Tappaja

[kahvikuppi]

Tuli tässä mieleen, että tuo tarina hiukan karkasi tuosta palkkatappajan eli jotenkin olisi kuvitellut, että olisi seurattu jampan hommia. Ihan mielenkiintoista olisi ollut nähdä juuri jotain Hitman peli/elokuva ja The Mechanic (1972) tyylistä murhaajan toimia tehtävissä.

Mutta tosiaan aihe nyt oli kiinnostava ja piirros edelleenkin erinomaista niin ne kolme ensimmäistä tarinaa toimii kyllä. Tarina vain karkasi näissä kahdessa viimeisessä tuollaiseen henkilökohtaiseen juttuun, joka vain nyt jäi etäiseksi lukijalle. Kannattaa nyt lukea ehdottomasti kun ei näitä nyt hirveästi ole.

Ps. Mustahuumori olisi ollut varmasti tervetullutta. Ehkä hiukan roisimpi meno noin muutenkin toimisi itsellä vaikka siinä olisikin pilke silmäkulmassa. Odotellaan nyt Valkoisen tiikerin tarinoita samaiselta kustantajalta.

[Hamilkar]

En itse kyllä löydä hirveästi valittamista tästä. Jos jatkoa on, niin mielelläni ostan tätä vastaisuudessakin suomeksi.

[Jarkko Sikiö]

Osuipa nyt matkaillessa silmään espanjankieliset laitokset täällä Chilessä, jotka ovat siis kukin julkaistu yksittäisinä kovakantisina ja isokokoisina laitoksina.

Täytyy sanoa, että Apollon integraalit ovat suorastaan elegantteja näihin kolhoihin opuksiin verrattuina. Mikäli Apollon väki miettii jatkossa, kannattaako tarinat pakata integraaleihin, niin minulta nousevat molemmat peukut pystyyn sen puolesta!

[Mosabacka]

En ollut huomannut aikaisemmin koko sarjakuvan ilmestymistä ja hyppäsin vasta nyt Tappajan matkaan kirjaston hyllyltä. Kokonaisuudessaan oikein positiivinen yllätys. Piirrosjälki on hienoa, tarinan kuljetus välillä loistavaa ja vaikka päähenkilö on omalta osaltaan täysin omien moraalisääntöjen vastainen (suoraan sanottuna melkoinen psykopaatti), on sentään rehellisesti se mikä on. Olen samaa mieltä ketjuun aikaisemmin kirjoittaneiden kanssa siitä, että ensimmäinen paketti (osat 1-3) on toista osaa (4-5) mielenkiintoisempi. Varsinkin viitososan loputtomat takautuma-nykyisyys-veivaukset jättivät hieman valjun maun.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Tappajalla ei ole nimeä. Tai no on, "Tappaja", mutta siihenpä se sitten jää. Olennaista on myös se, että "Tappajan" tyttöystävällekään ei kerrota missään vaiheessa nimeä. Tietoinen valinta ilmeisesti piirtäjältä. Loistavan tarinanhan tunnistaa ennen kaikkea siitä, että kaikkea ei kerrota ja luotetaan siihen, että lukija joko tajuaa, pähkäilee tai ei edes tajua. Sellaista Tappaja on täynnänsä.

[Doctor Phantomizer]

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Tappajalla ei ole nimeä. Tai no on, "Tappaja", mutta siihenpä se sitten jää. Olennaista on myös se, että "Tappajan" tyttöystävällekään ei kerrota missään vaiheessa nimeä. Tietoinen valinta ilmeisesti piirtäjältä. Loistavan tarinanhan tunnistaa ennen kaikkea siitä, että kaikkea ei kerrota ja luotetaan siihen, että lukija joko tajuaa, pähkäilee tai ei edes tajua. Sellaista Tappaja on täynnänsä.

Minä ajattelen asiaa lähinnä samalla tavalla kuin Veljemme on Nero sarjassa.
Sarjassahan ei koskaan kerrota päähenkilö perheen sukunimeä. Tässä herää ajatus että tuo perhe voi olla siis ketä tahansa perhe jonka tunnemme tai joka on oma perheemme. Tappajassa päähenkilö on siis ketä tahansa palkkatappaja. Ei ketään tietty yksilö. Jos hahmolla olisi nimi, se tuntuisi paljon fiktiivisemmältä. Pelkältä hahmolta.

[Lurker]

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Tappajalla ei ole nimeä. Tai no on, "Tappaja", mutta siihenpä se sitten jää.

Tappajasta piti alun perin tulla romaanihenkilö. Matzin romaanihahmotelma oli varmaankin kirjoitettu minä-muodossa, sen verran sarjakuvassakin on päänsisäistä pohdintaa.
 
"Tarinassa oli jotakin sellaista, jota sarjakuva olisi omiaan kuvaamaan: kertomus saisi tiettyä syvyyttä käyttämällä toisaalta ulkopuolista kertojaa, toisaalta kuvia, jotka eivät välttämättä vastaa sitä, mitä henkilö tekee tai ajattelee. Sarjakuva sopisi hyvin kuvaamaan hiljaisuutta, jonka mainitsin aiemmin."

Tuo oli hienosti sanottu: sarjakuvan hiljaisuus.

[Jarkko Sikiö]

Onko Apollolla enää jatkosuunnitelmia Tappajan suhteen?

Modus Vivendin Archaija Entertainment jo julkaisi englanniksi, ja sen perusteella voisi sitten katsoa, onko tätä julkaistu espanjaksi miten pitkälle. Apollon kutistettu sivukoko on kyllä sarjalle enemmän kuin passeli, espanjalaiset ovat normikoossa eivätkä edes kokoelmina.

Vesakkarainen teilasi Tappajaa, mutta on patonginpurijoiden toimintaleffojakin mukava katsoa Hollywood-tusinarainojen väliin. Myydään sitä puutavaraakin kakkoslaatuna, eli kaikelle on käyttönsä.

Tappajan tekijöiden, Matzin ja Luc Jacamonin toinen projekti Cyclops vaikuttaa peräti mielenkiintoiselta! Futuristinen sotasarjis.

Kahdeksanosaisen sarjan aloitusosa on ainakin ComiXologyn kautta ilmainen (englanniksi, julkaissut Archaia Entertainment).

En jaksanut tuota kyllä muutamaa sivua enempää. Virtuaalisotaa epäkiinnostavampaa lähtökohtaa on vaikea keksiä. Visuaalisesti hahmot linkittyvät Halo-pelisarjaan – varmasti tässä yhteydessä tarkoituksella – mikä tappoi lopunkin mielenkiinnon.

Kokonaisuuden voisi lukea siis n. 14 dollarilla, mutkun kutkun ja heikun keikun. Kymppi sinne ja kymppi tänne, digikaupoissa on pidettävä halut kurissa ja ostettava vain se mikä oikeasti tulee myös luettua tai hulvattomia summia hupenee ikään kuin huomaamatta.

[pappa-sami]

Onko Apollolla enää jatkosuunnitelmia Tappajan suhteen?

Ei ole jatkosuunnitelmia. Yhteispainatuksia ei kahden mini-integraalin jälkeen ole järjestetty. Lisäksi sarjan luonne muuttuu toisessa syklissä radikaalisti noirista poliittiseksi fiktioksi: hallitusta horjutetaan, CIA:n kanssa nahistellaan jne.

Aikoinaan sarjan piti loppua 5. albumiin, mutta se myi Ranskassa niin hyvin, että tekijät palasivat astialle. Le tueur on tällä hetkellä bdgest.com:in top 100 -listalla sijalla 28 (Blacksad on ekana, Asterix tokana ja Corto Maltesen sijaluku on 30).

[jura]

Tappaja paketoitiin englanniksi. Tulikin tuhti paketti - lähes kaksi kiloa. Pitkinä lukusessioina se alkoi tuntua jo käsissä, mutta en valita. Tarina imi, ja samoin kuin hyvissä televisiosarjoissa yhden osan jälkeen oli pakko katsoa vielä seuraava. Alle 30 eurolla (Adlibrikseltä) 13 tarinaa ja yhteensä 750 sivua oli minusta kannattava hankinta.

Järkäle kesti ihmeen hyvin lukemista. Kirjan sivut eivät irtoilleet eikä selkämys taittunut, vaikka aukeamia piti taivuttaa nähdäkseen aukeaman taitteisiin.

Jotain kritisoitavaakin muuten niin mainiosta sarjasta - tai oikeastaan yhteisniteestä - jäi: Kun aiemmin luin Tappajaa pieninä annoksina (sekä Apollolta että Archaialta pienempinä yhteisniteinä) filosofiset pohdiskelut, joilla tappajan toimintaa 'oikeutettiin' eivät rasittaneet, mutta näin isommassa annoskoossa kävi toisin. Myös loppupuolen öljybisneksiin liittyvät kuviot siirsivät tarinaa turhan largo-winchmäiseen suuntaan.

[Jarkko Sikiö]

Katsoin Netflixistä Fassbenderin tähdittämää elokuvaa, kun tajusin sen perustuvan tähän sarjakuvaan.

Sen verran oli aika tehnyt työtään, että vasta lento Dominikaaniseen tasavaltaan yhdisti piuhat pääkopassa.