Valkoinen tiikeri

[tertsi]

Arvostelu Vakoojattaresta katolla Kvaakin etusivulla.



Kuva: Dargaud

[Hamilkar]

Tuo tertsin laittama kuvahan (tai sitten joku vastaava) taitaa olla se, josta on aiemminkin taitettu peistä täällä - kyseessä ei ole virhe, sillä oikean pohkeen kohdalla vilahtaa pala kangasta...

Tykkäsin kyllä tästäkin albumista kovasti. Itseäni ei haittaa lainkaan albumissa esiintyneet historialliset detaljit. Puutteet niissä sitäkin enemmän (joita en siis tässä albumissa havainnut).

[tertsi]

Päähenkilöä myös jotenkin "esiteltiin" kuvissa oudon paljon, viehkoja poseerauksia riitti niitäkin jo vähän liiaksikin.

Minä en havainnut kiusallisia poseerauksia juuri ollenkaan. Onhan Alix toki piirretty hyvännäköiseksi, myönnetään.

Toinen charmantti sarjakuvasankaritar Natasha häiritsee minua enemmän. Uudemmissa albumeissä (Marsu productionsin kustantamissa) hänen takalistonsa tai tissit on usein jotenkin väkinäisesti tarjottimella. Minulle tulee hiukan semmoinen olo että siinä vanha pervo on piirrellyt kuola valuen nuorta lihaa.         Cherchemidin vyö -seikkailu tulee ensimmäisenä mieleen. Ehkä jotain samaa oli Kolmannen apostolin junakohtauksessa, samassa albumissa Natashan harrastama sukeltelu ei taas häirinnyt yhtään.

Aikaisemmissa, Dupuisin kustantamissa Natashoissa ei tämmöistä pervo-vaikutelmaa synny, vaikka niissäkin on "hetkensä". Noissa vanhoissa Natashoissa, samoin kuin Valkoisessa tiikerissä sankarittaren seksikkyys on jotenkin luonnollista, ei häiritsevästi päälleliimattua. Mielestäin.

Jopa tuossa Vakoojatar katolla -kansikuvassa minua ei kiusaa mikään, vaikka Alixin pylly onkin melko koholla. Hänen asentonsa istuu hyvin katon ja lohikäärmeenpään kanssa. Sanoisin että hyvin sommiteltu.  

edit: Tukka ja hamekin liehuu kansikuvassa oikein komeasti. Monissa kuvissa Conrad käyttää Alixin mustia hiuksia taitavasti sommittelullisena elementtinä.

[Janne]

Minulle tulee hiukan semmoinen olo että siinä vanha pervo on piirrellyt kuola valuen nuorta lihaa.        

Minulle tuli tuo tunne eilen, kun luin Rubiinia. Pisti vähän tympäisemään.

[Spip-orava]

Jopa tuossa Vakoojatar katolla -kansikuvassa minua ei kiusaa mikään, vaikka Alixin pylly onkin melko koholla. Hänen asentonsa istuu hyvin katon ja lohikäärmeenpään kanssa. Sanoisin että hyvin sommiteltu.

Hmmm... näin on. Kustantajalle muuten suuri kiitos ettei takakantta oltu pilattu millään albumin tarinaa selostavalla tekstiriimittelyllä. Komea taide tulee nyt oikeuksiinsa. Tuollaiseen peittelyyn ei kyllä oltu sorruttu kuin ekassa ja tokassa suomialbumissa.

Itse "Vakoojatar Katolla" oli minulle hidasta luettavaa. Meni kolmas kerta ennenkuin sain albumin sitten kokonaan luettua. Jotenkin tämä ei ollut sulavaa tarinaa. Piirrostyylistä pidin kovastikin. Kaikki se kähmintä kulisseissa sekoitti suuren pääni eikä tämä pitkänenä aina tiennyt missä mennään. Piti palailla albumissa takaisin lunttaamaan kuka kukin oli. -Mutta että kovakantinen; Jihuu!!

[tertsi]

Seuraavaksi on sitten luvassa tällaista,

jos sarja saa jatkoa suomeksi.

Huom. Lentovene. Taas.   

[tertsi]

Innommableseista ilmestyy uusi integraali, cycle 0.

Ensimmäinen seikkailu lienee melko erilainen sarjan muihin tarinoihin nähden. Tuon ekan seikkailun lisäksi uskoisin integraalin sisältävän Shukumei-tarinan. Hienoa olisi jos tuossa olisi alkuperäinen Cloaques, mutta eppäilen.

Näytekuvia ei vielä näkynyt. Tullevat ajallaan.

edit:
"à la merci d’une secrétaire nymphomane et d’une tribu de Dayaks réducteurs de têtes".
Shukumeiltä kuulostaa.

[K.I.P]

Huom. Lentovene. Taas.   

Ja Mauseri 

[Janne]

Mauseri vaikuttaa vähän turhan isolta...

Innommableseista ilmestyy uusi integraali, cycle 0.

Onko tässä siis kyseisen sarjan ihkaensimmäiset tarinat?

[Timo Ronkainen]

suuri kiitos ettei takakantta oltu pilattu millään albumin tarinaa selostavalla tekstiriimittelyllä. [...] Tuollaiseen peittelyyn ei kyllä oltu sorruttu kuin ekassa ja tokassa suomialbumissa.

Ne olivat kyllä myös ranskisalppareissa, ainakin niissä joita pidin kourassain, kun tekstailin ekoja alppareita.

Timo

[kahvikuppi]

Hiukan tarina oli pettymys eli ei niin hyvä ollut kokonaisuutena mitä edelliset osat. Jotenkin tuntui hiukan vakavammalta ja se pieni huumori puuttui mitä on edellisissä osissa on ollut aistittavissa. Kovat kannet ja jälki oli sitten taas hyvää asiaa. Seuraavaa osaa odotellessa kuitenkin.

[tertsi]

Mauseri vaikuttaa vähän turhan isolta...

Onko tässä siis kyseisen sarjan ihkaensimmäiset tarinat?

Näin tuntuisi olevan. Tosin Shukumei näyttää uudelleen piirretyltä. Ei haittaa mitään, päin vastoin.

Triple Zero on väreissä.

[Lurker]

Hiukan tarina oli pettymys eli ei niin hyvä ollut kokonaisuutena mitä edelliset osat. Jotenkin tuntui hiukan vakavammalta ja se pieni huumori puuttui mitä on edellisissä osissa on ollut aistittavissa.

Mieleeni on jäänyt kummittelemaan se kohtaus kujalla, jossa juostaan läpi lasin, kohtalokkain seurauksin.

Alix Yin Fun elämä muuttuu tuon tapahtuman myötä. Se on kuin Liisa menisi peilimaailmaan peilin läpi. Säännöt muuttuvat ja kaikki on jotenkin... miten sen nyt sanoisi, eri tavalla -- mitä tahansa voi tapahtua.

Viattomuuteen tulee särö noiden sirpaleiden myötä.

Oonks' mä vähän liian runollinen tai jotain?

[tertsi]

Taidat kyllä olla liian runollinen. Mutta eihän sitä tosiaan tiedä, mitä Wilbur ja Conrad ovat pohdiskelleet tarinaa kehitellessään. Jospa hekin ovat runollisia.

Väsäilen tässä pikkuhiljaa arvostelua Wilburin ja Conradin runollisesta(?) Marsu Kids -albumista. Valmista tullee ensi viikonloppuna. Hope so.

Ymmärsin, että Apollolta tulee ensi keväänä viides Valkoinen tiikeri -albumi (Feeniksin vuosi), joka päättää Alix-noviisina syklin.

[tertsi]

Hain äsken asiamiespostista kaksi uunituoretta Innommables-integraalia: Le cycle de Hong Kong ja Le Cycle au Lotus Pourpre. = Honkongin sykli ja Purppuralootuksessa-sykli. (Näissä kirjoissa on juuri ne kuuluisat tarinat)
Tuhteja opuksia.
 
Kirjojen alkuun on kerätty Conradin luonnoksia ja muita originaaleja (esim. piirrosoriginaaleja ex-libriksiin). Herkkua fanin silmille.

Itse sarjakuvista tulee pientä nillitystä, mutta vain pientä. Osaavat ne näköjään Dargaudillakin sählätä mustan viivan kanssa. Välillä viiva on moitteettoman mustaa, mutta pääosin näyttää että viiva on rasteroitunut. MUTTA viiva ei ole 1-bittinen rasteripiikkilanka, vaan oikein siistiä rasteria, ei aivan niin skarppia ja mustaa kuin voisi olla, mutta ei missään nimessä häiritsevää.

Jos painatuksen laatua mitataan kouluarvosanoilla antaisin 7,5-8-. Pientä vikaa on, mutta lukemista se ei häiritse.

Jälkimmäiseen kirjaan on sisällytetty kaikki kolme erilaista loppuratkaisuakin. Tästä iso kiitos kirjan kokoamisesta vastanneille henkilöille.

Oman aikansa hurjinta sarjakuvaa. Klassikko.