Opin aikoinani lukemaan puhelinluetteloa selaamalla, mutta Tintit tulivat koko lailla pian lukemistoon sen jälkeen. Muistan vielä, kuinka joidenkin albumien tekstilaatikoiden kaunokirjoitus tuotti ymmärtämisvaikeuksia, kun en ollut vielä koulussa, ja siis oppinut muuta kuin tikkukirjaimia. Kuten niin moni muukin, äänestin sitä albumia, joka oli pienenä ensimmäisiä lukemiani Tinttejä, ja teki niin ollen suurimman vaikutuksen. Minun tapauksessani se oli Tintti Tiibetissä.
Mahtava jättikokoinen kuva Tintin heräämisestä sakkipelin äärellä, sitä seurannut Tsang-iloittelu, punapippurit, lohduton koneen hylky (nalle!), itse migu, lamaluostari ja tiibetiläinen tervehdystapa tekivät monen muun yksityiskohdan kanssa pieneen mieleen lähtemättömän vaikutuksen. Pidin Tsangia pikkupoikana niin tärkeänä hahmona, että kopioin toistuvasti albumien sisäkansien taulugalleriasta sitä kuvaa, jossa Tintti poseeraa Tsangin kanssa pitäen kättään tämän olkapäällä. Tiibet-albumista on jäänyt pysyvämpään sanavarastoon ainakin ilmaisut pää kuin pommi ja POOOOT (niistämisen interjektiona). Lisäksi erikoinen layout Haddockin kännilaulussa hämäsi minua vuosia: mitä tarkoittaa ja nälkää ratirallalle?
Muita suosikkejani on oudot scifihäröilyt Salaperäinen tähti ja Lento 714, mahtavan tapahtumarikas Mustan saaren salaisuus, ja hienot tuplaseikkailut merirosvojen, ja kristallipallojen tiimoilla. Vanhemmiten sitä on alkanut enemmän arvostaa lapsuuden 'tylsempiäkin' albumeita, kuten Tuhatkaunon tapausta ja mm. sellaisia asioita, että Plekszy-Gladzin huulipartamotiivi koristaa lukuisia asioita Bordurian katukuvassa.
