealaisten tekijöiden kanssa saivat minut epäilemään, että idässä on samantapainen ero sarjakuvailmaisussa kuin mitä länsimaisilla ja Hong Kong -elokuvilla. Myöhemmin olen luopunut tästä käsityksestä, kuvakerronnan selkeys näyttää olevan yleismaailmallista.
Fruits Basket on tästä elävä todiste, koska alkusivuillaan sitä on yhtä vaikea seurata kuin Tanemuran sarjoja, muutaman kymmenen sivun jälkeen ollaankin jo selvillä vesillä.
Vaikka mainitsin arvostelussa yksinkertaisuuden vuoksi tarinan selkiytyvän, todellisuudessa kuvakerronta ja ruutujako ovat ne mitkä todella selkiytyvät. Tarinassa sen sijaan on alussakin rauhallisuutta ja vastaavasti myöhemminkin räiskettä.
