Yksisarvinen sen äänen sai ihan lapsuuden kokemusten pohjalta. Merirosvoja ja aarre, eihän sitä pikkupoika muuta tarinalta toivokaan. Ja jatko-osan ilmestymistä kirjastoauton valikoimiin odotettiin pitkään ja hartaasti.
Muita vahvasti mieleen jääneitä ovat kristallipallot ja sen jatko, tiibetissä, musta saari, sininen lootus, salaperäinen tähti ja nuo merirsovoiluun liittyneet.
Nyt lisäisin listalle muutamia muitakin silloin aika tylsille tuntuneita albumeita, mutta tämä "tiedostavampi" lukeminen ei kuitenkaan ylitä noita lapsuuden vähemmän ymmärrettyjä mutta tunneperäisempiä lukukokemuksia. Merirosvoilut olivat vain jänniä (ja siellä sukellettiin), mutta noissa muissa on myös melko pelottava puolensa, sinisessä lootuksessa oli huumattuja tappajia, kristallipallojen jälkeen melkein toivoi ettei olisi lukenutkaan, tiibetin koko tilanne ja lumimies...
Vielä kun saisi kokea vastaavia lukemisen riemuhetkiä.
Yksisarvinen taisi olla julkaistu jonain Sarviasen salaisuutena tms., se toinen ei nyt muistu mieleen, viimeisen arvoituksen vastaus ollee Seikkailu Punaisella merellä (mitä ikinä Coke en stoke tarkoittaneekaan).
