Paras Tintti-albumi

[AstroBoy]

Tuota, ovatkos nuo Tintti Haijärvellä ja Aakkostaide nyt varsinaisia Tinttejä? Haijärvi on filmistä tehty ja Aakkostaidetta Hergé ei saanut valmiiksi.

Tintti Haijärvellä oli Hergen valvoma ja hyväksymä varsinainen Tintti.

[Mosabacka]

Tintit kuuluvat yleissivistykseen. Äänestinkin, vaikka se niin vaikeata on, kun on monta hyvää suosikkia. Ja vaikka mielipiteitä on monia, niin sitä en kyllä millään ymmärrä, että miten Tuhatkaunon tapaus tai Castafioren korut ovat jonkun mielestä parhaita tarinoita? Varsinkin jälkimmäinen on ehdottomasti heikoimpia Tinttejä, koska tarinassa ei tapahdu yhtään mitään. Tuhatkaunon tapaus menee, mutta mikä tekee tarinasta huikean?

Kuutarinat, Yksisarvinen, Kristallipallo ja Tiibet. Siinäpä ehkä ne parhaimmat. Ovat saaneet hyvin ääniäkin. Jännittävin lukukokemus oli pienenä kuitenkin laavantäytteinen Lento  714, mutta typerä ufohässäkkä lopussa pilasi koko jutun.

[Merrot]

Äänestin Sinistä Lotusta, mutta olisin yhtä hyvin voinut valita monta muutakin. Se on vaan minusta älyttömän tyylikäs.

Tintin seikkailuissa monessa albumissa on jotenkin todella kokonaisvaltaisesti oma tunnelmansa, se tekee niistä erityisiä, vaikka käsikirjoituksessa olisikin puutteita. Tintissä on myös hienoa kun hahmot ovat persoonallisia, mutta kaikkia kunnioitetaan. Haddockin on pirun vihainen, mutta oikeasti sydämellinen ja reilu ukko.

Tinteissä muuten painoksen värien onnistuminen merkkaa minusta tosi paljon, uudemmissa painoksissa on monasti turhan kirkkaat värit, jotka syövät tunnelmaa.

[PurPur]

Laitoin Salaperäinen tähti, joka on minulle ihmeellinen tähti. Siinä on omanlaisensa tunnelma, erikoinen sekoitus surrealistista hilpeyttä ja silkkaa kauhua.

[Ili88]

Mustan saaren salaisuus, Castafioren korut ja Tuhatkaunon tapaus olivat loppusuoralla omissa valinnoissani. Tuhatkaunon tapaus sai lopulta ääneni.

[Timo Ronkainen]

en kyllä millään ymmärrä, että miten Tuhatkaunon tapaus tai Castafioren korut ovat jonkun mielestä parhaita tarinoita? Varsinkin jälkimmäinen on ehdottomasti heikoimpia Tinttejä, koska tarinassa ei tapahdu yhtään mitään.

Tuhatkaunon tapaus kuvaa osuvasti kylmän sodan tilanteita ja Castafioren idea onkin että se on eräänlainen seikkailun dekonstruktio, jossa tapahtuu paljon vaikkei mitään lopulta tapahdukaan. Muistuttaa rakenteeltaan myös koomisia oopperoita ja kamarinäytelmiä sekaannuksineen. Seikkailun kaavojen ja konventioiden murtaminen jatkui Lento 714:ssa kun mahtavista konnista tehtiin murheellisia tunareita.
Tintinologian syvempään ymmärrykseen Michael Farrin kirja.

Timo

[Hoppi]

Oli vaikea päätös äänestäisinkö Auringon temmpeliä vai Tintti tiibetissä. Valitsin lopulta Auringon temppelin.

[Garwin]

Sininen lootus. Ensimmäinen Tintti, jonka aikoinaan luin. Se vei täysin mukanaan, enkä koskaan toipunut siitä (enkä toivottavasti toivukkaan). Lisäksi olen jostain syystä aina pitänyt 20- ja 30-luvun Kiinasta sarjakuvien, seikkailuromaanien ja elokuvien ympäristönä.

[CryingBlueRain]

Lisäksi olen jostain syystä aina pitänyt 20- ja 30-luvun Kiinasta sarjakuvien, seikkailuromaanien ja elokuvien ympäristönä.

Onko kotimainen jännitysromaaniklassikko Nauravat ruumiit tuttu? (Marton Taigan kirjoittama). Sijoittuu juuri tuohon aikaan ja paikkaan.

Itse äänestin Punaista merta - minulla se oli ensimmäinen varsinainen kosketus Tinttiin ilmestyessään Apu-lehdessä jatkokertomuksena.  

[Darth Mika]

Mulla taisi ensimmäinen Tintti olla joko "Faaraon Sikarit" tai sit "Mustan saaren salaisuus", mutta en tykännyt niistä yhtä paljon kuin Sinisestä Lootuksesta.
Olin kesät maalla mummon ja vaarin luona ja kävimme aina välillä Hämeenlinnassa ostoksilla. Ostin aina useamman sarjakuvan sieltä ja silloin taisin ostaa tuon Sinisen Lootuksen. Vuosi oli 1980-1981.
En tiiä miten toi on aina tuntunut parhaalta Tintiltä, mutta se vain kolahti silloin meikäläiseen ja on edelleenkin paras Tintti. Mulla on vain noi pehmeäkantiset Tintit. Pitäisi ostaa kovakantisina noi ja tietysti noi alkuperäiset mustavalkoiset Tintit, joita omistan vasta yhden kappaleen.

[hdc]

Olen ehkä maininnutkin että pienenä Tintit eivät niin suuresti minuun iskeneet, olen alkanut pitää niistä enemmän vasta myöhemmällä iällä...
Pienenä ne parhaat jutut oli tuo kuumatka ja Salaperäinen tähti, myöhemmin sitten Tiibet, Castafioren korut, Picarot jne. Mutta Salaperäistä tähteä äänestin lähinnä sen hyvin oudon tunnelman vuoksi.

[Garwin]

Onko kotimainen jännitysromaaniklassikko Nauravat ruumiit tuttu? (Marton Taigan kirjoittama). Sijoittuu juuri tuohon aikaan ja paikkaan.

En ole taitanut Nauravia ruumiita lukea. Täytyypä pitää mielessä.

[K.I.P]

Yksisarvisen salaisuus.
Tosin olen sen "lukenut" ensimmäisen kerran nimellä Sarviaisen salaisuus....
Oli ensimmäinen Tinttini ja teki lähtemättömän vaikutuksen.

Myös Seikkailu Punaisella merellä, Lento 714, Tuhatkaunon tapaus ja Kultasaksinen rapu olivat vahvoja ehdokkaita.

[Doctor Phantomizer]

Faaraon sikarit ja Sininen lootus, sekä Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre sekä Päämääränä Kuu ja Kuun kamaralla ovat mielestäni teoksia jotka pitää arvostella yhdessä koska ovat kaksiosaisia kokonaisuuksia. Minä olen ne lukenut putkeen, ja minusta ne ovat parhaimpia Tinttejä. Jännittävintä oli pentuna Yksisarvisen salaisuuden lopussa kun Haddock ja Tintti päättävät lopussa lähteä metsästämään aarretta. Oli pakko lainata kirjastosta myös Rakham Punaisen aarre jotta selviäisi miten matkassa kävi.

Edit:
Mainittakoot että  Seikkailu Punaisella merellä oli myös lempparini pentuna. Ja siinä olleille vitseille tuli naurettua kaikkein koviten. Haddock örinöineen oli aivan loistava. Muista alppareista en osaa päättää parhainta millään.

[Keuhko]

Ei mikään helppo kysymys. Se on joko Rakham Punaisen aarre, Tintti kuun kamaralla, Tintti Tiibetissä, Castafioren korut, Lento 714 tai... Olisiko sittenkin...
Kyllä se on Sininen lootus, ensimmäinen kunnollinen ja itselleni se kaikkein merkittävin Tintin seikkailu.