Ei ole monessa sarjakuvassa täällä muuten kiinitetty huomiota kukkapurkkien kokoon tai perspektiiviviivoja vedelty.
edit:
Tämän perusteella Piko ja Fantasio on paska sarjakuva kun rusetti vaihtuu kesken kaiken ja välillä pöydällä on lamppu ja välillä ei. Blueberryssä kenraalilla on hanskat ja sitten seuraavassa ruudussa taas ei. = aivan paskaa.
No, jokainenhan arvottaa tietty siitä vinkkelistä mikä itsestä tuntuu olennaiselta.
VT-keskusteluun osallisena voisi kommentoida sitä sen verran että kyseessähän oli osin humoristinen keskustelu ja osin vastinetta täysin kritiikittömälle suitsutukselle.
Piirtäjät nyt kiinniittävät huomiota tuollaisiin pikkuseikkoihin (sekä omissa että muiden töissä) mutta ei se tarkoita että ns. klaffivirhe tekisi sarjasta automaattisesti paskan. Sen sijaan keskinkertainen viritys voi muuttua sietämättämäksi jos piirtäjä lepsuilee myös maailmansa sisäisessä logiikassa.
Omaan silmääni pisti Tempossa aluksi juuri alun vinjettisivun palikoitunut logo, kolhon näköinen 16pisteen Arial-fontti sekä joka sivulle lätkäisty Tempo-logo. Nämä, samoin kuin tummien ruutujen väritystä häiritsevä, viivan reunan alta paistava valkoinen ovat pieniä, mutta harmittavia laatuvirheitä. Kirjoitusvirheet on helppo sivuuttaa, samoin turhat sivut nyt jotenkin voi vielä niellä, mutta olisin silti ottanut mieluummin vaikka 10 senttiä halvemman lehden ilman täytesivuja.
Tarinassa oli yllättävän paljon luettavaa. Hahmojen uudentaminen ei häirinnyt, mutta olihan se juoni aika perustauhkaa ja loppuratkaisu jonkinlainen antikliimaksi. "Lapsi ratkaisee" alkaa olla suurin piirtein yhtä huono (ja yleinen) loppuratkaisu kuin legendaariset "sitten minä heräsin" ja "maailma räjähti".
No, eipä sitä aikamatkailulta voi kovin ihmeellistä realismia odottaakaan.
Eniten pidin ympäristöjen kuvauksesta. Ja jos tämä yhtään lykkäisi sarjakuvalehtiformaatin kuolemaa niin se olisi hyvä (vähemmän ja vähemmän perinteinen albumimuoto innostaa). Mutta kyllä tämä niin perussarjakuvaa oli että pois tiekseen. Mielenkiintoista, miten vanhoja juttuja lukee eri tavalla kuin uusia. Entisten aikojen teelmyksille antaa helpommin naiiviuden anteeksi, mutta kyse voi olla myös siitä että ne ovat jollain tapaa rehellisempiä.