Jysäys 3/05

[Rami Selin]

Ostettu, luettu ja koettu. Itselleni taitaa muodostua tästä etenpäin perinteeksi, etten lue enää kansikuvajuttuja. Liekehtivä Ruusu ja edeltävässä lehdessä ollut toinen paska tuotos ovat olleet lehden hyi-tämä-ei-ole-minulle-enkä-kyllä-muillekaan-suosittele-sarjakuvia. Mutta jos sillä saa lehden pidettyä hengissä, en valita.

No hyvä on, valitan nyt vielä vähän. Ei sitä mangamaista kamaa tarvitse joka piipusta ahtaa ulos. Sitä saa täältä pohjoisesta jo ihan riittävästi muutenkin. Eikö julkaistavaksi löytyisi muita laadukkaita (bishoujoilla ja-shouneneilla varustettuja, kun ne nyt ovat tietenkin pakollisia) vastaavia.

[tertsi]

Jospa kyseessä olikin valistunut täti joka oli huolestunut Sammy Dayn liioitellusta väkivallasta. Tai järkyttynyt kun Pol tappoi mehiläisparan. 

Ja Niilo Pielinen suorastaan yllytti laiskotteluun. Arveluttava roolimalli.

[kaltsu]

Rakas siskoni saa aikaiseksi samanlaista jälkeä jos hän joskus jotain suvaitsee piirtää.

Saanko siskosi yhteystiedot? Olen erittäin innokas joko tekemään hänelle käsikirjoituksia tai julkaisemaan hänen tuotantoaan mikäli hän on yhtä etevä käsikirjoittajanakin.

[ökpö]

Kutsukaa vaikka jälkeenjääneeksi mutta diggailin Vincent ja Van Goghia ihan kympillä, samoin Liekehtivää ruusua. Ja Alppien nero oli hauska. Muut jäi toistaseksi päivällispöydän ääressä lukematta kun eivät visuaalisen ilmeensä puolesta kiinnostaneet.

Muusta tulee lähinnä mieleen, että Sillagea ei mun puolesta tarttis julkaista enää ikinä...

Enimmäkseen olen tykkäillyt Jysäyksestä, monta kiintoisaa sarjaa on siinä jo ollut joista en olisi muuta kautta koskaan saanut tietää.

[tertsi]

 Non Stopin ekassa numerossa Niilo oli suorastaan yliaktiivinen.

Sammy Dayssä on väkivaltaisten kohtausten lisäksi myös ALASTON MIES, vain sanomalehti verhonaan. Kauheaa!

[Aura]

Muusta tulee lähinnä mieleen, että Sillagea ei mun puolesta tarttis julkaista enää ikinä...
Enimmäkseen olen tykkäillyt Jysäyksestä, monta kiintoisaa sarjaa on siinä jo ollut joista en olisi muuta kautta koskaan saanut tietää.

Sama täällä. Eikä kaikkia voi koskaan miellyttää.

Ja Liekehtivä Ruusu oli minustakin parempi kuin Sillage... Toisaalta vaikea sanoa kun se kakksonumeron juttu ei ollut edes ollut alkuperäisestä sarjakuvasta? Vierastan hieman "ylisiistiä" jälkeä, mutta väritys oli tosi huolellinen ja sitä rataa. Toivoisin silti, että tekijä saisi hahmoihin enemmän syvyyttä... sehän on yksi (shoujo) mangan parhaita puolia, että hahmojen ajatuksiin yms syvennytään ja niihin on lukijankin helpompi välittää siitä, mitä hahmoille tapahtuu. (Ja tuohan ei pidä paikkaansa kaiken mangan kohdalla.)  Pitäisi lukea tuo ensimmäinen osa vielä uudestaan siltä varalta, että en nyt muista jotain, mutta tuollainen olo siitä minulle jäi... Mangasta kannattaisi ottaa juuri noita vaikutteita, ei pelkkiä "ilme-kliseitä".

[Curtvile]

Sama täällä. Eikä kaikkia voi koskaan miellyttää.

Ja Liekehtivä Ruusu oli minustakin parempi kuin Sillage...

Makuja on monia. Näemmä. itse odottelen yhä tilattua lehteäni, Suomen posti osaa ja oivaltaa. On Jysäys jo silti luettu.
Itse en ymmärrä miten joku voi pitää liekehtivää ruusua parempana kuin Sillagea.
Toisaalta myydäänhän Barbara Cartlandiakin kuin häkää kirjallisuuden klassikoiden sijaan...
Hyvä silti että Jysäys jatkaa ennakkoluulottomasti julkaisuohjelmaansa. Ei sitä vain minulle tehdä. Muuten lehti ei kai sisältäisi kuin Hiltusta, Rauhalaa, Blacksadia, Corto-lyhäreitä ja Zombeja.

[ökpö]

Itse en ymmärrä miten joku voi pitää liekehtivää ruusua parempana kuin Sillagea.
Toisaalta myydäänhän Barbara Cartlandiakin kuin häkää kirjallisuuden klassikoiden sijaan...

Sillagen vertaaminen korkeakirjallisuuteen on verraten hupaisa ajatus... Itse näkisin molempien olevan hengeltään aika paljon lähempänä Barbara Cartlandia kuin mitään aidosti litterääriä. (Joo joo, tiedän kyllä että tuo oli tarkoitettu havainnollistavaksi kärjistykseksi, mutta rupesi silti naurattamaan.)

Itseäni ei viehättänyt Sillagessa oikeastaan mikään. Karkkiväritys (oletettavasti tietokoneella tehty?) aiheutti lähinnä päänsärkyä. Kaipa minua ei vain kiinnosta tuollainen futuristinen pyöreänvenytetty tyyli komediallisella juonella. Kun päähenkilökään ei jaksanut innostaa pusuhuulineen ja pyllyineen, niin aika tyhjäksi kokemus jäi. (Saa vapaasti myös epäillä, että minua ei kiinnosta lukea viihteellistä sarjakuvaa josta puuttuvat historiallinen konteksti, komeat miehet ja/tai peenikset.)

Liekehtivästä ruususta taas löytyi tekemisen iloa ja wanhan ajan seikkailullisuutta mikä viehätti itseäni kovasti. Jälkikään ei ollut yhtä muovista kuin Sillagessa.

[Curtvile]

Sillagen vertaaminen korkeakirjallisuuteen on verraten hupaisa ajatus... Itse näkisin molempien olevan hengeltään aika paljon lähempänä Barbara Cartlandia kuin mitään aidosti litterääriä. (Joo joo, tiedän kyllä että tuo oli tarkoitettu havainnollistavaksi kärjistykseksi, mutta rupesi silti naurattamaan.)

Itseäni ei viehättänyt Sillagessa oikeastaan mikään. Karkkiväritys (oletettavasti tietokoneella tehty?) aiheutti lähinnä päänsärkyä. Kaipa minua ei vain kiinnosta tuollainen futuristinen pyöreänvenytetty tyyli komediallisella juonella. Kun päähenkilökään ei jaksanut innostaa pusuhuulineen ja pyllyineen, niin aika tyhjäksi kokemus jäi. (Saa vapaasti myös epäillä, että minua ei kiinnosta lukea viihteellistä sarjakuvaa josta puuttuvat historiallinen konteksti, komeat miehet ja/tai peenikset.)

Liekehtivästä ruususta taas löytyi tekemisen iloa ja wanhan ajan seikkailullisuutta mikä viehätti itseäni kovasti. Jälkikään ei ollut yhtä muovista kuin Sillagessa.

Korkeakirjallisuutta ei ole, vain kirjallisuutta.  Totta pusuhuulia ja pyllyjä puskee monesta tuutista. Sillage/Wake ei kyllä taida montaa komeaa miestä sisältää.
Wanhan ajan seikkailullisuutta? Historiallista kontekstia? Kontekstia?? No, tuota... en sano mitään.
Toivottavasti jysäys jatkaa kuitenkin kaiken maailman sarjojen julkaisua. Korkeakulttuurista matalaotsaisuuteen.
Ehdotuksena toimituskunnalle, eurooppaa on ranskankielisen vaikutuspiirin ulkopuolella; Saksa, Italia, Ruotsi, Iso-Britannia, Irlanti.
Olkaa kiltit: yllättäkää ja provosoikaa.

[Antti Vainio]

Tämä numero ei osunut aivan meikäläisen makuun mutta mitäpä siitä, lehden linjaksi näyttää muodostuneen linjattomuus ja on tavallaan hienoa ettei etukäteen pysty kauheasti arvailemaan mitä seuraavaksi tarjotaan. Liekehtivää ruusua kehuttiin jonkinlaiseksi eurooppalaisen sarjakuvan ja mangan luovaksi synteesiksi mutta mulle tuli enemmän kyllä mieleen tylsämielinen trendiaallon harjalla ratsastaminen. Mutta kuten sanottu, odotan innolla seuraavaa numeroa

[kitteeläinen]

Eipä tullut tälle tilaajalle vielä tänäänkään.

No onpahan uusi Asterix luettavana.

[vesa saarinen]

Varsin viihdyttävä lehti tämäkin oli, mutta ei kyllä valitettavasti edellisen tasolle päässyt. Ehkä pieni pettymyskin - rima taisi olla jo turhan korkealla. Johtunee siitä, että kansijuttu nyt ei vaan miellyttänyt. Edelliset - myös Sillage - ovat maistuneet. Liekehtivä ruusu ei kyllä tosiaan ollut siitä mangasta juuri muuta napannut kuin ne isot silmät ja hassut efektit. Ilmankin olisi pärjännyt, olisi ehkä tullut vähemmän vaivaantunut olo.

[Matti Karjalainen]

Ostin Jysäyksen Anttilasta ja tykkäsin taas lukemastani, vaikka Blacksadin kaltaiset täysosumat jäivätkin tällä kertaa väliin. Voisi harkita sitä tilaamista.

Vincent ja Van Gogh oli uuden lehden parasta antia: sympaattinen, persoonallinen ja hauska sarjakuva. En tiedä juuri mitään taiteesta, mutta oli hauskaa bongailla tarinasta tunnettuja maalauksia.

Liekehtivä ruusu oli luettava, mutta ei mitenkään elämää suurempi tarina, jossa historiallisen seikkailuromaanin kliseet yhdistyivät mangan muotokieleen. Arturo Perez-Reverten "Miekkamestari" ja Alexandre Dumas tulivat jotenkin mieleen tuon lyhyen näytteen perusteella. Shojo-manga ei viime kädessä ole minun "teekuppini", piirrosjälki tuppasi ärsyttämään vähäsen. Sillagen tämä pesi kuitenkin.

Alppien nero täytti paikkansa. Sokrates ei ollut ihan Pienen / Ison Vampyyrin veroinen sfaritus, mutta kyllähän tätä jatkossa voisi lukea enemmänkin. Albumia en kyllä taitaisi ostaa.

Sivuhuomautus: Tikkurilan osuus oli aika erikoinen, sillä firma on lähinnä profiloitunut jääkiekko-otteluiden sponsorina, mutta en valita! Mitenkähän kaukana lähitulevaisuudessa odottaa päivä, jolloin uuden Ilkka Remeksen kirjan jokaisen sivun alareunassa lukee pienellä "Nokia - Connecting People"?

(Lisäys: voisiko jokaiselle Jysäyksen numerolle perustaa jatkossa oman ketjun, keskustelu on kuitenkin sen verran aktiivista?)

[Tuuk42]

Uusin Jysäys on luettu, lehteä oli lähikiskalla tuttuun tapaan taas kaksin kappaletta, joista minä ostin toisen pois pyörimästä.
Valitettavasti uusin numero oli jonkinmoinen pettymys. Missä on se vanha kunnon sillisalaatti Jysäys, johon on jo niin suuresti tykästynyt? Koska lähes kaikki jutut jäivät kesken, koko lehti meni tarinoita pohjustaessa, edes mitään kunnon cliffhangereita ei jäänyt roikkumaan ilmaan. Uusia sarjoja on toki mukava nähdä, mutta näitä pidempiä juttuja ei pitäisi olla näin paljoa yhdessä lehdessä, yhtä tai maksimissaan kahta pidempää juttua kenties samassa lehdessä.

Mitä lehden sisältöön noin muuten tulee, niin Jokke Eskimo tuossa edellä jo veikin ne kuvainnolliset jalat suustani.

[vesa saarinen]

jäänyt roikkumaan ilmaan. Uusia sarjoja on toki mukava nähdä, mutta näitä pidempiä juttuja ei pitäisi olla näin paljoa yhdessä lehdessä, yhtä tai maksimissaan kahta pidempää juttua kenties samassa lehdessä.

Minä kyllä yleisesti ottaen tykkään pidemmistä sarjoista ja siitä, että ei ole ihan muutaman sivun turauksia pelkästään. Pituudeltaan esim. Liekehtivä Ruusu oli sitä, mitä kovasti toivonkin näkeväni. Harmi vaan, että sisällöltään se ei sitten makuani vastannut, mutta varmasti sillekin ystävänsä löytyy.