Otto K... En pidä tästä, mitä olen sanomassa, mutta sanon nyt kuitenkin, koska selvästi olet tarmokas yrittämään paljon ja arvostan sitä. Toisaalta ajattelen, ettet voi kehittyä parempaan suuntaan, jos joku ei nyt anna kritiikkiä viimeisimmästä työstäsi. Ja minä haluan, että kehityt, koska olet lahjakas ja tuottelias sekä lukuisten muiden viestiesi perusteella varsin paljon näitä asioita tarkasti ajatteleva persoona. Minun käsitykseni mukaan. Yritä siis ottaa tämä viesti positiiviselta kannalta...
Ensimmäisessä versiossa suden anatomia oli sittenkin huomattavasti paremmin kohdallaan kuin tässä uudemmassa versiossa. Tämän uusimman työn kritisointi on kuitenkin vaikeaa, koska anatomisten virheiden/puutteiden korjailua on vaikea selittää sanallisesti. Tässä uusimmassa työssäsi näkyy ensimmäistä työtä vieläkin selvemmin se, että pää on eri kuvasta kuin ruumis. Pää tuntuu olevan vähän irrallaan ja toisaalta se on myös mittasuhteiltaan eri kokoinen, kuin vartalo edellyttää. Itse pää on kyllä oikein hyvin onnistunut. Minun mielestä paremmin kuin kaikkein ensimmäisimmässä inkkari ja susi työssäsi. Mutta pään istutus vartaloon ei sen sijaan ole tällä kertaa onnistunut yhtä hyvin. Lisäksi kokosuhde on väärä. Toisin sanoen, joko päätä pitää suurentaa hieman tai vartaloa pienentää.
Yksi ongelma vaikuttaisi olevan myös suden vartalon eri osien asettaminen perspektiiviin. Tosin kuvasi perspektiivi ja kuvakulma ei ole niitä helpoimpia. Etenkään nelijalkaisia eläimiä kuvattaessa. Suden vartalon anatomiset virheet pomppaavat tässä työssä erityisen selkeästi ainakin nisäkkäiden biologiaan ja petonisäkkäiden fysiologis-morfologiseen rakenteeseen syvemmin perehtyneen silmiin. Tuossa perspektiivissä tarkemmin tarkasteltuna monet suden tietyistä ruumiinjäsenten ja -osien yhtymäkohdista eivät liity saumattomasti omiin paikkoihinsa kuten pitäisi. Erityisen hyvin tämän huomaa niskan ja pään takaosan yhtymäkohdan seudulla. Katsopa tarkkaan. Jalkojen asento ja kulmat eivät kaikissa tapauksissa sovi eläimen kuvasta nähtävään painopisteen, ruumiinrakenteen ja maata koskettavien tukipintojen kanssa. Toisin sanoen olet varmastikin käyttänyt valokuvaa sudesta, jonka raviasento toki on sama kuin tuo tuossa kuvassa, mutta jokin jalkojen asennossa ja/tai kulmissa on ruumiin suuntaan ja painopisteeseen nähden väärä. Tätä on jotenkin todella vaikea selittää sanallisesti ja toisaalta, nähdäkseni itse ne kohdat, jotka todellisuudessa pitäisi tuossa työssä korjata, minun pitäisi itsekin kynän ja pyyhkärin kanssa kokeilemalla etsiä ruumiinosien viivoille täsmälliset ja oikeat uudet linjaukset. En siis osaisi sanoa sitä varmaankaan ensimmäisellä kerralla oikein. Sitä oikeaa viivaa pitäisi hakemalla hakea, kokeilun ja erehdyksen kautta. Se tulee vain kokeilemalla. En voi lähteä sanomaan, että kavenna tuota kohtaa, tee tuohon jyrkempi kaarre ja laita tuo kohta enemmän ulkonevaksi jne., koska en voi vain tätä kuvaa täältä käsin katsomalla etukäteen nähdä, miten sellainen muutos todellisuudessa vaikuttaa kokonaisuuteen. Menisikö se lopulta oikeampaan vai väärempään suuntaan.
Yksi hämäävä seikka saattaa olla myös se, että sutesi saattaa on piirroksessasi eri perspektiiviympäristössä kuin se alunperin oli käyttämässäsi mallissa. Myös sen viereen piirretty inkkari, joka mielestäni on nyt jotenkin elastisempi ja "vapautuneempi" kuin ensimmäisessä tekeleessä, saattaa hämätä mittasuhteita ja perspektiivilinjoja. Kaiken kaikkiaan tällä tavalla arvioiminen tuntuu minulle vaikealta, kehitys- ja parannusehdotuksista puhumattakaan! Pitäisi melkein realiajassa seisoa takanasi ja katsoa olkasi yli korjailuprosessia ja nyökkäillä ja pudistella päätä sen mukaan, miten kuvaa muutat...
Suosittelenkin ennemmin, että teet hetkisen (vaikka muutaman päivän tai jopa viikon), ihan luonnosmaisia skissejä luonnoslehtiöösi susista lukuisissa eri asennoissa ja eri tilanteissa. Kokeile nyt vaikka täyttää ensin tusinan verran sivuja. Ei kannata kiinnittää aluksi niin tarkasti huomiota mihinkään silmien, kuonojen, korvien, polkuanturoiden yms. tarkkojen kohtien kuvailuun, vaan keskity hetkeksi suuriin linjavetoihin. Yksityiskohdat ovat merkityksettömiä silloin, kun haetaan oikeita asentoja, oikeita mittasuhteita ja oikeita liikeratoja. Tee nopeita ja kevyitä luonnoksia. Tavoittele kokonaisuutta. Tavoittele oikeita asentoja, oikeata perusanatomiaa. Huomioi vartalonkierrot, jalkojen asennot, kiinnittymiskohdat, pään ja kaulan erilaiset liikeradat jne. Eri kuvakulmista ja perspektiivitasoista käsin myös. Kaiva esiin lajispesifistä luonnetta eläimiin. Luontevuutta ja ryhtiä asentoihin, luonnollisuutta liikkeisiin. Petoeläimet eivät koskaan ole jäykkiä liikeradoiltaan. Niissä täytyy ilmentyä voima, notkeus ja joustavuus, sulavuus, jäntevyys ja nopeus... kaikki samassa paketissa. Yritä saada kuviin enemmän suden ominaisuuksia muutenkin, kuin näköisyyden osalta. Lue susista, tutustu niihin. Mene Korkeasaareen tai lennä Ranualle katsomaan niitä tarhaoloissa. Ajattele niitä hetkisen herkeämättä. Pysähdy hetkeksi miettimään, millaisia eläimiä ne todellisuudessa ovat. Yritä hankkia käsiisi objektiivisempaa materiaalia. Sudesta liikkuu älyttömän paljon täyttä puppua ja uskomattoman paskaa populaari-infoa. Virheelliset asenteet ja ennakkoluulot istuvat useimmissa ihmisissä syvällä ja tiukassa...
Kuvasta pitäisi huokua susimaisuus, ne ominaisuudet ja piirteet, jotka sopivat juuri suden kaltaiseen otukseen. Juuri tämän takia eläin, jonka haluaa kuvata, on syytä tuntea syvemminkin. Sillä nyt ei ehkä ole väliä, jos käyttää tällaista kuvitusta kerran, mutta jos jokin sarja perustuu tämän otuksen ympärille, kuten esim. tämän yhden kvaakkilaisen Alainia-projektin tietyt kohdat (käsittääkseni) ja eläin toistuu ruudusta toiseen ja näyttelee suurta osaa tarinassa... silloin perehtyminen kannattaa. Sillä on nimittäin silloin niin suuri rooli tarinassa, että se huonosti toteutettuna vaarantaa koko jutun uskottavuuden. Tarzan ei olisi sarjakuvana mitään, jos sen piirtäjät eivät olisi osanneet mestarillisesti kuvata viidakon eläimiä ja kasvillisuutta uskottavasti. Erityisesti niitä, jotka olivat jatkuvasti Tarzanin kanssa tekemisissä... Huomionarvoinen seikka on myös se, että maailman parhaimmat eläinkuvittajat ovat itsekin eläintieteilijöitä, biologeja. He tuntevat kuvattavat kohteensa läpikotaisin. sisältä ulos ja päinvastoin. Ei jokaisen eläimiä sarjakuvaansa istuttavan tietenkään tarvitse biologi ollakaan, mutta hiemankin syvempi, vaikkakin ihan lyhytjaksoinenkin perehtyminen kuvattavaan kohteeseen auttaa luomaan uskottavampia hahmoja. Luulen, että Otto K on kyllä tätä työtä jo tehnytkin, Tutkinut susikuvia ja sellaista, mutta tämä tutkimusmatka kaipaisi vielä konkreettisesti kynälläkin suoritettuja tutkielmia isot pinot, ennen kuin eläimen rakenne sisältä ulos alkaa todella aueta...
Valokuvat eivät lopulta kerro paljoakaan, jos eläimen käyttäytymisestä eli etologiasta ja fyysisistä ominaisuuksista ei tiedä riittävästi. Kuva kun ei kerro, mitä tapahtui kuvaushetkeä edeltävänä tai seuraavana hetkenä. Esimerkinomaisesti voisi vaikka esittää, että suden luonnoton asento jossakin valokuvassa voi tarkoittaa vaikka sitä, että susi esim. kaatui seuraavan sekunnin kuluttua. Tätä kuva ei kerro, mutta niin saattoi hyvinkin tapahtua. Tätä ei maallikko välttämättä heti hoksaa ja voi mahdollisesti käyttää tällaista kuvaa kuvittaessaan nummella iloisesti kirmaavaa sutta, vaikkei asento ole sudelle mahdollinen ilman sitä seuraavaa kaatumista. Toinen hyvä esimerkki on vaikkapa saalistus- tai pakenemiskäyttäytyminen, joka antaa omat hienot vivahteensa asentoihin ja liikeratoihin. Asiaan uppoutunut susitutkija tietenkin huomaa kuvasta jo suden ilmiasun ja kuvan tapahtuman perusteella, mitä siinä oikeasti tapahtuu, mutta jos asiaan uppoutumaton kuvittaja käyttää tällaista kuvaa ja irrottaa suden alkuperäisestä kontekstistaan johonkin aivan toisenlaiseen tapahtumaan, se voi muuttaa koko kuvaa siten, että ristiriitaisuus pomppaa jopa maallikkotarkastelijan silmään. Toisin sanoen, maallikkokin saattaa silloin huomata, että kuvassa on jotain outoa ja väärin kuvattua. Ainoa ero kuvaa tarkastelevan asiantuntijan ja maallikon välillä tällaisessa tapauksessa onkin lähinnä se, että ensimmäinen tietää syyn, miksi se näyttää ristiriitaiselta ja jälkimmäinen näkee vain, että jokin mättää, mutta mikä...
Tämä ei Otto K ollut tarkoitettu lannistavaksi kommentiksi, vaan lähinnä ajatuksia päässäsi herättäväksi. Harjoitus tekee mestarin ja mitä enemmän piirrät ja tutkit, sen lähemmäksi ne alkavat mennä oikeaa totuutta. Ja se on hyvä että teet. Ei sitä muuten kehity. Piirrä vielä lisää ja esittele ihmeessä tuotoksesi. Minä lupaan hihkaista heti, kun uskallan sanoa, että se on nyt siinä. Siinä on susi joka ei sudemmaksi muutu, kuin hyppäämällä ulos paperista...
