Vai tarkoititko, Veli, pelkkiä hänen Mustis-juttujaan kirjastona? Vähän sama tilanne niissäkin. Monilta Mustiksen ystäviltä jo löytyy monta kymmentä hänen piirtämäänsä Mustis-tarinaa.
Joo, Mustanaamiota tarkoitin. Ja voit olla oikeassa, että kiinnostusta ei oikeasti olisikaan. Itse ajattelen niin, että monilla nykyharrastajilla kuitenkin on nostalginen suhde Leppäsen tarinoihin ja kun kyse on kuitenkin suomalaisesta Mustanaamio-tekijästä, sarja voisi saada lisäpotkua ja huomiota laajemminkin. Mistään hienosta kovakantisesta kirjastosta en sentään haaveile. Mutta sekin toki riittäisi, jos suomeksi julkaistaisiin edes noi suomentamattomat jaksot.
Nämä Leppäsen myöhemmät eivät yllä lähellekään viime vuosituhannen tasoa. Ikä näkyy piirroksissa ja käsikirjoitukset pakkasivat tapahtumat ja dialogin turhan tiukkaan. Kompletistille toki mielenkiintoisia myös nämä Leppäsen loppupään Mustikset.
Toki ikäkin varmasti vaikuttaa, mutta luulen värillisyyden olleen yksi syy siihen, että Leppäsen tarinoiden tunnelma muuttui. Toinen oli sitten se, että jossakin vaiheessa Mustanaamio-tarinoita tosiaan lyhennettiin ja tavaraa oli vähän liikaa. Jo lähtökohtaisestihan nämä Ruotsin tuotannot ovat tiiviisti tehtyjä, kun niissä on seurattu eurooppalaista ruutujakoa, niin että sivulla on järjestään lähes kymmenen ruutua. Tämä on ilman tekstiäkin jo raskaampaa kuin amerikkalainen supersankarisarjakuva, jossa ruutuja on huomattavasti vähemmän sivua kohden. Seikkailu- ja toimintasarjakuvassa tällä on kuitenkin merkitystä. Liian täyteen pakattu sivu hidastaa lukemista ja tekee samalla toiminnastakin hidasta. Toki vastapainona on sitten esimerkit amerikkalaista supersankarijulkaisuista, joissa sankarit ehdivät käymään kokonaisia keskusteluja tippuessaan pilvenpiirtäjän katolta alas.
