Kielialuuemme koolle emme mitään mahda, toinen on se ketjussa aiemmin mainittu seikka: Moni hankkii joko franskaksi, englanniksi tai sitten niitä ruotsi-integraaleja.
Blueberryn kustannushistoriahan alkaa Zoomeista (sanoma) jatkuu Jalavan ja semicin kautta niin albumeina kuin Mustanaamio-jatkiksina.
Laadullisesti korkeatasoista lännensarjakuvaahan tämä on ja Giraudin piirros(jota valtaosa on) on itsessään syy hankkia nämä.
Ongelma on siis muualla kuin itse sarjakuvassa, pikemminkin maamme jakeluverkossa ja muotoutuneessa kulttuurirakenteessa, eli ongelmat ovat myös saatavuus lähtöisiä siinä taloudellisessa mielessä.
Hahmonahan Blueberry asettuu lännentarinoissa mielenkiintoiseen murroskohtaan, John Fordin jälkeisiin westerneihin jonka ihmis- ja maailmankuva on muutakin kuin mustavalkoinen. Ja vaikka tätä kyynistä/realistista kuvausta edustaakin on Blueberryssä aimo annos romanttisuutta (ei siis mitään herttasarjaa vaan sen kuva on autenttisuuteen pyrkimisestään huolimatta seikkailullisen rento)