Tappaja

[tolppis]

Kiitos tiedosta ja listasta ja kas, siellähän se Kampintorin antikvariaattikin luurasi. Niin uumoilinkin. Jokohan tästä lähtisikin sinne Kampin suuntaan suorimaan ja katsomaan käviskö mäihä.

Muchas Gracias!

[tolppis]

Löytyi eilen Kampista. Jes.

Yllätykseni oli suuri kun hokasin että kyseessä olikin sama teos jota olen Hgin tuontisarjisliikkeissä useaan kertaan selannut että ostaisinko. Siis engl. kiel. painosta. Hieno valinta siis kannaltani suomennokseksi. Tänks, Apollo.

[Hamilkar]

Oli tavattoman hyvä. Niinkin, että en löydä tästä mitään moitittavaa. Tarina, kuvitus, juonenkuljetus, kaikki, toimii erinomaisesti. Tappajan monologit ovat mielenkiintoisia kaikessa nihilistisyydessään. Ja väreihin olen kertakaikkiaan ihastunut. Tavattoman kaunista, erityisesti viidakkomaisemat oikein hehkuvat. Ja kirjan koosta vielä plussaa. 180-sivuisessa oli sopivasti luettavaa, toisin kuin BD-albumeissa yleensä (ne pirut tahtovat aina loppua liian aikaisin...  ).

Lisää tätä, kiitos.

En itsekään ole kommentoinut tätä teosta, kun en ole siitä mitään heikkouksia löytänyt, eikä periaatteessa ole kiva pelkästään kehua. Tosta nihilismistä tuli kuitenkin mieleeni se, kun jossain kvaakin aiemmassa ketjussa joku valitti, että sarjikset, joissa on nihilistinen juoni/dialogi ylistetään usein maasta taivaaseen suurena neroutena (ilmeisesti liian heppoisesti). Mutta niinhän se on, että nihilismi vaan toimii näissä! Kai se on niinku postmodernii...

[Lurker]

Mutta niinhän se on, että nihilismi vaan toimii näissä! Kai se on niinku postmodernii...

Jaa, onkohan se tappaja niitä nihilistejä? Päähenkilöhän pitää alussa pitkän moraalisaarnan tai siis oikeastaan hakee ihmiskunnan moraalittomuusteoreeman kautta oikeutusta sille, että hän saa tehdä sitä mitä tekee.  Tappaja yrittää kieltää moraaliset arvot ja normit, vaan epäilys vaivaa miestä. Välillä ahdistaa. Miksi, jos hän kerran on täys' nihilist'. No, kun ei ole. Enemmän hän tuntuu miettivän näitä asioita kuin ihmiset yleensä. Kova on tappamaan, toki.

Tälleen fundeerasin ite.

[Hamilkar]

Tappaja yrittää kieltää moraaliset arvot ja normit, vaan epäilys vaivaa miestä. Välillä ahdistaa. Miksi, jos hän kerran on täys' nihilist'. No, kun ei ole. Enemmän hän tuntuu miettivän näitä asioita kuin ihmiset yleensä. Kova on tappamaan, toki.

Tälleen fundeerasin ite.

Olet toki oikeassa. Hän käytännössä sallii itselleen kaiken, mutta jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että onkos tässä nyt kuitenkin sitten jotain mätää...

Pyrkimys kuitenkin tuonne nihilismin suuntaan on hänellä kova, väittäisin mä.

[Curtvile]

Olen tainnut joskus itsekin käyttää nihilismiä virheellisesti Le tuerin kohdalla. Moinen fraasi on helpompi ja selkeämpi kuin teoksen henkilöhahmojen monimuotoisuus.
Tarinankuljetus on ilmiömäistä ja päähenkilö koruttoman aito.

itse en näe että tappaja yrittäisi kiertää moraalisia arvoja ja iskostettuja normeja. Ulkoisesti asetettujen vallankäyttötapojen sijasta hän toimii käytännönläheisellä akselilla.
Syy ja seuraus, voima ja vastavoima.
Toki joukkoon on laitettu moraalista ahdistustakin mutta siinä on ihan puhdasta ammattimaisen kylmää "mikäli en onnistu ovat seuraumukset itselleni kohtalokkaat" ajatusmallia.

En itse pidä kovakantisuutta plussana tai pidä sarjakuvia ja kirjoja sisustuselementteinä(vaikka ne kodin pinnat peittävätkin) mutta Apollon kokoomateos sopii hyllyyn Cooken Parker sarjakuvasovituksen viereen kuin luoti silmien väliin.

[ksakke]

...eikä periaatteessa ole kiva pelkästään kehua....

Miksi? Outo, mutta kovin suomalaiskansallinen asenne!

[Reima Mäkinen]

Hän käytännössä sallii itselleen kaiken, mutta jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että onkos tässä nyt kuitenkin sitten jotain mätää...

Kuulostaa ihan siltä että tämä on teoksen tärkein ja kantavin ristiriita. Ainakin tekee kirjasta mielenkiintoisen (ja luettavan). Mutta joo, kehukaa nyt kaikki vaan ihan vapaasti. Tiedä vaikka intoutuisin itsekin tuon sitten ostamaan.

Edit: TYpo

[Hamilkar]

Miksi? Outo, mutta kovin suomalaiskansallinen asenne!

Onhan kuitenkin terve kritiikki hyödyllistä, tekijätkin voi siitä oppia jotain...

Edit (jottei mene off-topiciksi):
Päähenkilön kasvot oli ovela ja varmasti tietoinen ratkaisu: ei huomiota herättäviä piirteitä, mitäänsanomaton ja neutraali. Täydellinen hitman-look!

[ksakke]

Onhan kuitenkin terve kritiikki hyödyllistä, tekijätkin voi siitä oppia jotain...

Tietenkin rakentava kritiikki on hyödyllistä, mutta jos ei löydä huomautettavaa, miksi ei voi pelkästään kehua?

[Matti Karjalainen]

Luin ja tykkäsin kovasti. Luullakseni vuoden toistaiseksi paras suomeksi julkaistu sarjakuva, ja veikkaan että kärkijoukossa tullaan olemaan vielä joulukuussakin.

Sarjakuvan kolmen ensimmäisen osan dramaturginen kaari ei kaikessa keskeneräisyydessään ehkä ollut paras mahdollinen, mutta jos ja kun tarina lähtee tästä etenemään ja kehittymään, niin ristiriidassa kylpevä päähenkilö tarjoaa loistavat mahdollisuudet kiinnostaville juonenkäänteille, muista sarjakuvassa esitellyistä henkilöistä nyt puhumattakaan.

Hyvä Apollo! Lisää tämmöistä, kiitos!

[tmielone]

Nyt kiinnostuneet voivat lukea Tappajan arvostelun etusivulta.

Saa olla eri mieltä.

[Reima Mäkinen]

Hyvä arvostelu. Ihmetyttää vaan kun kaikki jaksaa tuota graffaa kehua. Pitää tosiaan tutkia itse. Kansi sitä paitsi vaikuttaa suorastaan huolestuttavasti valjunnokselta Keltaisen merkin kannesta, mutta ei sitten kuitenkaan tarkistuksen jälkeen ole sitä. Kukas muu aina noin asekäsi pystyssä poseeraa? James Bond ja Judge Dredd nyt ainakin. 

[tmielone]

Kukas muu aina noin asekäsi pystyssä poseeraa? James Bond ja Judge Dredd nyt ainakin. 

Dredd tuli minullekin mieleen, mutta pikaisella etsimisellä en löytänyt sellaista kantta, josta tuo olisi voinut saada vaikutteita. Löysin kuitenkin tällaisen kannen, joka muistuttaa turhankin paljon tuttua leffajulistetta. Ehkä tuo on vain kunnianosoitus, sillä kyllähän kaikki scifin ystävät ymmärtävät mistä kuvan asetelma on kopsattu.

Katselen vielä kotoa josko sieltä löytyisi sopiva referenssi Tappajan kannelle.

Kuten arvostelussakin mainitsin, niin minusta kuvitus sopi tuohon tarinaan todella hyvin. Ei se lukiessa tuntunut mitenkään jäykältä. Ainut mikä kuvituksessa pisti silmään oli päähenkilön viikset. Hetkittäin toivoin, että hän olisi jossain vaiheessa ajanut ne pois.

[Mara]

Muistelen itsekin ajatelleeni, että nuo viikset saisivat luvan lähteä. Kolmanteen albumiin mennessä rukoukseni sitten kuultiin ja tappaja oli ajanut haituvansa pois.