Minun on osin vaikea mukautua siihen käsitykseen, että Tappajan keskushenkilö olisi jollain tavoin vaikeasti ymmärrettävä. Hahmo päinvastoin sopii nykyiseen maailmanmenoon erinomaisesti.
Hahmossa ei onneksi ole samaa myyttistä sädekehää, jonka monet elokuvat palkkatappajille kehittävät, vaan mies on yksikantaan itsekeskeinen: älykäs ja laiska kaveri voisi olla kuka hyvänsä, jolla oman edun tavoittelu on mennyt ylitse yhteiskunnan hyväksymien rajojen. Tätä taustaa vasten on ollut älykästä ottaa alkuun vertailukohdaksi ihmiset, jotka ovat menneisyydessä toimineet samoin.
Alun henkilökuvaus toimii hyvin päähenkilön perustellessa ahkerasti itselleen moraalisia valintojaan, kun pää tuskin kestää kasassa. Hahmossa on samaa maanläheisyyttä kuin Luc Bessonin Leon-elokuvassa, tosin muutoin hahmoilla ei ole juuri mitään yhteistä.
Opuksen kuvitus on erinomainen yhdistelmä yksityiskohtaisuuden ja kokonaisvaltaisuuden yhdistelmää, joka nousee värityksen myötä lopulliselle tasolleen.
On erinomaisen hyvä, että sarja jakautuu omiin kokonaisuuksiinsa, jotka nivoutuvat laajemmin löyhästi toisiinsa. Näin julkaisun lukeminen ei muodostunut sivumäärästään huolimatta raskaaksi.
Lainkaan muita Apollon julkaisuja väheksymättä Tappaja nousee kustantamon muusta valikoimasta esiin. Upea julkaisu niin sisältönsä kuin ulkoasunsa osalta!
