Itse en sarjakuvia hirveästi ostele. Jos olisin ostanut jokaisen lukemani sarjiksen, paperia pursuaisi kotona useammastakin huoneesta, eikä vain 6-7 kirjahyllystä. Minulla on melko korkeat vaatimukset osetattville sarjakuville, kirjoille ja leffoille. Tämä johtuu osittain ehkä budjetista, mutta yksi kriteeri on auttamatta se, että sarjan on kestettävä kaksi tai useampaa lukukertaa vuodessa.
Ja sarjakuvien keräilystä, tai ostamisesta, ihan miten vain haluatte:
sarjakuva vaatii parempaa kuntoa kuin kirja, ihan siitä syystä että se sisältää muutakin kuin pelkkää tekstiä. Tavallisen kirjan sivut voivat näyttää miltä tahansa, kunhan tekstistä saa selvää. Sarjakuvan kuvituksen taas pitää olla melko lailla priimakunnossa ettei lukukokemus kärsi. Kansi ei aina ole niin tärkeä, paitsi tietty jos sen on väsännyt sarjan tekijä itse, on aina plussaa jos naarmuja ym. ei löydy.
Mitä tulee keräilijöihin, jotka sinetöivät sarjakuvat muovikelmuihin ja hamstraavat säilykkeet kosteussäädettyyn huoneeseen myydäkseen, sitä ei tueta. Bisnesideana tuo ei ainakaan ole mistään kotoisin ja jokaisen säälittävän keräilyn-ilosta-keräilijän löydös on poissa potentiaaliselta lukijalta. Se on epäkunnioittavaa.
Paitsi jos jostain syystä olisi teidossa erityisen hyvät ansaitsemismahdollisuudet tuolla saralla voisin itse kuvitella hamstraavani kalsaripellelehtiä ilman mitään muuta aietta kuin myyminen kenelle tahansa joka on valmis maksamaan siitä vähintään kaksinkertaisen hinnan, mutta en oikeilla sarjakuvilla näin tekisi.
Hassua että Don Rosa arvostelee edellämainittuja "keräilijöitä" vaikka itse säilyttää Uncle Scrooge-ja ja WD Comics & Stories-eja melko samalla lailla.... Otaksun kuitenkin, että hän sentään lukee lehtiään?