Dodiin. Isoäiti ja isoisä Etelämerellä -seikkailu luettu.
Varsinkin jälkimmäisessä albumissa ylletään jopa texwillermäiseen actioniin.
Jos Natasha-sarja loppuisi tähän seikkailuun, se olisi vielä melko kunniakas päätös. Piirtäjän ikääntyminen näkyy, ikävä kyllä. Tarina kulkee mukavasti, mutta yksityiskohdat tökkivät pahasti. Varsinkin sankarittaren kasvot muovautuvat tarinan loppupuolella villisti.
Juonesta: Henkilöt jäävät sarjakuvamaisen ohuiksi, pääpaino on toiminnassa.
Tarina on aika uskomaton, mutta kannattaa lukea viimeiseen ruutuun asti...
Edit: Väritys on onnistunut mielestäni erinomaisesti, ainakin seikkailun jälkimmäisessä albumissa.
