Spesiaalin kolmannen seikkailun piirtäjänä on Lindahl, ja sitä en ole vielä lukenut.
Kerkeän nyt kommentoimaan tätä uusimman Mustis-spessun viimeistä seikkailua. Juttu on aiheeltaan humaani, 1700-luvun orjuutta vastustava, mutta ei ollut kummoinen, koska sen seikkailupuitteet ovat aivan liian pienet, ja nuori Chris eli 12. Mustanaamio on kummallisen avuton. Mielestäni Fantomenin toimitus on muutenkin vähän nukkunut tarinassa.
Tarinan nimi on
Tapaus Strong (ruotsiksi Fallet Strong). Kun olin lukenut jutun, jäin ihmettelemään seikkailun nimeä. Huolellisella uudella lukemisella löytyi Strong-nimen maininta orjan sukunimenä kaksi kertaa. Orjasta käytetään lähes koko ajan tuttavallisesti pelkkää Jonathan-nimeä. Strong-nimeä olisi pitänyt käyttää huomattavasti enemmän, koska se esiintyy tarinan otsikossa.
12. Mustiksen hiukset ovat Giljotiinin varjossa -seikkailussa samassa spesiaalissa tummat, mutta Tapaus Strongissa vaaleat.
Mustis lyö hyvän merkkinsä entisen orjan ranteeseen kysymättä tältä lupaa kun tämä on tiedoton ja selittämättä merkin merkitystä. Voisin hyvin kuvitella, että tällainen merkki voisi tuntua henkilöstä orjan polttomerkiltä tuona aikana.
Ruutuja per sivua on aivan liikaa, jolloin taiteesta tulee ängettyä. Kumma kun näitä Janne Lundströmin ruutumääriä, joita Leppänenkin on moittinut blogissaan, ei saada Team Fantomenissa kuriin.
Kaikkiaan tarina kuitenkin ajankohdaltaan sopii hyvin yhteen pidemmän giljotiinijutun kanssa, eli spessu on koottu kivasti.
Puuttuukohan sivun 85 lopusta tekstiä? Sellainen tulee mieleen, koska sivun viimeisen ruudun ympärillä on paljon tyhjää tilaa.