Olen tässä viimeisen vuoden aikana selannut näitä vanhoja taskareita uusintakierroksella läpi (nrossa 27 menossa). Suosikkini 25:stä ensimmäisestä on edelleen nro 25. Tämä kaikesta yleisestä Scarpan ylistyksestäkin huolimatta; taskarissa ei ole yhtään tämän Venetsian suurmestarin tarinaa.
Se, miksi juuri tämä taskari ehkä kuitenkin alkupään numeroista eniten sykähdyttää vielä uusintakierroksen jälkeenkin, on sen nostattama nostalgia. Kotona oli tämä numero hiirenkorville luettuna ja ilman kansia jo ennenkuin opin lukemaan. Vasta vuosia myöhemmin sain ehjän kappaleen käsiini ja näin minkälaisissa kuorissa tämä eepos on aikoinaan julkaistu. Mikki vauhdissa. Kyllä.
Kirjan tarinat Scarpan puutteesta huolimatta edustavat alkupään taskareiden yleistä sisältöä erittäin hyvin. Peregon ja Dalmasson huikea kudos tarinoiden ympärille on monista esinäytöksistä poikkeava; oma kohtalainen tarinansa joka huipentuu Hessun ja härän taisteluun Sonninsuussa. Monia ruutuja tupataan kehumaan, mutta loppupään ruutu jossa juonikas härkätaistelija Juanito joutuu oman jekkunsa uhriksi on Peregon parhaimpia

Tsekatkaa itse sivulta 253.
Muut tarinat kuitenkin nostavat taskarin suosikikseni. Kaksi grandmaster Carpin tarinaa; Astronautti Mikki ja huikea Kuumatka, jotka muodostivat maailmankaikkeuden ja ulkoavaruuden kuvani 1970-luvun lopulla ennen kuin peruskoulu kertoi muista planeetoista kuin Saturnus. Tuo Kuumatka on edelleen yksi parhaista taskaritarinoista, sanokaa mitä sanotte. Myös Giulio Chierchinin ja Lucianio Capitanion tarinat ovat jännittäviä ja näiden aliarvostettujen herrojen kädenjälki on jäänyt 70-luvun taskareista tunnistettavasti mieleen. Ja sokerina pohjalla Dalmasson käsikirjoittama ja Pier Lorenzo DeVitan taiteilema "Minkä mitäkin". Nimestään huolimatta todellinen helmi.
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+25Ankkataskareista suosikkini on nro 12, Tervetuloa Ankkalinnaan. Se sisältää myös kaksi Carpin tarinaa, joista kirjassa ensimmäisenä oleva "Köyhän ankan tarina" on toinen kaikkien aikojen suosikkitarinani. Koko kirjaa ympäröi eteerinen tunnelma, johtuneeko oopiumi- ja sikarihuuruista mitä kirjan tarinoista pöllähtää sivuja selatessa. Eteerisyyttä kuvaavat myös kirjan muiden tarinoiden nimet, vai mitä sanotte näistä: "Ankat aivopesussa", "Aku ja perintökummitus" ja "Aku ryöstää Kala-Kalan silmän".
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+12Kyllähän näiden ulkopuoleltakin hyviä löytyy, kuten seuraavana yöpöydällä odottava nro 27: "Mikki on suurin".
http://coa.inducks.org/issue.php?c=fi/AATK+27