Tämä on itse asiassa Nikopolille varmasti helpompaa kuin monelle muulle kvaakkaajalle
Heh, aivan.

Mutta porasin tässä ketjussa vähän aiemmin Paul Ryanista, joka siis vastaa nykyisin sekä Mustiksen arki- että sunnuntaisarjaversioista. Mielestäni hän on jäykkä ja sieluton piirtäjä. Ammattilaiselta ja maailman ehkä kuuluisimman seikkailustripin taiteilijalta odottaisi parempaa. Eikö häntä huvita monen pojan unelmahomma yhtään?
Katsokaas tätä näytettä uusimmasta Seura-lehdestä (34/10). Ryanilla Mustiksen sivuprofiilissa naamio menee merkilliseksi tuhruksi (näin käy joka ikinen kerta, tsekatkaapa muita strippejä). Hero esiintyy tässä sunnuntaistripissä neljä kertaa ja on aina samasta kulmasta ja puuhevosen näköinen pökkelö! Taustat ovat keskenään kovin samanlaisia – esimerkiksi ilmakuva olisi vaihteluna tehnyt terää.
Käsikirjoituskin on pysähtyneen oloinen. Tuntuu, että hahmot heittävät repliikin per ruutu ja odottavat toisen repliikkiä. Ymmärrän, että pienentynyt tila vähentää mahdollisuutta dialogiin, mutta voisi kässäröijä Tony DePaul edes
yrittää lisätä dynaamisuutta hahmojen välille.
Mielestäni Ryanin hyvä piirre on, että hän on huolellisempi kuin edeltäjänsä Graham Nolan. Nolan oli sinänsä elävämpi taiteilija.
Viime aikoina Seura on ahtanut kaikki kolme perinteistä sarjakuvaansa (Matti Mainio ja Jussi Juonio, Mustanaamio ja Ratsupoliisi King) samalle sivulle ja jättänyt järjestelmällisesti julkaisematta Mustiksesta ensimmäisen ruuturivin. Ikävää, sillä Mustiksen sunnuntaisarjaa ei julkaista Suomessa missään muualla, vaikka toki pätkiminen on otettu huomioon sarjan rakenteessa, eli ensimmäisellä rivillä ei tapahdu kovin olennaista. Ohessa vertailuksi sama amerikkalainen sunnuntaisivu, jossa ensimmäinen rivi on.
EDIT: Chris Grahamiksi.