1970-luvun suuri taskarikeskusteluketju

[Darth Mika]

Ei pidä nyt ottaa hernettä nenään, jos vertasin Taikaviitan autoa Ritari ässään. Se tuli nyt ekaksi mieleen. Olisinhan voinut verrata vaikka Riemukuplaan. Autotkin ovat vähän saman muotoisia. 

Noista taskareista vielä sanoisin, että nää jotkut uusimmat taskareiden etukannet on kyllä aika hienoja. Löytyy kohokuviointeja, kolmiulotteisia jne.
Myös taskukirjojen ns. tuplanumerot on ihan mukava lisä 70-lukulaisiin verrattuna.

Kattelin kaupassa myös niitä minipokkareita, mutta ne oli liian pieniä sarjakuvia mun makuuni. Varmaan tenaville ihan hyvä lisä, joilla on vielä näkökyky hyvä, mutta meikäläisellä on kyllä vaikeuksia semmoisen kanssa. Taskareiden koko on just sopiva...menee hyvin matkoilla mukana.

[Lurker]

Kyllä Taikaviitan kosla on suoraa lainaa James Bondin vimpainmenopeleistä heittoistumineen kaikkineen.

Pelle on Taikaviitan Q.

[K.I.P]

Pelle on Taikaviitan Q.

Jep !
Tarkemmin KOKO Q-osasto.

[akuankka1313]

Vanhojen taskareiden ehdoton kuningaskäsikirjoittaja on Guido Martina, jonka varsinkin alkuajan tuotannon tarinat suorastaan pursuavat radikaalisuutta, outoja tapahtumia ja absurdia huumoria - kuten mottoni kertoo, outous on aina hyve! Martinan tarinoita näkyi vanhoissa taskareissa varsin tiuhaan tahtiin (suosikkeinani mm. Jättiläissirkat sekä Aku ja salaperäinen herra Mosteri). Pidän varsinkin taskarista 63, jonka kaikki kolme tarinaa ovat Martinalle pyhitettyjä, varsin mainiot esimerkit siitä, kuinka älyvapaa tarina tulee tehdä täysillä ja varmana siitä, että lopussa kiitos seisoo. Kaksi niistä on kuvittanut Pier Lorenzo de Vita, jonka sopivasti kajahtanut piirrosjälki sopii hyvin omituisiin tarinoihin. Martinan kaltaisia absurdisteja jäämme kaipaamaan...

[Janne]

Lueskelin 6-vuotiaalle tyttärelleni vanhaa Roope-setää. Taisi ensimmäinen tarina olla Martinan kirjoittama. Isi oli aika vaikeana yrittäessään selittää, kun Roope 3-4 kertaa tarinan aikana pahoinpiteli Akua tai jotain muuta. Hyvää selitystä en siinä hädässä keksinyt. Taitavat normi-akut olla harmittomampia ja helpompia iltasaduiksi.

[Henendo]

Lapsena luin muutamia vanhoja Guido Martinan ja Giovan Battista Carpin tarinoita, enkä pitänyt ollenkaan. Ne tuntuivat "90-luvun tanskalaiseen Ankkaan" tottuneelle vekaralle niin oudoilta, että pistin lapsuudessani Taskarin omaan boikottiini. Nykyään, sivistyneempänä (?), taas pidän Martinan ja Carpin, ja muidenkin Italian vanhojen maestrojen tarinoita mahtavina. Pienoinen väkivaltaisuus ei haittaa. Omissa tilastoissani aikoja sitten tunnustettu mestari Romano Scarpa ja tuntemattomammaksi jäänyt Carpi ovat nykyisin rinta rinnan, ja ohittelevat usein toisiaan sijoituksissa. Niin muuttuu ihmismieli...
(Taskari-boikottini ei kestänyt kauaa ja niitä onkin kertynyt aika kasa, myös vanhoja Taskareita.)

[K.I.P]

Nyt meillä on penska nuori joka kommentoi vanhoja taskareita. Eihän pelästytetä sitä pois?

Henendo, jatka ja etkä välitä silakkaakaan meistä vanhoista.

Tämä on tärkeä asia !
Laita Henendo kommenttia vaikkapa 10 vanhimmasta taskarista.
Ovatko ne mielestäsi hyviä ?
Meidän, jotka luimme ne nuoruudessamme, mielestä ne ovat hyviä, mutta johtuuko se siitä, että ne ovat muistuma nuoruudesta.
Mitä ne antavat nykynuorelle ?

Käy myös heittämässä kommenttisi näköispainos keskusteluun.
Miten esim. 67 -  68 näkkärit vertautuvat nykyankkaan nykynuoren silmin.

Asialla on merkitystä myös keräilyarvollisesti.
Kiinnostavatko vanhat jutut enään nykyisiä sukupolvia ?
Keräävätkö he vanhempina vain 2000 lukua vai myös vanhempaa  ?

[OP]

Kiinnostavatko vanhat jutut enään nykyisiä sukupolvia ?
Keräävätkö he vanhempina vain 2000 lukua vai myös vanhempaa  ?

Minua kiinnostaa hyvinkin paljon, suurin osahan vanhats aon parempaa kuin suurin osa nykypäiväisestä ankasta.
Kerään paljonkin vanhempaa, varsinkin taskareiden ja ropsujen kohdall ainakin itse. Akkareitakin jonkun verran. Vanhat hyvät kunniaan, sanoo minä joka olen 13-vuotias.

Mutta Henendo siis sanokoon, hältähän työ kysyjä. : D

[K.I.P]

Mutta Henendo siis sanokoon, hältähän työ kysyjä. : D

Kyllä OP:n vastaus oli yhtälailla relevantti.

[OP]

Kyllä OP:n vastaus oli yhtälailla relevantti.

Kiitoksia kiitoksia.
Tuo nyt tulikin ihan tuosta vain noin hupskeikkaa, tiedänhän että kyllä minunkin sanani on joskus merkityksellinen. (=

[Lurker]

Nyt pitäisi sitten enää löytää vanhoja lukijoita, jotka pitävät uusista taskareista...

[OP]

Nyt pitäisi sitten enää löytää vanhoja lukijoita, jotka pitävät uusista taskareista...

Hyvää etsimisretkeä! : P
(vähän sarkastinen tuo virke, mutta kai niitäkin nyt jokunen, edes yksi löytyy?)

[Henendo]

Tämä on tärkeä asia !
Laita Henendo kommenttia vaikkapa 10 vanhimmasta taskarista.
Ovatko ne mielestäsi hyviä ?
Meidän, jotka luimme ne nuoruudessamme, mielestä ne ovat hyviä, mutta johtuuko se siitä, että ne ovat muistuma nuoruudesta.
Mitä ne antavat nykynuorelle ?
Asialla on merkitystä myös keräilyarvollisesti.
Kiinnostavatko vanhat jutut enään nykyisiä sukupolvia ?
Keräävätkö he vanhempina vain 2000 lukua vai myös vanhempaa  ?

Taidanpas hieman vastailla tähän K.I.P:n kysymysketjuun.  
Noita aivan vanhimpia Taskareita en omistakaan kuin muutaman, kun vasta viime vuosina olen alkanut heräilemään. Mutta ainakin lukemieni perusteella ne ovat klassikoita kannesta kanteen! Peittoavat nyky-Taskarit leikiten! Minullekin ovat aina rakkaita nuo lapsuudessa luetut tarinat, mutta kyllä nämä antavat myös todella hyvän tunteen, vaikka ei ikinä aiemmin olisi lukenutkaan.
Ja vanhat jututhan ne juuri kiinnostavatkin, uudet tulee luettua/hankittua ne sisältävät julkaisut vain periaatteen vuoksi (huh, olipas kauheasti sanottu!).

[Miqz]

Olen tässä viimeisen vuoden aikana selannut näitä vanhoja taskareita uusintakierroksella läpi (nrossa 27 menossa). Suosikkini 25:stä ensimmäisestä on edelleen nro 25. Tämä kaikesta yleisestä Scarpan ylistyksestäkin huolimatta; taskarissa ei ole yhtään tämän Venetsian suurmestarin tarinaa.

Se, miksi juuri tämä taskari ehkä kuitenkin alkupään numeroista eniten sykähdyttää vielä uusintakierroksen jälkeenkin, on sen nostattama nostalgia. Kotona oli tämä numero hiirenkorville luettuna ja ilman kansia jo ennenkuin opin lukemaan. Vasta vuosia myöhemmin sain ehjän kappaleen käsiini ja näin minkälaisissa kuorissa tämä eepos on aikoinaan julkaistu. Mikki vauhdissa. Kyllä.

Kirjan tarinat Scarpan puutteesta huolimatta edustavat alkupään taskareiden yleistä sisältöä erittäin hyvin. Peregon ja Dalmasson huikea kudos tarinoiden ympärille on monista esinäytöksistä poikkeava; oma kohtalainen tarinansa joka huipentuu Hessun ja härän taisteluun Sonninsuussa. Monia ruutuja tupataan kehumaan, mutta loppupään ruutu jossa juonikas härkätaistelija Juanito joutuu oman jekkunsa uhriksi on Peregon parhaimpia Tsekatkaa itse sivulta 253.

Muut tarinat kuitenkin nostavat taskarin suosikikseni. Kaksi grandmaster Carpin tarinaa; Astronautti Mikki ja huikea Kuumatka, jotka muodostivat maailmankaikkeuden ja ulkoavaruuden kuvani 1970-luvun lopulla ennen kuin peruskoulu kertoi muista planeetoista kuin Saturnus. Tuo Kuumatka on edelleen yksi parhaista taskaritarinoista, sanokaa mitä sanotte. Myös Giulio Chierchinin ja Lucianio Capitanion tarinat ovat jännittäviä ja näiden aliarvostettujen herrojen kädenjälki on jäänyt 70-luvun taskareista tunnistettavasti mieleen. Ja sokerina pohjalla Dalmasson käsikirjoittama ja Pier Lorenzo DeVitan taiteilema "Minkä mitäkin". Nimestään huolimatta todellinen helmi.

http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+25

Ankkataskareista suosikkini on nro 12, Tervetuloa Ankkalinnaan. Se sisältää myös kaksi Carpin tarinaa, joista kirjassa ensimmäisenä oleva "Köyhän ankan tarina" on toinen kaikkien aikojen suosikkitarinani. Koko kirjaa ympäröi eteerinen tunnelma, johtuneeko oopiumi- ja sikarihuuruista mitä kirjan tarinoista pöllähtää sivuja selatessa. Eteerisyyttä kuvaavat myös kirjan muiden tarinoiden nimet, vai mitä sanotte näistä: "Ankat aivopesussa", "Aku ja perintökummitus" ja "Aku ryöstää Kala-Kalan silmän".

http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+12

Kyllähän näiden ulkopuoleltakin hyviä löytyy, kuten seuraavana yöpöydällä odottava nro 27: "Mikki on suurin".

http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+27

[Timo Ronkainen]

Taskarin 13, Ritari Peloton, luin kesäaikaan uudelleen. Oliko näin että näitä ritarisarjoja olisi tehty aikoinaan enemmänkin kuin nuo kaksi mitä tuossa oli (vai oliko joku niistäkin toisessa taskarissa?)

Mullakin on semmonen kutina, että enemmän on tehty ja ollut, mutta pitäisi kaivella Inducksia. Tuossa olleita molempia on muuten rutkasti lyhennetty. Eka sarjis tuli kokonaisena kolmannessa Ankkojen maailmanhistoriassa. Kalparitari Aku -tarinaa, joka lyheni 60-sivuisesta 20-sivuiseksi, ei ole nähty meillä kokonaisena.

Timo