Kirjoittaja Aihe: Luonnokset  (Luettu 614724 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Luonnokset
« Vastaus #135 : 09.04.2004 klo 01:21:28 »
Otto K... En pidä tästä, mitä olen sanomassa, mutta sanon nyt kuitenkin, koska selvästi olet tarmokas yrittämään paljon ja arvostan sitä. Toisaalta ajattelen, ettet voi kehittyä parempaan suuntaan, jos joku ei nyt anna kritiikkiä viimeisimmästä työstäsi. Ja minä haluan, että kehityt, koska olet lahjakas ja tuottelias sekä lukuisten muiden viestiesi perusteella varsin paljon näitä asioita tarkasti ajatteleva persoona. Minun käsitykseni mukaan. Yritä siis ottaa tämä viesti positiiviselta kannalta...

Ensimmäisessä versiossa suden anatomia oli sittenkin huomattavasti paremmin kohdallaan kuin tässä uudemmassa versiossa. Tämän uusimman työn kritisointi on kuitenkin vaikeaa, koska anatomisten virheiden/puutteiden korjailua on vaikea selittää sanallisesti. Tässä uusimmassa työssäsi näkyy ensimmäistä työtä vieläkin selvemmin se, että pää on eri kuvasta kuin ruumis. Pää tuntuu olevan vähän irrallaan ja toisaalta se on myös mittasuhteiltaan eri kokoinen, kuin vartalo edellyttää. Itse pää on kyllä oikein hyvin onnistunut. Minun mielestä paremmin kuin kaikkein ensimmäisimmässä inkkari ja susi työssäsi. Mutta pään istutus vartaloon ei sen sijaan ole tällä kertaa onnistunut yhtä hyvin. Lisäksi kokosuhde on väärä. Toisin sanoen, joko päätä pitää suurentaa hieman tai vartaloa pienentää.

Yksi ongelma vaikuttaisi olevan myös suden vartalon eri osien asettaminen perspektiiviin. Tosin kuvasi perspektiivi ja kuvakulma ei ole niitä helpoimpia. Etenkään nelijalkaisia eläimiä kuvattaessa. Suden vartalon anatomiset virheet pomppaavat tässä työssä erityisen selkeästi ainakin nisäkkäiden biologiaan ja petonisäkkäiden fysiologis-morfologiseen rakenteeseen syvemmin perehtyneen silmiin. Tuossa perspektiivissä tarkemmin tarkasteltuna monet suden tietyistä ruumiinjäsenten ja -osien yhtymäkohdista eivät liity saumattomasti omiin paikkoihinsa kuten pitäisi. Erityisen hyvin tämän huomaa niskan ja pään takaosan yhtymäkohdan seudulla. Katsopa tarkkaan. Jalkojen asento ja kulmat eivät kaikissa tapauksissa sovi eläimen kuvasta nähtävään painopisteen, ruumiinrakenteen ja maata koskettavien tukipintojen kanssa. Toisin sanoen olet varmastikin käyttänyt valokuvaa sudesta, jonka raviasento toki on sama kuin tuo tuossa kuvassa, mutta jokin jalkojen asennossa ja/tai kulmissa on ruumiin suuntaan ja painopisteeseen nähden väärä. Tätä on jotenkin todella vaikea selittää sanallisesti ja toisaalta, nähdäkseni itse ne kohdat, jotka todellisuudessa pitäisi tuossa työssä korjata, minun pitäisi itsekin kynän ja pyyhkärin kanssa kokeilemalla etsiä ruumiinosien viivoille täsmälliset ja oikeat uudet linjaukset. En siis osaisi sanoa sitä varmaankaan ensimmäisellä kerralla oikein. Sitä oikeaa viivaa pitäisi hakemalla hakea, kokeilun ja erehdyksen kautta. Se tulee vain kokeilemalla. En voi lähteä sanomaan, että kavenna tuota kohtaa, tee tuohon jyrkempi kaarre ja laita tuo kohta enemmän ulkonevaksi jne., koska en voi vain tätä kuvaa täältä käsin katsomalla etukäteen nähdä, miten sellainen muutos todellisuudessa vaikuttaa kokonaisuuteen. Menisikö se lopulta oikeampaan vai väärempään suuntaan.

Yksi hämäävä seikka saattaa olla myös se, että sutesi saattaa on piirroksessasi eri perspektiiviympäristössä kuin se alunperin oli käyttämässäsi mallissa. Myös sen viereen piirretty inkkari, joka mielestäni on nyt jotenkin elastisempi ja "vapautuneempi" kuin ensimmäisessä tekeleessä, saattaa hämätä mittasuhteita ja perspektiivilinjoja. Kaiken kaikkiaan tällä tavalla arvioiminen tuntuu minulle vaikealta, kehitys- ja parannusehdotuksista puhumattakaan! Pitäisi melkein realiajassa seisoa takanasi ja katsoa olkasi yli korjailuprosessia ja nyökkäillä ja pudistella päätä sen mukaan, miten kuvaa muutat...

Suosittelenkin ennemmin, että teet hetkisen (vaikka muutaman päivän tai jopa viikon), ihan luonnosmaisia skissejä luonnoslehtiöösi susista lukuisissa eri asennoissa ja eri tilanteissa. Kokeile nyt vaikka täyttää ensin tusinan verran sivuja. Ei kannata kiinnittää aluksi niin tarkasti huomiota mihinkään silmien, kuonojen, korvien, polkuanturoiden yms. tarkkojen kohtien kuvailuun, vaan keskity hetkeksi suuriin linjavetoihin. Yksityiskohdat ovat merkityksettömiä silloin, kun haetaan oikeita asentoja, oikeita mittasuhteita ja oikeita liikeratoja. Tee nopeita ja kevyitä luonnoksia. Tavoittele kokonaisuutta. Tavoittele oikeita asentoja, oikeata perusanatomiaa. Huomioi vartalonkierrot, jalkojen asennot, kiinnittymiskohdat, pään ja kaulan erilaiset liikeradat jne. Eri kuvakulmista ja perspektiivitasoista käsin myös. Kaiva esiin lajispesifistä luonnetta eläimiin. Luontevuutta ja ryhtiä asentoihin, luonnollisuutta liikkeisiin. Petoeläimet eivät koskaan ole jäykkiä liikeradoiltaan. Niissä täytyy ilmentyä voima, notkeus ja joustavuus, sulavuus, jäntevyys ja nopeus... kaikki samassa paketissa. Yritä saada kuviin enemmän suden ominaisuuksia muutenkin, kuin näköisyyden osalta. Lue susista, tutustu niihin. Mene Korkeasaareen tai lennä Ranualle katsomaan niitä tarhaoloissa. Ajattele niitä hetkisen herkeämättä. Pysähdy hetkeksi miettimään, millaisia eläimiä ne todellisuudessa ovat. Yritä hankkia käsiisi objektiivisempaa materiaalia. Sudesta liikkuu älyttömän paljon täyttä puppua ja uskomattoman paskaa populaari-infoa. Virheelliset asenteet ja ennakkoluulot istuvat useimmissa ihmisissä syvällä ja tiukassa...

Kuvasta pitäisi huokua susimaisuus, ne ominaisuudet ja piirteet, jotka sopivat juuri suden kaltaiseen otukseen. Juuri tämän takia eläin, jonka haluaa kuvata, on syytä tuntea syvemminkin. Sillä nyt ei ehkä ole väliä, jos käyttää tällaista kuvitusta kerran, mutta jos jokin sarja perustuu tämän otuksen ympärille, kuten esim. tämän yhden kvaakkilaisen Alainia-projektin tietyt kohdat (käsittääkseni) ja eläin toistuu ruudusta toiseen ja näyttelee suurta osaa tarinassa... silloin perehtyminen kannattaa. Sillä on nimittäin silloin niin suuri rooli tarinassa, että se huonosti toteutettuna vaarantaa koko jutun uskottavuuden. Tarzan ei olisi sarjakuvana mitään, jos sen piirtäjät eivät olisi osanneet mestarillisesti kuvata viidakon eläimiä ja kasvillisuutta uskottavasti. Erityisesti niitä, jotka olivat jatkuvasti Tarzanin kanssa tekemisissä... Huomionarvoinen seikka on myös se, että maailman parhaimmat eläinkuvittajat ovat itsekin eläintieteilijöitä, biologeja. He tuntevat kuvattavat kohteensa läpikotaisin. sisältä ulos ja päinvastoin. Ei jokaisen eläimiä sarjakuvaansa istuttavan tietenkään tarvitse biologi ollakaan, mutta hiemankin syvempi, vaikkakin ihan lyhytjaksoinenkin perehtyminen kuvattavaan kohteeseen auttaa luomaan uskottavampia hahmoja. Luulen, että Otto K on kyllä tätä työtä jo tehnytkin, Tutkinut susikuvia ja sellaista, mutta tämä tutkimusmatka kaipaisi vielä konkreettisesti kynälläkin suoritettuja tutkielmia isot pinot, ennen kuin eläimen rakenne sisältä ulos alkaa todella aueta...  

Valokuvat eivät lopulta kerro paljoakaan, jos eläimen käyttäytymisestä eli etologiasta ja fyysisistä ominaisuuksista ei tiedä riittävästi. Kuva kun ei kerro, mitä tapahtui kuvaushetkeä edeltävänä tai seuraavana hetkenä. Esimerkinomaisesti voisi vaikka esittää, että suden luonnoton asento jossakin valokuvassa voi tarkoittaa vaikka sitä, että susi esim. kaatui seuraavan sekunnin kuluttua. Tätä kuva ei kerro, mutta niin saattoi hyvinkin tapahtua. Tätä ei maallikko välttämättä heti hoksaa ja voi mahdollisesti käyttää tällaista kuvaa kuvittaessaan nummella iloisesti kirmaavaa sutta, vaikkei asento ole sudelle mahdollinen ilman sitä seuraavaa kaatumista. Toinen hyvä esimerkki on vaikkapa saalistus- tai pakenemiskäyttäytyminen, joka antaa omat hienot vivahteensa asentoihin ja liikeratoihin. Asiaan uppoutunut susitutkija tietenkin huomaa kuvasta jo suden ilmiasun ja kuvan tapahtuman perusteella, mitä siinä oikeasti tapahtuu, mutta jos asiaan uppoutumaton kuvittaja käyttää tällaista kuvaa ja irrottaa suden alkuperäisestä kontekstistaan johonkin aivan toisenlaiseen tapahtumaan, se voi muuttaa koko kuvaa siten, että ristiriitaisuus pomppaa jopa maallikkotarkastelijan silmään. Toisin sanoen, maallikkokin saattaa silloin huomata, että kuvassa on jotain outoa ja väärin kuvattua. Ainoa ero kuvaa tarkastelevan asiantuntijan ja maallikon välillä tällaisessa tapauksessa onkin lähinnä se, että ensimmäinen tietää syyn, miksi se näyttää ristiriitaiselta ja jälkimmäinen näkee vain, että jokin mättää, mutta mikä...

Tämä ei Otto K ollut tarkoitettu lannistavaksi kommentiksi, vaan lähinnä ajatuksia päässäsi herättäväksi. Harjoitus tekee mestarin ja mitä enemmän piirrät ja tutkit, sen lähemmäksi ne alkavat mennä oikeaa totuutta. Ja se on hyvä että teet. Ei sitä muuten kehity. Piirrä vielä lisää ja esittele ihmeessä tuotoksesi. Minä lupaan hihkaista heti, kun uskallan sanoa, että se on nyt siinä. Siinä on susi joka ei sudemmaksi muutu, kuin hyppäämällä ulos paperista...  ;)
« Viimeksi muokattu: 09.04.2004 klo 01:29:11 kirjoittanut Axuz »

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Re:Luonnokset
« Vastaus #136 : 09.04.2004 klo 01:29:49 »
Hiivatin hiivatti. En pääse laittamaan kuvaa kummallekaan servulleni. En tiedä miksi. Ftp puolen mättöä... pistän kuvaa tulemaan huomenna päivällä, jos yhteydet pelaa. Hö!

Zabbo: Missäs vaiheessa sun olio on?

 8)

tertsi

  • Vieras
Re:Luonnokset
« Vastaus #137 : 09.04.2004 klo 09:41:39 »
Tämä ei Otto K ollut tarkoitettu lannistavaksi kommentiksi, vaan lähinnä ajatuksia päässäsi herättäväksi.   ;)
Hienoa, että joku jaksaa kritisoida. Ja anlayyttisesti.

Suden pää on minustakin liian pieni, mutta muuten todella onnistunut.

Kuten jo olen aiemminkin sanonut, tuollainen realistinen tyyli on todella armoton ja vaikea.
Veikko "Joonas" Savolaisen jälkeen ei ole tässä maassa oikeastaan sen taitajaa ollut. Ja Joonaksellekin pääsi virheitä lipsahtamaan.

Harjoitusta ja harjoitusta. Harmi, että täällä Suomessa ei ole oikein ketään kenen oppiin voisi hakeutua(sarjakuvarintamalla). Esim. Giraud oli ihan eri mies oltuaan vuoden verran Jijén opissa.

On raskasta joutua keksimään pyörä ihan itse.

Jarmo

  • tyhmä nilkki
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 164
  • Varokaa metaforista deformaatiota.
Re:Luonnokset
« Vastaus #138 : 09.04.2004 klo 10:01:19 »
Leo, joo se sarjakuva samoin kuin ihan mustavalkoiset kuvat on lassolla piirretty, eli kynätyökaluihin ei kosketa. Ihan piirrän alueen ja fillitän mustalla.

O.K. Paljon parani taas. Ei tähän työhön kannata enää alkaa suden päätä suurentamaan, se on kuitenkin hyvän näköinen pää ja voisi pilaantua.

Inkan juoksun ei tarvitsekaan olla ihan normaalinoloista juoksua, se on juuri hypännyt tuon oksan yli joten taaksepäin kallistuma kuuluu asiaan.

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Re:Luonnokset
« Vastaus #139 : 09.04.2004 klo 11:00:25 »
Kuten jo olen aiemminkin sanonut, tuollainen realistinen tyyli on todella armoton ja vaikea.

Mutta onko O.K.:n tyyli realistista. Minusta ei. Ennemminkin puoliksi realistista ja puoliksi... öö... sarjakuvamaista.

Yksikään kuva ei ole koskaan valmis ja siksi piirtäjän on osattava vetää raja siihen, että milloin hän lopettaa viilaamisen. Kokonaisuus on yksityiskohtia tärkeämpi, joskin räikeät mogat pilaavat hyvänkin kuvan uskottavuuden.

Tämä ei nyt ole mikään kritiikkiä vastustava kirjoitus. Jatkakaa palautteen antamista. Se on erittäin merkittävää!

8)

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Luonnokset
« Vastaus #140 : 09.04.2004 klo 12:31:00 »
Lainaus
O.K. Paljon parani taas. Ei tähän työhön kannata enää alkaa suden päätä suurentamaan, se on kuitenkin hyvän näköinen pää ja voisi pilaantua.

Joo... kuten sanoin, pää on bueno. Sitä ei itsessään tarvitse muuttaa, mutta muuta kehoa kannattaa.

Mutta onko O.K.:n tyyli realistista. Minusta ei. Ennemminkin puoliksi realistista ja puoliksi... öö... sarjakuvamaista.

Yksikään kuva ei ole koskaan valmis ja siksi piirtäjän on osattava vetää raja siihen, että milloin hän lopettaa viilaamisen. Kokonaisuus on yksityiskohtia tärkeämpi, joskin räikeät mogat pilaavat hyvänkin kuvan uskottavuuden.

Minunkin mielestäni Otto K:n tyyli on semirealistista, mutta sen enempää realistinen, semirealistinen kuin täysin karrikoitu ja pelkistettykään tyyli ei anna helpolla anteeksi anatomisia virheitä, jos kuitenkin pyritään todenmukaiseen ja olemassa olevan kohteen kuvailuun. Eri asia on sitten se, jos taiteilija haluaa tarkoituksella tuoda kuvaan mukaan ekspressionistista, impressionistista tai surrealistista aspektia.

Mitä Hazartin muuhun kommenttiin tulee, minusta kuva on lopulta valmis sitten, kun piirtäjä niin päättää. Olen samaa mieltä siitä, että kokonaisuus on tärkeämpää kuin yksityiskohdat, mutta mielestäni olen sen "kokonaisuuden" perään tässä jatkuvasti vongannutkin.

Kuitenkin... myös semirealistisesti tai vieläkin pelkistetymmin piirtäminen vaatii oikeasta anatomiasta puhuttaessa anatomian tuntemusta ja realistiikkaan perustuvaa piirtotaitoa, joka syntyy vain harjoittelun kautta. Pelkistäminen tässä tapauksessa, jos silti pyritään pysymään realistisissa rajoissa tarkoittaa sitä, että pelkistäjä voi toki piirtää kilpikonnalle sen kokoisen pään, joka ei selvästikään mahtuisi kuoreen sisäänvedettäessä, kuten useimmilla kilpikonnilla tapahtuu, mutta jos halutaan pysyä realistisessa tulkinnassa pelkistetyssäkin kuvassa, pää ei voi alkaa vaikkapa vasemman rintakilven kohdalta sen enempää kuin eturaajakaan tulla ulos kilvestään siten, että polvitaive on väärään suuntaan... Tämä oli kärjistetty esimerkki, eikä Otto K:n kuvassa näin räikeitä virheitä olekaan, mutta ymmärsitte toivottavasti pointin.

Otto K:n näyttämä pelkistetty ja voimakkaasti karrikoitu tanssiva susi monen vuoden takaa on hyvä esimerkki tästä. Vaikka susi on siinä voimakkaasti humorisoitu ja karrikoitu, sen useimmat mittasuhteet ovat kohdallaan realistisessa mielessä. Pää on järkevän kokoinen, kiinnittyy oikeaan kohtaan, jalat kiinnittyvät niille kuuluville paikoilleen, nivelten kulmat ovat realistisen jne... Tietyt peruslainalaisuudet tulee olla oikein, vaikka piirrettäisiin maailman vahvinta nallea tai Aku Ankkaa. Jälkimmäinen ei ole kopio realistisesta ankasta, mutta kyllä senkin nokka on oikeassa kohtaa päätä, jalat suht realistisesti vähän ennen pyrstöä, pyrstö on siellä missä pitää, eikä esimerkiksi selässä jne. Aku Ankalle olisi mahdollista tehdä aivan uskottava ja todellista ankkaa vastaava luusto- ja lihaskartta. Siitä on kysymys. Jotta voi piirtää uskottavia semirealistisia kuvia ja vaikka Pikoa ja Fantasiota, on kyettävä piirtämään niitä tarvittaessa realistisemminkin.

Useimmilla perusmangahahmoilla on ylipitkät alaraajat, sirot, mutta luonnottoman pienet jalkaterät, ohut kaula ja suuret silmät ja mieletön tupee, mutta kyllä ne silti anatomisesti suht oikein menee huolimatta siitä, että ne ovat liioiteltuja piirteitä. Tosin usein monet mangasilmät tuntuu iskeytyvän enemmän posken tai jopa korvan todellisen paikan kohdalle, mutta mitä pienistä. Ei sitä nopealla vilkaisulla huomaa. Sen sijaan, jos mangahahmossa olisi vaikka kyynärtaipeen kulma täysin mahdoton, tai jalat kiinnittyisivät jossakin monimutkaisemmassa asennossa todellisuudessa enemmän vyötäröön, kuin lantionpohjaan tai olkapää kiinnittyisi todellisuudessa siihen, missä kuuluisi olla lapaluu... sellainen pistää heti silmään. Nämä ovat niitä suuren luokan ja kokonaisuutta pilaavia anatomisia mokia. Se on isompi moka kuin se, että jokainen sormi ei näytä oikealta sormelta.

Yhtä iso moka sen sijaan olisi vaikkapa se, että sormista osa kiinnittyisi esim. niille kuulumattomiin paikkoihin, kuten ranteeseen tai kämmenpohjaan tai -syrjään. Kattokaapa vaikka Jereä. Siinäkin on voimakkaasti liioiteltuja piirteitä ja karrikoituja hahmoja, mutta anatomiset peruslinjat ovat enimmäkseen oikein. sormet taittuvat oikein, kiinnittyvät kämmeneen, kämmen ranteeseen, ranne värttinä- ja kyynärluuhun, kyynärnivelen kautta olkaluuhun ja olkanivelen kautta itse torsoon jne. Sieltä löytyvät välillä jopa viitteet solisluihin! mittasuhteet voivat siis karrikoidessa toki olla melkein mitä tahansa, mutta jos kuvataan nisäkästä, oli se sitten realistinen kuvaus tai vaikka mämmilä -tyylinen, sieltä on kuitenkin löydyttävä ne osat, jotka nisäkkäälle kuuluu ja kaikkien osien on linkkiydyttävä toisiinsa oikealla tavalla. Anatomian on silti oltava uskottava. Jos siis pysytään kuitenkin realismin maailmassa pelkistetyssä ja karrikoidussakin työssä. Samalla tavalla se evoluutiokin toimii. Nisäkkäitä on hurjasti erilaisia. Niiden luusto on erilainen, lihaksisto, liikkuminen ja asennot aivan erilaisia kuin jollain toisella, mutta niiden anatomia on fysiologisesti sama. Morfologiset eroavaisuudet ovat sitten aivan toinen juttu. Hevoselta löytyy polvi ja nilkka siinä missä koiralla tai ihmiselläkin. Ne ovat vain eri paikoissa, johtuen näiden välillä olevien luiden erilaisista mittasuhteista ja rakenteellisista eroista. Samat osat ovat kuitenkin kaikista nisäkkäistä löydettävissä, joko sellaisinaan, surkastuneina, tai niiden paikkaa osoittavina jäänteinä. Valailla esim, takajalat ovat surkastuneet. Niiden luustossa on kuitenkin omat paikkansa niitä varten. Monilla lajeilla on ruumiin sisällä osa takajalkojen luistakin jäljellä.

Realistisesta jäljestä poikkeava työn on oltava totuudenmukainen tiettyjen päälinjojen osalta, jos pyritään totuudenmukaiseen tulkintaan. Aku Ankkakin on totuudenmukainen tulkinta ankasta, vaikkakaan ei realistinen sellainen. Ainoa todellinen anatominen suuri ero on siipien tilallla olevat sormet, mutta nekin on piirretty anatomisesti oikein, vaikka niissä onkin vain neljä sormea/kämmen. Siis silloin, kun puhutaan nisäkkäille ja sammakkoeläimille tyypillisen kämmenrakenteen piirtämisestä. Tätä minä yritin ajaa takaa. Toivottavasti joku jotain tajusikin... Jos päälinjoja lähdetään muuttamaan, kyse on jostakin muusta kuin realistisesta tulkinnasta, vaikka kuva itsessään ei olisi realistinen. Kyse on silloin tilanteesta riippuen ekspressionismista, impressionismista, kubismista jne.

Marsupilamia ei oikeasti ole sellaisenaan olemassa, miten se on sarjakuvassa kuvattu. Silti sellainen otus anatomisesti olisi evoluutiolle täysin mahdollinen, koska siitä löytyvät kaikki nisäkkäälle (luullakseni se sellainen on...) kuuluvat osat ja ne on istutettu toisiinsa uskottavasti ja oikeaoppisesti. Tosin evoluutio olisi varmasti karsinut marsupilamin pitkän hännän lyhyemmäksi, mutta silti. Häntä nyt voi olla miten pitkä hyvänsä. Se vaatii vain enemmän nikamia. Sen tulee kuitenkin realistisesti ja anatomisesti oikein piirretyssä kuvassa kiinnittyä häntäluun paikalle heti selkärangan jälkeen. Marsupilamillekin voisi siis piirtää luusto- ja lihaskartan, jos niin haluttaisiin... Monet parhaimmat fantasiakuvittajat luovat uusia otuksia sellaisella biologisella ammattitaidolla, että kyseiset "hirviöt" olisivat osa täysin mahdollisia luonnossa, jos ne vain jokin olisi joskus synnyttänyt sinne. Ne on siis piirretty "oikein", vaikka niitä ei ole olemassakaan...    

O.K.

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Re:Luonnokset
« Vastaus #141 : 09.04.2004 klo 12:40:40 »
"Eek, too much pressure", sanoisi Tweek.

Lainaus
Mutta onko O.K.:n tyyli realistista. Minusta ei. Ennemminkin puoliksi realistista ja puoliksi... öö... sarjakuvamaista.
Hazart on oikeassa tuossa, minä yritän tavoitella tyyliä joka sijoittuu..öö..vaikkapa Hergen ja Manaran välimaastoon, hieman Eisneria mukaillen. Heh, tajusitteko? Yritän yhdistää realistiset mittasuhteet ilmaisuvoimaisiin liikkeisiin ja kasvoihin. Kuten sanottua, en ole aivan kliinisen realistisuuden kannattaja. Tai oikeastaan on väärin edes sanoa että tavoittelen tyyliä, kun se tuntuu menevän siihen luonnostaan, kun kynän paperille laskee.

Mutta kyllä, varsinkin eläinkunnan osalta tällainen on vaikeaa. Disneyn animaattoritkin lähtevät mahdollisimman realistisesta eläinkuvauksesta (tutkivat eläviä eläimiä jne...) ja päätyvät lopulta ilmaisuvoimaisiin ja eläviin hahmoihin, joita nähdään mm. Leijonakuninkaassa. (No, heillä on apunaan useampia kuin yksi kuva vaikkapa liikkeen synnyttämiseen.) Axuz on mielestäni aivan oikeassa, nimenomaan jos kyseinen kuva olisi yhtään merkittävämpi. Kuvattavan eläimen/ihmisen/esineen/maiseman anatomia ja liike pitää tuntea, jotta uskottavuuteen päästäisiin. Maisema tuntuu näyttävän monien mielestä hyvältä vaikka se onkin vain villejä viivoja paperilla. Tämä johtuu siitä, että minä tunnen pohjoisen havumetsämaiseman anatomian hyvin - ainakin paremmin kuin suden.

Mutta kuten Hazartkin vähän vihjaisi, kuvan tärkeys on laitettava mittasuhteisiin. Lähdin piirtämään kyseistä kuvaa aika "kylmiltään", ilman sen kummempia tutkielmia yksityiskohdista. Jos kyseessä olisi, sanotaan, akvarellimaalaus, olisin varmasti käyttänyt useammankin hetken tukielmien tekoon ja tutkinut varsinkin suden kuvaamista ja etsinyt luonnollisinta vaihtoehtoa liikkeen vangitsemiseen. Tuskin olisin eläviä susia lähtenyt piirtelemään, sen verran kaukana sellaisesta (turvallisesta) mahdollisuudesta kun asustan. (Joku koiranleuka voisi nimittäin täälläpäin sanoa, ettei tarvitse mennä kuin Ilomantsiin tai Lieksaan ja etsiä joku syrjätie, niin johan ilmestyy susi poikineen...) Mutta siis, tämä on vain yksittäinen kuva - kömpelö yritys kuvata sutta ja vieläpä liikkeessä (ja perspektiivissä ja "kuvattuna" laajakulmaobjektiivilla... :) ) Yritän vielä katsoa, mitä voin tehdä susiparan suhteen, mutta tämänhetkinen taitotasoni asettaa rajoituksia.

Tiedättekös miksi pojan juoksu näyttää nyt uskottavammalta? Minä nöyrryin ja valitsin asennon, joka on tuttu ja turvallinen, koodattu päihimme esittämään juoksua. Edellisen version juoksuasento oli todellinen, mutta sen verran vähän piirroksissa (sarjakuvassa) nähty, ettei siitä tunnisteta juoksun "ikonia". Tämä on myös syy, miksi suden uskottavan juoksuasennon löytäminen on niin vaikeaa. Valokuvasta me uskomme, että eläin todella juoksee, koska onhan se todiste elävästä elämästä. Mutta piirrokseen siirrettynä vaikkapa täysin sama kuva näyttää jäykältä ja teennäiseltä. Se ei täytä juoksun ymmärtämiseen vaadittavaa ikonisisältöä. Minä vain en tiedä, mikä asento suden kohdalla olisi se kaikista selkein.

- -
Huh. Ja älä huoli Axuz, en minä lannistu. Vaikka olenkin yleensä äärimmäisen huono ottamaan vastaan negatiivista palautetta, niin täällä annettu kritiikki on yleensä sen verran perusteltua, siten rakentavaa, että sen hyväksyy helpommin.

Vielä pitää mainita: Olen hahmotellut yhtä sarjakuvaprojektia, Kalevalasta ja viikinkitaruista ammentavaa fantasiatarinaa, johon liittyisi karhu, suomalainen maakarhu, mutta valkoinen (albino, kenties? Onko, Axuz, edes mahdollista tosielämässä?). Jos kys. projekti joskus toteutuu, niin karhuja kyllä pitää piirrellä sitten aivan olan takaa... ja muistakin ilmansuunnista :)

- - Ah, se Axuz kerkisi sanomaan paljon samoja asioita sillävälin, kun minä hidas tätä kirjoitin...

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Luonnokset
« Vastaus #142 : 09.04.2004 klo 12:53:47 »
Otto K... Ymmärrän mitä ajat takaa ja tuo pointtisi maiseman anatomiasta oli erittäin osuva ja selventävä. Toden totta, en ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Ehkä juuri siksi, että se on anatomisesti oikein piirretty pelkistetystä ilmeestään huolimatta... Jatka samalla tavalla. Olet selvästi tajunnut perusidean...

Karhujutusta: Kyllä se albiino on mahdollinen ihan realitymaailmassakin, joten laita ihmeessä. Harvinainen muoto se on, mutta sarjakuvassa sillä voisi olla erityistä spesiaaliarvoa juuri siksi, koska se on valkea. Se erottuu muista ja on siksi erityisasemassa. Karhu on helpompi piirtää kuin susi, koska sen suureen rasvakerrokseen ja löysään nahkaan perustuva ulkoinen fenotyyppi ja ruumiinrakenteen sanelemat yleisimmät asennot ja käyntitavat mahdollistavat aika löyhän tavan karrikoida karhun anatomiaa. Monet tärkeät kohdat, kuten nivelet ja niiden kulmat, jalkojen kiinnittymiskohdat ym. hukkuvat väljän turkin ja läskien sekaan. Omasta kokemuksesta on sanottava, että karhu on melko helppo piirtää tyypillisimmissä asennoissaan ja erityishuomio kannattaa oikeastaan kiinnittää pään realistisuuteen, jotta se ei näytä liikaa koiralta tai joltain vastaavalta. Karhuissa on ominaista tietty pyöreys, tanakkuus ja sellainen lyllerömäisyys. Tarvittaessa karhut ovat kuitenkin voimakkaita, nopeita ja verraten ketteriäkin eläimiä. Muista, että karhu on kanta-astuja.  ;)
« Viimeksi muokattu: 09.04.2004 klo 12:54:59 kirjoittanut Axuz »

Axuz

  • Jäsen
  • Viestejä: 413
  • Kvaak!
Re:Luonnokset
« Vastaus #143 : 09.04.2004 klo 12:58:29 »
Aa..joo... Kun projektisi on Otto K. lähempänä toteutumista, voin vähän assoroida sua siitä, mihin erityisesti kannattaa kiinnittää siinä karhun väsäämisessä huomiota. Tiettyjä lainalaisuuksia nimittäin on olemassa, joita ei oikeastaan löydy muista nisäkäsryhmistä, kuten ryhti ja paino- ja tukipisteet, karhun käyttäytyminen ja sen yleisimmät asennot jne... OK?

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Re:Luonnokset
« Vastaus #144 : 09.04.2004 klo 14:03:38 »
Minunkin mielestäni Otto K:n tyyli on semirealistista, mutta sen enempää realistinen, semirealistinen kuin täysin karrikoitu ja pelkistettykään tyyli ei anna helpolla anteeksi anatomisia virheitä, jos kuitenkin pyritään todenmukaiseen ja olemassa olevan kohteen kuvailuun.

juuri näin! Eiköhän näistä ole nyt saatu hyvä ja moniulotteinen linjaus.

Tässä vaatimaton inkkarityöni alku. Harkitsen kovasti taustalla olevan tyttösen poistamista ja hevosen lisäämistä sinne taakse. Vähän kauemmaksi siis. Tämä nyt on niin kovin vaiheessa vielä, mutta pistänpähän esille, jotta näette mistä hommat lähtee täällä päässä liikkeelle.



8)

tertsi

  • Vieras
Re:Luonnokset
« Vastaus #145 : 09.04.2004 klo 14:28:51 »
hazartin etualan inkkari on ihan jees. Vasen eteen työntyvä jalka alkaa väärästä paikasta, liian ylhäältä. Saman puolen käsi EHKÄ liian pitkä. Mutta hahmon yleisliike on OK.

Nämä edellä olleet kommentit anatomiasta esim. Aku Ankkaa piirrettäessä muotoilisin niin, että kyse on liikkeen kuvauksen hallitsemisesta, ei niinkään anatomian tuntemisesta.

En tosin jaksanut lukea kaikkia viestejä kokonaan. Olivat niin pitkiä ja ilman kappalejakoa, muistaakseni.

O.K.

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Re:Luonnokset
« Vastaus #146 : 09.04.2004 klo 20:59:22 »
Lainaus
aika vähän vaikuttavat nuo Amerikan alkuperäisväestöön kuuluvilta. Esim. tuollaiset suomalaismalliset nöpönenät ovat varmasti aika harvassa intiaanien keskuudessa.
Jep, tulee mieleen vanhat jenkkiwesternit, joissa tehtiin inkkarityttöjä suurinpiirtein ruotsalaisista blondeista...

Muuten on kyllä Hazartilla hyvä ideanpoikanen ja ote tuossa kuvassa, vaatetuksen hahmotelmat näyttävät hyvältä. Tuohon voisi kehitellä mielenkiintoisen kohtauksen kun muut propsit ja taustat vaan virittelee. Äläkä poista tyttöä! Tytöt on kivoja. ;) Eikäkö, se tuo kuvaan jännitettä ja herättää kysymyksiä katsojassa.

Anatomia on kuvassa tosin epämääräistä, mutta korjautunee vielä - kun saat yksittäiset toimivat osat yhdisteltyä toisiinsa vähän uskottavammin niin hyvä tulee.

Holle

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 345
Re:Luonnokset
« Vastaus #147 : 09.04.2004 klo 22:25:46 »
Hazart voisi istuttaa kasvoihin enemmän samaa voimapiirtämistä kuin hänen muissa töissään ja avattarissa on.

Tässä lisää alkuperäiskansan edustajia askareissaan.
 
http://www.verikoirat.com/export/kokous.jpg

Holle
Sarjakuvat ja kuvitus
http://www.verikoirat.com

Hazart

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 171
  • YARRRR!
Re:Luonnokset
« Vastaus #148 : 10.04.2004 klo 01:43:31 »
Tässä lisää alkuperäiskansan edustajia askareissaan.

Hehehe! Toimii! Ootkös koskaan koittanut värittää nuita koiriasi.
- - -

Hevosen piirtäminen on kamalaa!!! En suosittele kenellekään. Piirtäkää sen sijaan lohikäärmeitä, joka oli listalla seuraavaksi inkkarien jälkeen. Sen jälkeen voisi kokeilla jotain muuta kuin hahmoja/olioita.

 8)

Edit: Tässäpä luonnos, johon olen toistaiseksi päässyt. Kädet, olkapää ja polvi pitää ainakin tehdä uusiksi. Eli ei tämäkään ole mikään valmis luonnos. Teen kuvaa A3 kokoon, joten se ei näy tässä kokonaan. Nyt nukkumaan...





Jukka Koivusaari

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 349
Re:Luonnokset
« Vastaus #149 : 10.04.2004 klo 17:37:33 »
Lainaus
aika vähän vaikuttavat nuo Amerikan alkuperäisväestöön kuuluvilta. Esim. tuollaiset suomalaismalliset nöpönenät ovat varmasti aika harvassa intiaanien keskuudessa.
Jep, tulee mieleen vanhat jenkkiwesternit, joissa tehtiin inkkarityttöjä suurinpiirtein ruotsalaisista blondeista...

Navajoilla on usein aika nöpöt nenät - just tommoset pienet terävät hazardimalliset . Ja läntisen aavikon yumat ja mojavet ihan oikeasti näyttävät ylivalottuneilta pohjoismaalaisilta. Stereotyypillinen konkkanokkainkkari olisi lähinnä kiowa tai comanche.

Kansantieteellinen tutkielma : 1. ja 2 vaihe
http://www.kolumbus.fi/jik/ink_luo1.jpg



« Viimeksi muokattu: 10.04.2004 klo 17:50:49 kirjoittanut Jukka Koivusaari »
----  https://huuskamuikkula.blogspot.com/