Olen tässä selaillut/lueskellut uusinta Natacha-integraalia, numero 6. Jopa inhoamani tarina Natasha ja dinosaurukset tuntuu siedettävältä, koska integraalin paperi on täydellistä! Mattaa ja huokoista, viivat ja värit ovat imeytyneet paperiin eivätkä killu siinä pinnassa. Efekti on suurenmoinen!
Harmi, että Natasha-albumit eivätkä aiemmat integraalit ole päässeet nauttimaan tämä hienon paperin eduista. Walthery kertoi jossain haastattelussa jo parikymmentä vuotta sitten, että pitäisi itse mattapaperista mutta silloinen kustantaja halusi kiiltäväpintaista paperia.
Paperin laadulla ei varhaisimmissa Natasha-albumeissa ole niin väliä, koska piirrostaide on täyttä timanttia, mutta myöhemmissä kyllä kaivataan paperiltakin apuja.
Suomalaisten albumien tekstiladonta on kyllän tosi kaukana Waltheryn persoonallisesta tekstauksesta, jolla on oma tärkeä osansa onnistuneessa lopputuloksessa, tarinasta Kivinen meri lähtien.
